Tein kohtalaisen satsin erilaisia sapuskoja viikonloppuna, tosin aika peruskauraa moneltaosin, mutta koska natsasi hommelit sen verran hyvin, ajattelin jakaa näitä tänne, josko joku sattuisi innostumaan.
Pizzaa kokeilin Gabriele Boncin kehittelemällä tekniikalla, josta juttua
tässä. Ideana siis se, että taikinaa ei vaivata, vaan se saa tekeytyä jääkaapissa yön ylitse. Itse oikaisin ohjeissa sen verran, että kun oli sotkenut ohjeen mukaisesti viimeiset ainekset taikinaan, laitoin kulhon suoraan jääkaappiin kelmun kanssa. Ihan hyvin toimi noinkin. Omaan makuuni suolaa saisi olla hiukan enemmän ja tuosta määrästä tein suosiolla kolme pellillistä.
Taputtelin ensin ohjeen mukaan runsailla jauhoilla autettuna taikanaa sormenpäillä, mutta sitten aloin venyttää sitä pyörittämällä, kuten aiemminkin olen tehnyt. Uskomaton sitko kyllä muodostuu tuossa kylmäfermentaatiossa! Ihan huolella venytin sitä pyöritellessäni ja se vain venyi ja palautui ennalleen. Siis täysin vaivaamaton taikina. Päälle sitten öliiviöljyä reunoja myöten, reilusti tomaattikastiketta ja täytteet. Kokeilin itse alalämmöllä kiertoilman kanssa ja se toimi aika hyvin. Pohjasta tuli rapsakka, kun reunat olivat hiukan ruskistuneet ja juusto poreili. Suosittelen ehdottomasti tuota Boncin ohjetta, mutta sen verran tähdennän, että litran taikinasta kannattanee tehdä kolme peltiä, ellei halua todella muhkua, vaikkakin koostumukseltaan ilmavaa pohjaa. Tuo kolmeen jaettunakin kohosi reilusti. Ei kuitenkaan kannata pelätä pohjan paksuutta, nimittäin se on aika kiva struktuuriltaan kuplien ja sitkon vuoksi.
Täytekakun väsäsin hyväksi kokemani Kinuskikissan voi-sokeripohjan reseptillä. Laitan leivinjauhetta kuitenkin vain puolet ohjeen määrästä ja pidän 170 asteessa vaille tunnin. Näin tulee todella maukas pohja, joka on helppo leikata jäähtyneenä. Voin vuoksi koostumus on erilainen kuin perinteisessä kakkupohjassa, itse pidän siitä. Vähän napakampi, maukkaampi ja kakussa mielestäni rakenteellisesti kivempi. Jos paistaa liian kuivaksi, on tuo taas hiukan ikävä pohja, mutta ei pidä paistaa kuivaksi!
Sitten tällainen tylsä, mutta toimivaksi havaitsemani uunilohikonsti. Ei ehkä mikään uusi, mutta itse olen tätä pidemmän aikaa jo käyttänyt. Eli pidän lohta nahkapuolil ylöspäin lämmitetyssä uunissa pari minuuttia, otan pois ja rullaan nahan veks. Lähtee siististi ja helposti, eikä ole sitten enää rähmimässä vastaan ruokaillessa. Siihen sitten mausteet kehiin, leivinpaperi ja toinen pelti päälle ynnä keikaus - uudelleen uuniin menossa on nahaton ja nahkapuoleltaan maustettu lohi. Mausteet mahaan ja uuniin. Omani paistan n. 200 asteessa kiertoilmagrillauksella, tulee vähän pintaa ja kypsyy hyvin.
Laitoin tänään lohen pintaan ennen uunia vain suolan ja pippurin. En tykkää kermassa tms. rasvaisessa maitoliejussa lilluvasta lohesta, koska nämä kassilohet ovat itsessään jo niin rasvaisia. Tein pienen kastikkeen chilikettsupista ja oliiviöljystä ja ripottelin sitä kypsän lohen pintaan. Raastoin vielä kaveriksi suht reilusti sitruunankuorta, mutta jätin mehun laittamatta. Toimi aika hyvin, vaikkei tuon vaikeampi ollutkaan.
Palatakseni tuohon kylmäfermentaatioon, kokeilkaas sämpylöitä samalla konstilla. Jos ei sämpyläohjeet lähde takaraivosta, niin netti on perusjumpuloita pullollaan tai vaikka jauhopaketin kyljestä kurkkaa ne. Oleellista on ettei sämpylätaikinaakaan vaivata ollenkaan, vaan sotketaan vain matskut tasaiseksi tahnaksi. Kelmulla jääkaappiin yön yli, aamulla nousee kymmenen minsaa aiemmin, muotoilee kohonneesta taikinasta suht hellin ottein tangon reilujen jauhojen kera, leikkaa osiin ja nostaa pellille --> uuniin suihkun tms. ajaksi, kun kiva ruska on sämpyjen pinnassa. Siinä on mamma ihmeissään, kun herätessä tuoksuu tuore leipä!
Mulla on sämpyläohjeet sen verran takaraivossa, että tuon taikinan tekoon menee viisi minuuttia. Leipomiseen se toinen viisi minuuttia ja suihkussa käydessä sämpyt paistuvat uunissa. Olen kateellinen itselleni.