Mulla tulee aina yllätyksenä tämä maailman pahuus, eikä tässä toteamuksessa ole mukana sarkasmia. Mä ihan oikeasti ajattelen, että kyllä asiakaspalvelussa ja muutenkin ihmisten kanssa puhuessa sitä kukin toivoo ihan aidosti parasta sille keskustelukumppanille, eikä ainakaan ajattele, etteivät tämän ongelmat kiinnostaa tippaakaan. Siksi ilkeily asiakaspalvelijalle tämän "huomion herättämiseksi" tuntuu mulle ihan vieraalta. Toisaalta asiakaspalvelijana odottaisin myös asiakkaalta uskoa siihen, että ihan oikeasti yritän parhaani mukaan auttaa. No, mä oon varmaan naiivi.
Itse en ole varsinaisesti asiakaspalvelussa töissä, mutta toisinaan sitä vastaa puhelimeen, ja joutuu ko. hommaan. Tuohon puhelimeen esimerkiksi tulee joskus soittoja siitä, että lehti on jäänyt tulematta tai asiakas ei pääse lukemaan maksamaansa nettiversiota. Ymmärrän hyvin, että tuollainen kiukuttaa ja asiakas odottaa asiaan välitöntä reagointia, mutta verkkoon uutisia laittavana toimittajana tuossa nyt vain on vaikea auttaa. Osaan toki ohjata kysyjät asiakaspalveluun, mutta moni on jo selvittänyt asiaa sen kanssa tai soittaa keskellä yötä, jolloin se ei ole auki. Jos pyytää palaamaan asiaan hieman myöhemmin oikean tahon kanssa ja saa niskaansa kirosanatulvan ja kimmastuneisuutta, niin pitäisikö silloin todella antaa soittajalle oma nimensä ja asiasta autuaan tietämättömän esimiehen yhteystiedot?
Loppuun vielä hieman kevennystä tänne asti lukeneille. Joskus ei voi näissä asioissa kuin hymähtää ja kohauttaa olkapäitään. Aikanaan olin töissä teksti-tv:n urheilusivuilla ja sinne soitti jos jonkinlaista kimmastunutta katselijaa. Siellä oli kiva sitten kuulla haukut kaikesta mikä liittyi Ylen koko urheilutoimitukseen, Yleen, urheiluun tai toimittajuuteen. Kaikista hauskin oli kuitenkin tapaus, jossa soittaja halusi valittaa Nelosen jossain uutisasiaohjelmassa olleesta mielipiteestä. Yritin pitkään saada soittajan ohjaamaan asiansa Nelosen asiakaspalautteseen sanomalla, että tämä on nyt Ylen teksti-tv:n urheilutoimituksessa, ja että en osaa sanoa asiasta mitään. Puhelu päättyi siihen kuin soittaja paiskasi luurin korvaan huutaen "Vi**u, kyllä sinä osaat, mutta sinun ei anneta!" Sillä kertaa en ollut edes "Herra Yle", olin "Herra TV".