kantriantero
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- pää-ääni, AISA
Kukapa nykyään ei joutuisi tekemään töihin liittyviä juttuja tai muuten vaan istuskelemaan päätteen tai työpöydän ääressä pitkiä aikoja myös kotona. Kolmisen vuotta takaperin koin jonkinlaisen heräämisen, kun ties kuinka mones kotikäyttöön myytävä työtuoli-nimikettä halventava rimpula oli jälleen löytänyt tiensä taloyhtiömme roskalavalle. Siis näitä, jotka paitsi hajoavat käytössä, ovat myöskin erittäin paskoja istua.
Onnistuin siis vakuuttamaan itseni siitä, että hyvän näytön ohella kunnon istuin on ergonomisen ja ihmisarvoisen päätetyöskentelyn kulmakivi, myös kotioloissa. Niinpä hommasin Martelan tehtaanmyymälästä "uuden veroisen" kyynärtuellisen, korkeaselkänojaisen ja niskatuellisen Tritonin, jonka hinta oli edelleenkin aika suolainen, vaikka ei ihan käyttämätön ollutkaan. Näitä aikaisemmin ns. nähtyjä rimpuloita olisi samalla hinnalla saanut useita. Täsmällisesti toimivat, monipuoliset ja helppokäyttöiset säädöt ja yleinen mukavuus ja laatuvaikutelma saivat minut kuitenkin rakastumaan välittömästi.
Niin kuin yleensä, hyvät asiat tuppaavat vajoamaan itsestäänselvyyksiksi, kunnes ne menettää. Keskiviikkona Tritonista sitten hajosi erään jousen kiinnike. Se siitä laadusta ja sen kestävyydestä! Kirosin uutta menoerää, sillä hyvään tottuneelle ei enää noihin Sotkan "ysiysi-ysikyt"-tyyppisiin esityksiin ole paluuta. Sama kun 19 tuuman tft-näyttöon tottuneelle yrittäisi lyödä eteen 14-tuumaisen suttuisen ja välkkyvän mulkosilmäkuvaputken.
Varsinaiseen aiheeseen - ajattelin nimittäin ensin tarkistaa mahdollisuuden saada hajonnut, mainioksi havaittu istuin vielä kenties jotenkin korjattua. Soitto Martelalle paljasti, että heillä on joku firmoja kiertävä korjaaja, mutta rikkoutuneen tuolin voisin tuoda myymälään, jossa kyseinen ukkeli sitä sitten jossain välissä voisi katsoa. Aikataulusta ei uskallettu luvata mitään, mutta olin tyytyväinen jo pelkästä toiveesta saada menetetyksi luultu tuoli vielä takaisin. Kahden vuoden takuu oli umpeutunut jo aikaa sitten eikä ostokuittiakaan ollut käsillä, mutta myyjä kertoili, että eipä noista vanhempienkaan tuolien korjauksista ole ollut tapana veloittaa, vaan menevät takuuseen samalla lailla.
Seuraavana päivänä sitten tuli soitto, että tuoli olisi noudettavissa. Huomasin, että olivat samalla käyneet muutkiin säätimet läpi ja tuoli tuntui kaikin puolin kuin uudelta. Hyvä fiilis ja ennen kaikkea kaivattua vahvistusta sille välillä horjuneelle käsitykselle, että laadukas merkkituote palveluineen ei sittenkään ole pelkkä illuusio.
Onnistuin siis vakuuttamaan itseni siitä, että hyvän näytön ohella kunnon istuin on ergonomisen ja ihmisarvoisen päätetyöskentelyn kulmakivi, myös kotioloissa. Niinpä hommasin Martelan tehtaanmyymälästä "uuden veroisen" kyynärtuellisen, korkeaselkänojaisen ja niskatuellisen Tritonin, jonka hinta oli edelleenkin aika suolainen, vaikka ei ihan käyttämätön ollutkaan. Näitä aikaisemmin ns. nähtyjä rimpuloita olisi samalla hinnalla saanut useita. Täsmällisesti toimivat, monipuoliset ja helppokäyttöiset säädöt ja yleinen mukavuus ja laatuvaikutelma saivat minut kuitenkin rakastumaan välittömästi.
Niin kuin yleensä, hyvät asiat tuppaavat vajoamaan itsestäänselvyyksiksi, kunnes ne menettää. Keskiviikkona Tritonista sitten hajosi erään jousen kiinnike. Se siitä laadusta ja sen kestävyydestä! Kirosin uutta menoerää, sillä hyvään tottuneelle ei enää noihin Sotkan "ysiysi-ysikyt"-tyyppisiin esityksiin ole paluuta. Sama kun 19 tuuman tft-näyttöon tottuneelle yrittäisi lyödä eteen 14-tuumaisen suttuisen ja välkkyvän mulkosilmäkuvaputken.
Varsinaiseen aiheeseen - ajattelin nimittäin ensin tarkistaa mahdollisuuden saada hajonnut, mainioksi havaittu istuin vielä kenties jotenkin korjattua. Soitto Martelalle paljasti, että heillä on joku firmoja kiertävä korjaaja, mutta rikkoutuneen tuolin voisin tuoda myymälään, jossa kyseinen ukkeli sitä sitten jossain välissä voisi katsoa. Aikataulusta ei uskallettu luvata mitään, mutta olin tyytyväinen jo pelkästä toiveesta saada menetetyksi luultu tuoli vielä takaisin. Kahden vuoden takuu oli umpeutunut jo aikaa sitten eikä ostokuittiakaan ollut käsillä, mutta myyjä kertoili, että eipä noista vanhempienkaan tuolien korjauksista ole ollut tapana veloittaa, vaan menevät takuuseen samalla lailla.
Seuraavana päivänä sitten tuli soitto, että tuoli olisi noudettavissa. Huomasin, että olivat samalla käyneet muutkiin säätimet läpi ja tuoli tuntui kaikin puolin kuin uudelta. Hyvä fiilis ja ennen kaikkea kaivattua vahvistusta sille välillä horjuneelle käsitykselle, että laadukas merkkituote palveluineen ei sittenkään ole pelkkä illuusio.