Siffredin Vaasa-caseä on pakko kommentoida. Siis hyvien tapojen mukaistahan on myyjäosapuolelta nimenomaan sanoa Hei/hej, koska se sopii molempiin kieliin ja tällöin asiakas päättää puhutun kielen sanomalla hej/god dag tai moi/päivää/iltaa tai jotain vastaavaa. Ja homma jatkuu siitä. Jos asiakas sanoo hei/hej niin sitä voi tietysti kuunnella, että kummalta kieleltä se kuulosti, mutta yleisesti ottaen voi myöskin tietysti olettaa olleen ruotsinkieli kyseessä, koska rentumpi suomalainen sanoo moi ja ei niin tuttavallinen herrasmies päivää tai iltaa. Toisaalta voi myöskin myyjä tarkastaa, että mitä siinä maksukortissa lukee. Minkäkielinen nimi ns. Sekin auttaa. Paremmin päinhän se meni nyt. Sinua luultiin vähän etevämmäksi kuin ehkä oletkaan. Minusta taas noissa tilanteissa se kohteliaisuus on tärkeintä ja kyllä se homma toimii itselle, kun kaupoissa asioin, saanpa sitten tuollaista palvelua kummalla kielellä tahansa. Ekenäsissä todennäköisesti ruotsiksi ja jossain muualla suomeksi. Paljon hälyttävämpää on se, että Suomessa ei kaupassa sanotaan lähtiessä näkemiin, vaan asiakas joutuu ilman toivotuksia katoamaan. Saksassa sellainen ei tulisi kuuloonkaan.
Onko täällä muuten ketään Keskolaista? Olen yrittänyt kassoilta kiristää informaatiota siitä, että onko Nuuksion K-opistossa joku kurssi, missä opetetaan ryttäämään muovipusseja, mutten ole saanut vastausta. Schollin muovikassi tulee nimittäin siististi viikattuna sitä hihnaa pitkin, mutta Keskon liikkeissä kuten K-Citymarketissa tai K-Supermarketissa kassaneidin himoitsevat tassut tunkeutuvat pussin sisään ja sen jälkeen se on kuin pommin jäljiltä. Se heitetään sinne vastaanottolaariin ja iso kasa ostostuotteita perään. Se on ihan uskomatonta. Niinpä olenkin lähtenyt K-opistoa vastaan yhden miehen ristiretkelle ja vaadin kohteliaasti joka kerta, että kassahenkilö viikkaa muovikassit ennalleen. En kertakaikkiaan halua mennä pakkausosastolle katsomaan sitä touhua, mitä saattaa seurata, kun muovipussit on heitelty sinne epäsiistissä muodossa.