Mainos

Löytyykö lakimiehiä?

  • 157 587
  • 879

Apassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Siirrän toisesta ketjusta tänne:

Äidilläni on Kuopiossa omistusyksiö. Arvo ei ole kauhean suuri. Arvioisin että 30-40000 euroa. Hänen miehensä kuoli muutama vuosi sitten ja äitini pitää tärkeänä sitä, että hän saa kuoltuaan asunnon minulle jättää. Olen siis ainoa perillinen. Äitiltäni on "huijattu" tai ehkä parempi sana olisi saatu lahjoittamaan n. 5000-8000 euroa rahaa ja sellainen uhka on olemassa, että asuntokin häneltä vielä saadaan naarattua. Noissa uskonnollisissa piireissä tuntuu olevan vaikka minkälaista kalastelijaa ja sellaisia merkkejä jo on, että nimeä paperiin siellä metsästetään.

Olen siinä käsityksessä lisäksi, että mikäli äitini joutuu hoitolaitokseen, niin asunto myydään hoitokulujen rahoitukseen. Mikä olisi minulla järkevin tapa hoitaa asia niin, että saataisiin tähän asiaan lopullinen ratkaisu. Äitini ymmärtää asian ja on valmis tekemään ehdottamallani tavalla.

Mikä tässä olisi järkevintä:

1. Ottaa asunto ennakkoperintönä, jättää äidille hallintaoikeus ja maksaa perintöverot? Riittääkö jos otan 51% asunnosta vai pitääkö ottaa kokonaan.

2. Ostaa asunto äidiltä hallintaoikeusrasituksella? Tässä on vain sellainen pelko, että äitini kaikki rahat hukkaisi välittömästi lahjoituksena ties mille tahoille.

Etsin siis tässä itselleni mahdollisimman edullista ratkaisua, koska ei nyt olisi tuhansia euroja laittaa perintöveroihin.
 

VeMa

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, NYR
Siirrän toisesta ketjusta tänne:

Äidilläni on Kuopiossa omistusyksiö. Arvo ei ole kauhean suuri. Arvioisin että 30-40000 euroa. Hänen miehensä kuoli muutama vuosi sitten ja äitini pitää tärkeänä sitä, että hän saa kuoltuaan asunnon minulle jättää. Olen siis ainoa perillinen. Äitiltäni on "huijattu" tai ehkä parempi sana olisi saatu lahjoittamaan n. 5000-8000 euroa rahaa ja sellainen uhka on olemassa, että asuntokin häneltä vielä saadaan naarattua. Noissa uskonnollisissa piireissä tuntuu olevan vaikka minkälaista kalastelijaa ja sellaisia merkkejä jo on, että nimeä paperiin siellä metsästetään.

Olen siinä käsityksessä lisäksi, että mikäli äitini joutuu hoitolaitokseen, niin asunto myydään hoitokulujen rahoitukseen. Mikä olisi minulla järkevin tapa hoitaa asia niin, että saataisiin tähän asiaan lopullinen ratkaisu. Äitini ymmärtää asian ja on valmis tekemään ehdottamallani tavalla.

Mikä tässä olisi järkevintä:

1. Ottaa asunto ennakkoperintönä, jättää äidille hallintaoikeus ja maksaa perintöverot? Riittääkö jos otan 51% asunnosta vai pitääkö ottaa kokonaan.

2. Ostaa asunto äidiltä hallintaoikeusrasituksella? Tässä on vain sellainen pelko, että äitini kaikki rahat hukkaisi välittömästi lahjoituksena ties mille tahoille.

Etsin siis tässä itselleni mahdollisimman edullista ratkaisua, koska ei nyt olisi tuhansia euroja laittaa perintöveroihin.
Onko äiti jo siinä kunnossa että olisi mahdollista tehdä edunvalvontavaltuutus?
Tuosta lisätietoa.
 

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Olen siinä käsityksessä lisäksi, että mikäli äitini joutuu hoitolaitokseen, niin asunto myydään hoitokulujen rahoitukseen.

Meneekö oikeasti näin? Mun ymmärtääkseni kunnalla/hyvinvointialueella/valtiolla ei ole oikeutta myydä yksityishenkilön omaisuutta ilman hänen tai edunvalvojan suostumusta.
 

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Meneekö oikeasti näin? Mun ymmärtääkseni kunnalla/hyvinvointialueella/valtiolla ei ole oikeutta myydä yksityishenkilön omaisuutta ilman hänen tai edunvalvojan suostumusta.

Ei, eikä varallisuutta muutenkaan käytetä julkisen puolen vanhustenhuollossa, jossa maksut menevät pelkästään tulojen mukaan. Tosin jos asunnon haluaa pitää niin vastikkeet pitää maksaa itse ja käytännössä asunto on pakko myydä jos ei ole säästöjä tai isoa eläkettä (tai vuokralaista). Tästä jutusta tarkemmin.
 

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ei, eikä varallisuutta muutenkaan käytetä julkisen puolen vanhustenhuollossa, jossa maksut menevät pelkästään tulojen mukaan. Tosin jos asunnon haluaa pitää niin vastikkeet pitää maksaa itse ja käytännössä asunto on pakko myydä jos ei ole säästöjä tai isoa eläkettä (tai vuokralaista). Tästä jutusta tarkemmin.

Kiitos, tässä käsityksessä olin itsekin. @Apassi n tapauksessa yksi vaihtoehto äidin siirtyessä palvelutaloon olisi laittaa äidin asunto vuokralle. Toki tällöin kunta vie mahdolliset vuokratuotot, mutta itse asunto pysyisi omistuksessa.
 

huhheijaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Meneekö oikeasti näin? Mun ymmärtääkseni kunnalla/hyvinvointialueella/valtiolla ei ole oikeutta myydä yksityishenkilön omaisuutta ilman hänen tai edunvalvojan suostumusta.
Ei varmaan ja omaisuus ei vaikuta normaalin laitoshoidon osalta. Sitten jos on siinä tehostetussa hoidossa, niin varmaan saa realisoida koko oman suvun omaisuuden eikä riitä kun sitä ei käsittääkseni ihan samalla tavalla ole suhteutettu henkilön tuloihin. Ellei tuohon ole nyt muutosta tullut.

Toki en tiedä kuinka monella on varaa pitää omaa asuntoa siinä normihoidossakaan, kun se on mitoitettu tuloihin ja tosiaan siihenkin tulee joitain kuluja päälle. Jonkun kuukauden verran ne omistusasunnon kulut otetaan huomioon, mutta sitten pitäisi löytyä ns. omasta takaa rahoja sen asunnon kulujen hoitoon. Laitoshoidon kulut kuitenkin tehty käsittääkseni niin, ettei siinä ihan liikoja käyttörahaa jää.

Kiitos, tässä käsityksessä olin itsekin. @Apassi n tapauksessa yksi vaihtoehto äidin siirtyessä palvelutaloon olisi laittaa äidin asunto vuokralle. Toki tällöin kunta vie mahdolliset vuokratuotot, mutta itse asunto pysyisi omistuksessa.
Käsittääkseni nuokin tulot otettaisiin huomioon hoitokuluissa, jolloin esim. mahdolliset rahoitusvastikkeet (jos ei tuloutettu) pitäisi sitten repiä omasta pussista, kun niitä ei oteta vuokratuotoissa huomioon kuluina. En tosin ole ihan varma miten tiukille tuo nykyään vedetty, kun jotain helpotuksia tuli, mutta kuitenkin.
 
Viimeksi muokattu:

McTorso

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Kiitos, tässä käsityksessä olin itsekin. @Apassi n tapauksessa yksi vaihtoehto äidin siirtyessä palvelutaloon olisi laittaa äidin asunto vuokralle. Toki tällöin kunta vie mahdolliset vuokratuotot, mutta itse asunto pysyisi omistuksessa.
Yksi mahdollisuus on myös myydä asunto, jos äiti siihen suostuu ja laittaa rahat kasvamaan korkoa.

Edit. Toki ne korkotulot taitavat mennä hoitomaksuihin aivan samoin kuin vuokratulotkin menisivät.
 
Viimeksi muokattu:

aalto

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, änärin suomalaiset
Siihen ei suostu. Eikä ole siinä kunnossa.
Jos ei ole siinä kunnossa, että pystyisi tekemään edunvalvontavaltuutuksen, niin silloin ei pysty kyllä tekemään myöskään asuntokauppaa tai lahjoittamaan asuntoa. Tuo edunvalvontavaltuutus on ennen kaikkea siltä vartalta, että ei enää kohta pysty hoitamaan omia asioitaan. Mielestäni tuo kannattaisi olla suunnilleen jokaisella sen varalta, että oma toimintakyky heikkenee.

Varsinaiseen kysymykseen ehdottaisin asunnon lahjoittamista jos pystytte asiasta sopimaan. Siitä tulee vähän lahjaveroa, mutta ei kohtuuttomasti. Toki sen jälkeen esim. vastikkeet jäävät virallisesti sinun vastuulle. Sen voi taas hoitaa vuokrasopimuksella, joka sekin voisi olla ihan järkevä ratkaisu.
 

Murkula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkueet,Tappara,NY Rangers,Juniori- SaPKo
Tuo edunvalvontavaltuutus on ennen kaikkea siltä vartalta, että ei enää kohta pysty hoitamaan omia asioitaan. Mielestäni tuo kannattaisi olla suunnilleen jokaisella sen varalta, että oma toimintakyky heikkenee.

Erittäin hyvin sanottu, kyllä mulla itelläni on edunvalvontapaperi ollut jo viitisen vuotta tehtynä, olen nyt 2 päivää yli 41v.
Samoin kuin testamentti ja avioehtokin.
On silkkaa hulluutta olla tekemättä papereita jotka asioiden vaikeutuessa vain helpottavat tulevaa. Edunvalvontapaperin voi tehdä aina uuden mikäli siltä tuntuu, esm. valvojaksi on merkitty puoliso ja tulee ero.
Itelläni on ensisijaisesti vaimon nimi ja nuorempi veli varalle.
Isäni papereissa on äitini ja minun nimi varalla.

Kyllä minä tuossa @Apassi tilanteessa hävittäisin kiinteistön viimeistään siinä vaiheessa kun äitee lähtee avustetun asumisen laitokseen, siis mikäli sillä ei itsellä näe arvoa. Se on sitten äitikästä kiinni, jos haluaa sen ainokaiselleen jättää niin kannattaisi jättää ihan heti, ja kun siihen jättää hallintaoikeuden niin saa vielä verotuksesta huojennuksen. Katsopa vaikkapa tuo Hallintaoikeuden arvo lahjaverotuksessa

Itse olemme tuon suorittaneet, minä sain kesämökin, vanhempi veli toisen mökin ja nuorempi veli omistaa vanhempien kotitalon. Isä eikä äiti omista yhtään kiinteistöä enää, vaikka heillä on hallintaoikeus noihin kaikkiin ja vastaavat myös niiden kuluista.
Verosuunnittelu on kaikkien oikeus, eikä se mitään salatiedettä ole.
 
Viimeksi muokattu:

huhheijaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Itse olemme tuon suorittaneet, minä sain kesämökin, vanhempi veli toisen mökin ja nuorempi veli omistaa vanhempien kotitalon. Isä eikä äiti omista yhtään kiinteistöä enää, vaikka heillä on hallintaoikeus noihin kaikkiin ja vastaavat myös niiden kuluista kiinteistöveroja lukuunottamatta.
Verosuunnittelu on kaikkien oikeus, eikä se mitään salatiedettä ole.
Asiasta vähän kukkaruukkuun, mutta menen kuitenkin. Ehkä haluttu järjestää niin, että lapset maksavat verot, mutta nuokin saa vyörytettyä vanhemmille. Tai itseasiassa jos lahjoitettu pidättäen pysyvä hallintaoikeus, niin menee väärin jos veropaperi menee omistajalle eikä omistajanveroiselle haltijalle eli tässä tapauksessa vanhemmille. Verovelvollinen kuitenkin noissa tapauksissa siis hallintaoikeuden pidättänyt.
 

Murkula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkueet,Tappara,NY Rangers,Juniori- SaPKo
Asiasta vähän kukkaruukkuun, mutta menen kuitenkin. Ehkä haluttu järjestää niin, että lapset maksavat verot, mutta nuokin saa vyörytettyä vanhemmille. Tai itseasiassa jos lahjoitettu pidättäen pysyvä hallintaoikeus, niin menee väärin jos veropaperi menee omistajalle eikä omistajanveroiselle haltijalle eli tässä tapauksessa vanhemmille. Verovelvollinen kuitenkin noissa tapauksissa siis hallintaoikeuden pidättänyt.

Olet oikeassa, ei makseta kiinteistöveroakaan. En osaa ihan tarkalleen sanoa mitä liikkui päässä tuota kirjoittaessa, tietenkin se menee noin kun kirjoitit. Korjaan alkuperäisen viestin.
 

VeMa

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, NYR
Varsinaiseen kysymykseen ehdottaisin asunnon lahjoittamista jos pystytte asiasta sopimaan. Siitä tulee vähän lahjaveroa, mutta ei kohtuuttomasti. Toki sen jälkeen esim. vastikkeet jäävät virallisesti sinun vastuulle. Sen voi taas hoitaa vuokrasopimuksella, joka sekin voisi olla ihan järkevä ratkaisu.
Tai sitten lahjoittaa sen maksimin verran, mitä saa lahjoittaa ilmaisiksi. 5000 euroa joka kolmas vuosi. Eihän se tarvitse kuin antaa yksi lahjoitus ja tehdä kämpän paperit kuntoon, niin @Apassi on sen jälkeen osaomistaja ja ilman Apassin lupaa ei osaketta myydä.
 

vimpa

Jäsen
Tämän Apassin keissin pohjalta lähden kyselemään vähän samaa asiaa: 93 vuotiaan isäni terveydentila romahti äkillisesti ja hän joutui hoivakotiin. Rintamamiestalonsa jäi tyhjilleen ja kuluja menee esim sähköistä. Hoitomaksuihin menee eläkkeensä poislukien lakisääteinen 160€ suojaosuus henk koht kuluihin.
Edunvalvonta tulossa väestövirastosta ( auttamatta liian myöhään, olisi pitänyt olla valmiina ajat sitten).

Talon ylläpitoon ei tuosta suojaosuudesta riitä tarpeeksi, joten kustannuksia jää hoidettavaksi minulle ja sisarukselleni. Jos pistetään talo vuokralle ja rahat menisi isäni tilille, veisi hyvinvointikuntayhtymä kaiken vuokratuoton hoivamaksukorotuksina.

Heräsi ajatus, jossa perustettaisiin kiinteistön nimellä "ylläpitopankkitili", johon laitettaisiin kuukausittainen maksu minulta ja sisarukseltani sekä mahdolliset vuokratulot. Katsottaisiinko tuokin isäni tuloiksi, tai olisiko menettely virheelliseksi tai petokseksi laskettava.
 

RexHex

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Talon ylläpitoon ei tuosta suojaosuudesta riitä tarpeeksi, joten kustannuksia jää hoidettavaksi minulle ja sisarukselleni. Jos pistetään talo vuokralle ja rahat menisi isäni tilille, veisi hyvinvointikuntayhtymä kaiken vuokratuoton hoivamaksukorotuksina.
Kyllä niistä tuloista kuitataan ensin ne kulut, eikä automaattisesti tilille ilmestyneestä rahasta napata kaikkea. Eli vuokratuotosta kyllä voivat viedä ylimääräisen, mutta ei siis koko vuokraa vaan vain tuotto-osuus.

Itsellä noin 15 vuoden takaa kokemusta isotätini kohdalta, jonka asunto oli vuokralla kun itse isotäti asusteli hoitokodissa.
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
Paikallisessa aviisissa oli lyhyt juttu käräjäoikeuden tapauksesta, jossa siskot syyttivät veljeään kuolleen äitinsä rahojen kavaltamisesta. Ihan tavallinen tapaus tähän asti, kuolinpesät kun ovat ehtymätön riitojen lähde.

Mutta seuraava käänne nostatti kulmakarvoja:
Oikeus toteaa tuomiossaan, ettei mies syyllistynyt rikokseen. Esitetyn selvityksen perusteella oikeus toteaa miehen päin vastoin sijoittaneen kuolinpesään enemmän varoja kuin oli saanut sieltä käyttöönsä. Myös käyttöönsä saamat varat olivat oikeuden mukaan menneet edesmenneen äidin hyväksi. Samaa mieltä oli kavallussyytettä ajanut syyttäjä, joka esitti näytön vastaanottamisen jälkeen oman syytteensä hylkäämistä.
Maallikkona ihmettelen a) miten tuollainen tapaus päätyy käräjäoikeuteen asti ja b) kuinka yleistä on, että syyttäjäkin esittää syytteiden hylkäämistä?
 
Paikallisessa aviisissa oli lyhyt juttu käräjäoikeuden tapauksesta, jossa siskot syyttivät veljeään kuolleen äitinsä rahojen kavaltamisesta. Ihan tavallinen tapaus tähän asti, kuolinpesät kun ovat ehtymätön riitojen lähde.

Mutta seuraava käänne nostatti kulmakarvoja:

Maallikkona ihmettelen a) miten tuollainen tapaus päätyy käräjäoikeuteen asti ja b) kuinka yleistä on, että syyttäjäkin esittää syytteiden hylkäämistä?

Erikoinen juttu. Veikkaan, että media ei ole osannut referoida käänteitä oikein. Syyttäjähän yleensä peruuttaa syyttämisensä, jos syitä siihen ilmaantuu - ei esitä "oman syytteensä hylkäämistä". Lisäksi, mitä näyttöä siellä käräjäsalissa on tullut, jota ei ole ollut jo esitutkinnan käytössä (ja sitä kautta vaikuttamassa syytteen nostamiseen / ei-nostamiseen).
 
Tavaramerkkijurismia tarvitaan. Tänään opin, että Tapparan tukisäätiö on nyt reilun vuoden ajan omistanut TBK:n tavaramerkin (Tavaramerkkitietopalvelu | PRH). Tuo säätiö on Tapparan liigatoimintaa pyörittävän Tamhockeyn ja muuta toimintaa pyörittävän Tappara ry:n yhdessä perustama säätiö.

Jos ja kun Tappara ja TBK on eri seuroja ja TBK edelleen olemassa, kuinka Tappara (käytännössä) voi omistaa TBK:n merkin käyttöoikeudet? Ei oikein tee järkeä, että yksi firma voi rekisteröidä toisen firman logon tavaramerkikseen. Vai voiko? Keskinäisellä sopimuksella? Vai onks tää niinku joku domain-tunnus, että jos Oy Lafka Ab ei hoksaakaan rekata trademarkia, niin Nopsa-Nipa Nokkela voi anastaa sen?

Sopimus olemassa Tammerfors Bollklubb ry:n ja Tapparan tukisäätiö sr:n välillä - mitään muutahan siinä ei tarvita. Todennäköisesti kysymyksessä jonkinlainen TBK:n perinteiden vaalimisen turvaaminen tulevaisuudessa Tappara -yhteisön kautta.

Onkohan TBK:lla muuten mitään oikeaa (urheilu)toimintaa nykypäivänä?
 

Ressa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Paikallisessa aviisissa oli lyhyt juttu käräjäoikeuden tapauksesta, jossa siskot syyttivät veljeään kuolleen äitinsä rahojen kavaltamisesta. Ihan tavallinen tapaus tähän asti, kuolinpesät kun ovat ehtymätön riitojen lähde.

Mutta seuraava käänne nostatti kulmakarvoja:

Maallikkona ihmettelen a) miten tuollainen tapaus päätyy käräjäoikeuteen asti ja b) kuinka yleistä on, että syyttäjäkin esittää syytteiden hylkäämistä?

Tuossa on pieni virhe eli syyttäjä voi peruuttaa syytteen tai luopua siitä. Tuossa on otettu näyttö vastaan ja asiassa on selvinnyt, ettei vastaaja ole tekoa tehnyt jolloin syyttäjä on luopunut syytteestä.

Luopuminen on luonteeltaan sama kuin vaatisi syytteen hylkäämistä.
 
Lyhyen loman turvin viimein aikaa kirjoitella tännekin. Kenties täältä saa jopa menettelyvinkkejä.

Joskus vuosia sitten kyselin täältä neuvoja liittyen remonttiriitaan. Sittemmin ovat yhteiskunnan rattaat pyörähdelleet ja kaikenlaista ehtinyt asian suhteen tapahtua.

Riita siis ”päättyi” ammoin sovintosopimukseen, joka tehtiin vieläpä velallisen kannalta sangen reiluksi, osamaksupohjaiseksi. Ensimmäistäkään maksuerää ei kuitenkaan koskaan kuulunut. Oikeusavusta neuvottiin tekemään summaarinen haaste erääntyneistä saatavista, jonka teinkin. Haasteen saatuaan janari vastusti velkaa ja väitti maksaneensa osan siitä, joskin samassa lausunnossa kiisti mitään velkaa olevankaan. Näitä aikoja hän myös teki minusta kaksi erillistä rikosilmoitusta kunnianloukkauksesta. Nämä eivät johtaneet esitutkintaan. Poliisi totesi vain jotain että yleensä kun osapuolta syytetään rikoksesta, täytyisi esittää perusteita.

Seuraavaksi sain kuulla että tyyppi oli hyväksytty velkajärjestelyn piiriin. Selvittäjä pyysi minua ilmoittamaan omat saatavani ja neuvoi vetämään tuon summaarisen haasteen pois. Olin kuvitellut, että velkajärjestelypäätöstä varten pyydettävät velkojien lausunnot toimitettaisiin ennen päätöstä järjestelystä, mutta ei ainakaan tällä kertaa. Sain toki antaa lausuntoni takaperoisesti, mutta eipä sillä ollut merkitystä. Vetosin mm. siihen että suurin osa hepun veloista oli aiheutunut törkeän huolimattomuuden seurauksena, liitin mukaan virallisia pumaskoita ja lakimieheni laatimia kirjelmiä prosessin aiemmista vaiheista.

Velkajärjestelyä puolsi muun muassa ”asiantuntija”, jota ei päätöksessä tarkemmin nimetty, mutta jonka lausunnon perusteella tämän sankarin yritys oli vakavaraisella pohjalla, tulevaisuudennäkymät hyvät ja siksi maksuvalmiuttakin löytyisi. Tätä hiukan ihmettelin, sillä ulosottoviranomaisilta saamieni tietojen mukaan yrityksen omavaraisuusaste huiteli tuhansia miinuksella ja toiminimiyrittäjän henkilökohtainen velka oli paisunut yli 200 tonnin, koostuen lähinnä maksamattomista veroista, kulutusluotoista, keittiökalusteista, vahingonkorvauksista ja muusta sellaisesta.

Tämän vakavaraiseksi väitetyn toiminimiyrityksensä tyyppi on muuten ilmoittanut sittemmin ajavansa alas ja perustavansa uuden, tällä kertaa osakeyhtiöpohjaisen. Tätä varten hän on jo haalinut kaupungilta tontinvuokrasopimuksen ja etsinyt palkkatyöläisiäkin. Toiminta lienee näitä aikoja käynnistymässä.

Noh, lausuntoni velkajärjestelyn vastustamiseksi siis sivuutettiin. Maksuohjelma laadittiin ja saatavani leikattiin murto-osaan todellisesta velasta, kuten kai asiaan kuuluu. Maksuohjelma ulotettiin vuoteen 2031 asti, ja lyhennyksiä velallisen pitäisi tehdä meikäläiselle kerran vuodessa. Jäppisen asuntoa ei ulosmitattaisi, myös kalliihkon autonsa hän saisi pitää, koska kuulemma juuri kyseinen pirssi olisi hänen työssään välttämätön.

En ollut yllättynyt, kun maksuohjelman ensimmäinen erä erääntyi, eikä yhteydenottoa tai maksua kuulunut. Velkajärjestelylakia lukiessani olen tullut siihen käsitykseen että
a) velallisen pitäisi olla velkojiin yhteydessä maksujen mahdollisesta lykkääntymisestä (ei ole tapahtunut),
b) erääntyneen saatavan voi laittaa ulosmittaukseen, kun eräpäivästä on kulunut 3 kk ja suoritus on edelleen maksatta ja
c) mikäli velallinen ei ohjelman päätyttyä ole edelleenkään maksanut ohjelmaan merkittyjä suorituksia, palautuu velkasumma siihen, missä se oli ennen maksuohjelman vahvistamista. Eikä maksamaton velka siis mitätöidy kuten ohjelmaan merkityt velat, joita on asianmukaisesti lyhennetty.

Nyt tässä lähinnä mietityttää tohtiiko sitä lähteä hakemaan ulosottoa sikäli varsin mitättömän maksuerän takia. Vai odottaako sitten tuonne vuoteen 2031, jolloin alan itse olla jo aika vanha ja väsynyt. Odotettavaa on, ettei maksuja kuulu, joten ainakin velkasumma muuttuisi tässä skenaariossa taas järjelliseksi.

Velkajärjestelylaista käsitin, että periaatteessa minulla olisi kai maksamattomien saatavieni tähden mahdollisuus hakea ohjelman purkua. Tämä kuulostaisi houkuttelevalta, mutta en tiedä prosessista; minne otan yhteyttä, mitä toimenpiteitä tämä vaatii ja onko tässä uhkaa allekirjoittaneelle lisäkuluista.

Onneksi tämä koko selkkaus ei enää pyöri jatkuvasti mielessä toisin kuin tuoreempina aikoina. Tilipäivinä ja loppukuusta, tilipäivää kuumeisesti odottaessa, pistää toki aina vituttamaan. Elämä oli sangen hyvällä mallilla, päivätyöstä saatu raha riitti perheelleni ja jotain jäi säästöönkin. Nykyään suurin osa tuloista menee toiminimiyrittäjän aiheuttamien tuhojen makseluun, ja tämä asiantila vallitsee oletettavasti ainakin 2030-luvulle, jolloin remonttilainani kenties viimein tulevat maksetuksi. Toki aina voisi tehdä enemmän töitä, mutta aika meinaa jo nyt olla kahden duunin tähden kortilla.

Jälkiviisastella voisi loputtomiin, mutta eipä se mitään auta. Olennaista on mitä seuraavaksi. Vaihtoehtoina on odottaa, turvautua ulosottoon, hakea maksuohjelman purkua tai antaa koko homman olla. Tapauksen hyvin tietäen, ei ole suuria kuvitelmia että mikään tulisi muuttumaan, ei herran käytöksessä eikä yritystoiminnassa.
 

YamahaGPR

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
En löytänyt parempaa ketjua, kysytään täällä jos vaikka joku vakuutusammattilainen paikalla.

Mulla kivitalo Espoossa, jonka läheisyydessä oli louhintatyömaa joku vuosi sitten. Räjäytysten seurauksena rappaukseen tuli pariin kohtaan halkeamia. Naapurin kanssa ei tyydytty vakuutusyhtiön ratkaisuun vaan naapuri jaksoi keissin painaa Fineen ja päätyihän tämä lopulta sitten voitoksemme.

Nyt jos arvata saa niin jatkossa vakuutusyhtiön kanssa väännöt jatkuu mitä ne lopulliset vahingot olivatkaan...

Meneekö tämä niin että joku vakuutustarkastaja tulee tekemään havainnot ja sitten niistä pyydetään korjausarvio (paikat kuntoon ja laskut maksaa vakuutusyhtiö) vai tarjoavatko he könttäsummaa näppiin jossa minä hoidan noi omien yhteistyökumppanien kanssa vahingot kuntoon?

Eipä ole ikinä joutunut vakuutusyhtiöiden kanssa aikaisemmin näistä vääntämään.
 

Pallister

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Lyhyen loman turvin viimein aikaa kirjoitella tännekin. Kenties täältä saa jopa menettelyvinkkejä.

Joskus vuosia sitten kyselin täältä neuvoja liittyen remonttiriitaan. Sittemmin ovat yhteiskunnan rattaat pyörähdelleet ja kaikenlaista ehtinyt asian suhteen tapahtua.

Riita siis ”päättyi” ammoin sovintosopimukseen, joka tehtiin vieläpä velallisen kannalta sangen reiluksi, osamaksupohjaiseksi. Ensimmäistäkään maksuerää ei kuitenkaan koskaan kuulunut. Oikeusavusta neuvottiin tekemään summaarinen haaste erääntyneistä saatavista, jonka teinkin. Haasteen saatuaan janari vastusti velkaa ja väitti maksaneensa osan siitä, joskin samassa lausunnossa kiisti mitään velkaa olevankaan. Näitä aikoja hän myös teki minusta kaksi erillistä rikosilmoitusta kunnianloukkauksesta. Nämä eivät johtaneet esitutkintaan. Poliisi totesi vain jotain että yleensä kun osapuolta syytetään rikoksesta, täytyisi esittää perusteita.

Seuraavaksi sain kuulla että tyyppi oli hyväksytty velkajärjestelyn piiriin. Selvittäjä pyysi minua ilmoittamaan omat saatavani ja neuvoi vetämään tuon summaarisen haasteen pois. Olin kuvitellut, että velkajärjestelypäätöstä varten pyydettävät velkojien lausunnot toimitettaisiin ennen päätöstä järjestelystä, mutta ei ainakaan tällä kertaa. Sain toki antaa lausuntoni takaperoisesti, mutta eipä sillä ollut merkitystä. Vetosin mm. siihen että suurin osa hepun veloista oli aiheutunut törkeän huolimattomuuden seurauksena, liitin mukaan virallisia pumaskoita ja lakimieheni laatimia kirjelmiä prosessin aiemmista vaiheista.

Velkajärjestelyä puolsi muun muassa ”asiantuntija”, jota ei päätöksessä tarkemmin nimetty, mutta jonka lausunnon perusteella tämän sankarin yritys oli vakavaraisella pohjalla, tulevaisuudennäkymät hyvät ja siksi maksuvalmiuttakin löytyisi. Tätä hiukan ihmettelin, sillä ulosottoviranomaisilta saamieni tietojen mukaan yrityksen omavaraisuusaste huiteli tuhansia miinuksella ja toiminimiyrittäjän henkilökohtainen velka oli paisunut yli 200 tonnin, koostuen lähinnä maksamattomista veroista, kulutusluotoista, keittiökalusteista, vahingonkorvauksista ja muusta sellaisesta.

Tämän vakavaraiseksi väitetyn toiminimiyrityksensä tyyppi on muuten ilmoittanut sittemmin ajavansa alas ja perustavansa uuden, tällä kertaa osakeyhtiöpohjaisen. Tätä varten hän on jo haalinut kaupungilta tontinvuokrasopimuksen ja etsinyt palkkatyöläisiäkin. Toiminta lienee näitä aikoja käynnistymässä.

Noh, lausuntoni velkajärjestelyn vastustamiseksi siis sivuutettiin. Maksuohjelma laadittiin ja saatavani leikattiin murto-osaan todellisesta velasta, kuten kai asiaan kuuluu. Maksuohjelma ulotettiin vuoteen 2031 asti, ja lyhennyksiä velallisen pitäisi tehdä meikäläiselle kerran vuodessa. Jäppisen asuntoa ei ulosmitattaisi, myös kalliihkon autonsa hän saisi pitää, koska kuulemma juuri kyseinen pirssi olisi hänen työssään välttämätön.

En ollut yllättynyt, kun maksuohjelman ensimmäinen erä erääntyi, eikä yhteydenottoa tai maksua kuulunut. Velkajärjestelylakia lukiessani olen tullut siihen käsitykseen että
a) velallisen pitäisi olla velkojiin yhteydessä maksujen mahdollisesta lykkääntymisestä (ei ole tapahtunut),
b) erääntyneen saatavan voi laittaa ulosmittaukseen, kun eräpäivästä on kulunut 3 kk ja suoritus on edelleen maksatta ja
c) mikäli velallinen ei ohjelman päätyttyä ole edelleenkään maksanut ohjelmaan merkittyjä suorituksia, palautuu velkasumma siihen, missä se oli ennen maksuohjelman vahvistamista. Eikä maksamaton velka siis mitätöidy kuten ohjelmaan merkityt velat, joita on asianmukaisesti lyhennetty.

Nyt tässä lähinnä mietityttää tohtiiko sitä lähteä hakemaan ulosottoa sikäli varsin mitättömän maksuerän takia. Vai odottaako sitten tuonne vuoteen 2031, jolloin alan itse olla jo aika vanha ja väsynyt. Odotettavaa on, ettei maksuja kuulu, joten ainakin velkasumma muuttuisi tässä skenaariossa taas järjelliseksi.

Velkajärjestelylaista käsitin, että periaatteessa minulla olisi kai maksamattomien saatavieni tähden mahdollisuus hakea ohjelman purkua. Tämä kuulostaisi houkuttelevalta, mutta en tiedä prosessista; minne otan yhteyttä, mitä toimenpiteitä tämä vaatii ja onko tässä uhkaa allekirjoittaneelle lisäkuluista.

Onneksi tämä koko selkkaus ei enää pyöri jatkuvasti mielessä toisin kuin tuoreempina aikoina. Tilipäivinä ja loppukuusta, tilipäivää kuumeisesti odottaessa, pistää toki aina vituttamaan. Elämä oli sangen hyvällä mallilla, päivätyöstä saatu raha riitti perheelleni ja jotain jäi säästöönkin. Nykyään suurin osa tuloista menee toiminimiyrittäjän aiheuttamien tuhojen makseluun, ja tämä asiantila vallitsee oletettavasti ainakin 2030-luvulle, jolloin remonttilainani kenties viimein tulevat maksetuksi. Toki aina voisi tehdä enemmän töitä, mutta aika meinaa jo nyt olla kahden duunin tähden kortilla.

Jälkiviisastella voisi loputtomiin, mutta eipä se mitään auta. Olennaista on mitä seuraavaksi. Vaihtoehtoina on odottaa, turvautua ulosottoon, hakea maksuohjelman purkua tai antaa koko homman olla. Tapauksen hyvin tietäen, ei ole suuria kuvitelmia että mikään tulisi muuttumaan, ei herran käytöksessä eikä yritystoiminnassa.
Suosittelisin ottamaan tunnin/kaksi jonkun talousasioihin erikoistuneen juristin kanssa jossa pohdittaisiin eri vaihtoehdot realistisesti. Se ei kuitenkaan omaisuuksia maksa ja saisit jonkinlaisen "ulkopuolisen" mielipiteen asiasta ja ehkä jopa mielenrauhan.
Noita venkuloita kyllä riittää tuolla alalla.
 
Suosittelisin ottamaan tunnin/kaksi jonkun talousasioihin erikoistuneen juristin kanssa jossa pohdittaisiin eri vaihtoehdot realistisesti. Se ei kuitenkaan omaisuuksia maksa ja saisit jonkinlaisen "ulkopuolisen" mielipiteen asiasta ja ehkä jopa mielenrauhan.
Noita venkuloita kyllä riittää tuolla alalla.
Jep, tämän eteen on tullut jo siirtoja tehtyäkin. Uumoili tällöin että kykenee tunnin laskutuksella jo jeesaamaan kummasti, joten tämä on varteenotettava vaihtoehto.

Sovintosopimuksen syntyyn asti käytin toki juristia oikeusturvavakuutuksen turvin (meni siitäkin tosin tuntuva omavastuu), mutta vakuutus paloi siihen. Julkinen oikeusapu saattaa sekin jäädä ulottumattomiin tulotason tähden, jonka ei siis tarvitse kummoinenkaan olla, jossain vaiheessa sain sitä 40% omavastuulla mutta sittemmin tulotaso noussut.

Mielenrauha on tosiaan tapauksessa rahaa tärkeämpi, sillä jälkimmäistä ei ole oikein missään skenaariossa odotettavissa siinä määrin että se pitäenkään kattaisi tappioitani. Mielenrauhasta voisin olla kuitenkin valmis vielä maksamaan.

Saa nähdä miten venkulan uusi yritys ottaa tuulta alleen. Tämän minun keissini + parin muun vastaavan johdosta hepun maine ei ole näillä seuduin kovin hyvä. Varsinkin kun meni "vahingossa" ilmiantamaan itsensä somessa tästä meikäläistä koskevasta töhöilystä.

Kiitoksia kommentista. Katsotaan mitä keksitään.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Aamu-tv:ssä juttua, että monet opiskelijabileet mm. sitsit rikkovat lakia, koska alkoholia myydään ilman anniskelulupaa. Jutussa haastateltiin opiskelijoita, jotka eivät tienneet mitään asiasta.

Ainakin omana opiskeluaikana parikymmentä vuotta sitten, kun olin ainejärjestöaktiivi, niin sitseissä ei "myyty alkoholia" eikä juomalippuja, vaan "arpoja". Jokaisella arvalla vain sattui voittamaan oluen tai siiderin. Ainakin silloin oli juttua, että laki ei kiellä alkoholia arpajaispalkintona ja kun kyseessä yksityistilaisuus, lupaa arpajaisiin ei tarvita. Kirjanpitoon merkittiin, että ostettu arpajaispalkintoja ja tulot merkittiin arpalippumyyntinä. Tilintarkastuksessa meni läpi.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Aamu-tv:ssä juttua, että monet opiskelijabileet mm. sitsit rikkovat lakia, koska alkoholia myydään ilman anniskelulupaa. Jutussa haastateltiin opiskelijoita, jotka eivät tienneet mitään asiasta.

Ainakin omana opiskeluaikana parikymmentä vuotta sitten, kun olin ainejärjestöaktiivi, niin sitseissä ei "myyty alkoholia" eikä juomalippuja, vaan "arpoja". Jokaisella arvalla vain sattui voittamaan oluen tai siiderin. Ainakin silloin oli juttua, että laki ei kiellä alkoholia arpajaispalkintona ja kun kyseessä yksityistilaisuus, lupaa arpajaisiin ei tarvita. Kirjanpitoon merkittiin, että ostettu arpajaispalkintoja ja tulot merkittiin arpalippumyyntinä. Tilintarkastuksessa meni läpi.

Tämähän on pätevä kikka.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös