Joskus aikanaan pidin hieman vitsinä puheita siitä, miten verovirastosta saa huonoa palvelua. Viimeisistä kolmesta asioinnistani Lappeenrannan virastossa kaksi on kuitenkin päättynyt siihen, että olen ihan oikeasti ollut vihainen. Harvoin meinaan hermostua asiakaspalvelijoille, mutta tänään ei ollut kovin kaukana.
Olen saanut tänä vuonna tuloja kahdesta paikasta ja tuossa verokorttejani katsellessa tajusin, että tulorajoja ja prosenttia täytynee käydä nostamassa. En halua mätkyjä enkä myöskään halua maksaa 33,5% veroa tuloistani. Yksinkertaista? Ei.
Virkailija: onko työpaikkasi pysynyt samana?
Poison: On pysynyt, mutta olen saanut palkkaa kahdesta paikasta
V: Annapa tänne sen paikan palkkakuitti, mistä sinut on ensin potkittu pois
P: Teen edelleen töitä kummassakin
Annoin kuitin miehelle. Hän katseli sitä.
V: Ei tarvitse vaihtaa prosenttia.
P: Mutta tulot menevät molemmissa rajojen ylitse enkä nyt välttämättä 33,5% halua maksaa.
Virkailija katseli tyytymättömänä, naputteli konettaan, nousi tuolistaan ja lähti kävelemään pois huoneesta. Ovelta, selkä minuun päin, hän puhisi: "Ei kai tähän nyt maailman tarvitse kaatua!" Istuin varmaan suu auki tuolissa, kun virkailija palasi tulosteiden kanssa.
V: No, niin, tässä on uusi kortti. Sivutulolle et tarvitse uutta.
P: Miksi en?
V: Raja on xx ja olet tähän mennessä tienannut yy. (mitätöitävä äänensävy rahamäärien kohdalla, varmaan siksi, että kyse on vain satasista)
P: Olen kylläkin tienannut tähän mennessä nnn-summan rahaa!
V: Äsken sinulla oli se lappusi, jossa luki, että olet tienannut yy
P: Niin, yy on se summa, jonka tienasin viimeiseltä palkkakaudelta, nnn on koko vuoden ansio tähän asti
V: Näytä. ....ei tarvitse nostaa prosenttia. Se menee sitten 33,5% mukaan.
P: En halua maksaa noin paljoa. Miksi täytyisi?
V: No kyllä ne verot on maksettava joko pää- tai sivutulosta!
P: Tiedän minä sen. Mutta miksi en voi saada tuohon alempaa prosenttia, joka kuitenkin riittäisi?
Virkailija naputteli taas konettaan, poistui huoneestaan, palasi kortit kädessään:
V: Tässä on nyt uusi kortti. Jos se nyt kerran on parempi kuin edellinen, niin hyvä.
P: Kiitti.
Kävelin ulos huoneesta.
Hohhoijaa. Jos suhtautuisin itse asiakkaisiin työpaikallani yhtä ylimielisesti, olisi minut todellakin jo potkittu pois. Tiedän, että asiakkaat ovat tyhmiä kysellessään ärsyttäviä, mutta en loppujen itse edes tiedä, teinkö nyt jotain tyhmää. Jos tein, niin olisi ollut mukavaa, että virkailija olisi oikaissut mahdolliset väärinkäsitykset ja neuvonut minua asiallisesti sen sijaan, että tyytyi palvelemaan ylimielisesti.
Olen saanut tänä vuonna tuloja kahdesta paikasta ja tuossa verokorttejani katsellessa tajusin, että tulorajoja ja prosenttia täytynee käydä nostamassa. En halua mätkyjä enkä myöskään halua maksaa 33,5% veroa tuloistani. Yksinkertaista? Ei.
Virkailija: onko työpaikkasi pysynyt samana?
Poison: On pysynyt, mutta olen saanut palkkaa kahdesta paikasta
V: Annapa tänne sen paikan palkkakuitti, mistä sinut on ensin potkittu pois
P: Teen edelleen töitä kummassakin
Annoin kuitin miehelle. Hän katseli sitä.
V: Ei tarvitse vaihtaa prosenttia.
P: Mutta tulot menevät molemmissa rajojen ylitse enkä nyt välttämättä 33,5% halua maksaa.
Virkailija katseli tyytymättömänä, naputteli konettaan, nousi tuolistaan ja lähti kävelemään pois huoneesta. Ovelta, selkä minuun päin, hän puhisi: "Ei kai tähän nyt maailman tarvitse kaatua!" Istuin varmaan suu auki tuolissa, kun virkailija palasi tulosteiden kanssa.
V: No, niin, tässä on uusi kortti. Sivutulolle et tarvitse uutta.
P: Miksi en?
V: Raja on xx ja olet tähän mennessä tienannut yy. (mitätöitävä äänensävy rahamäärien kohdalla, varmaan siksi, että kyse on vain satasista)
P: Olen kylläkin tienannut tähän mennessä nnn-summan rahaa!
V: Äsken sinulla oli se lappusi, jossa luki, että olet tienannut yy
P: Niin, yy on se summa, jonka tienasin viimeiseltä palkkakaudelta, nnn on koko vuoden ansio tähän asti
V: Näytä. ....ei tarvitse nostaa prosenttia. Se menee sitten 33,5% mukaan.
P: En halua maksaa noin paljoa. Miksi täytyisi?
V: No kyllä ne verot on maksettava joko pää- tai sivutulosta!
P: Tiedän minä sen. Mutta miksi en voi saada tuohon alempaa prosenttia, joka kuitenkin riittäisi?
Virkailija naputteli taas konettaan, poistui huoneestaan, palasi kortit kädessään:
V: Tässä on nyt uusi kortti. Jos se nyt kerran on parempi kuin edellinen, niin hyvä.
P: Kiitti.
Kävelin ulos huoneesta.
Hohhoijaa. Jos suhtautuisin itse asiakkaisiin työpaikallani yhtä ylimielisesti, olisi minut todellakin jo potkittu pois. Tiedän, että asiakkaat ovat tyhmiä kysellessään ärsyttäviä, mutta en loppujen itse edes tiedä, teinkö nyt jotain tyhmää. Jos tein, niin olisi ollut mukavaa, että virkailija olisi oikaissut mahdolliset väärinkäsitykset ja neuvonut minua asiallisesti sen sijaan, että tyytyi palvelemaan ylimielisesti.