Löytyvätkö Saddamin kaasut vai onko niitä edes olemassa?

[mjr]

Sinänsä tilanteessa ei ole hurraamista. Sota on tulossa ilmeisesti vääjäämättä, ehkä lyhyt, ehkä ei. Seurauksista ei tiedä kukaan: lännen luomat kansainväliset rakenteet ehkä kestävät kriisin suht. helposti, ehkä ei. Bush ja Blair näköjään vilpittömästi uskovat, että uhkapeli kannattaa. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, mutta kai kysymys on rationaalisesta laskelmoinnista, että kansainvälinen mielipide ei osoittaudu merkitykselliseksi. Jos lukee brittiläisiä laatulehtiä, rupeaa ihmettelemään, säilyykö Blair edes pääministerinä, jos sota alkaa ilman YK:n suostumusta. Sinänsä ei "kansainvälinen mielipide" ole eettisenä asenteena juuri kunnioitettava, kun sitä virallisella tasolla johtavat Ranska, Venäjä ja Kiina ja kansalaisjärjestöjen tasolla suureksi osaksi atavistinen ja aggressiivinen amerikkalaisviha. Mutta niin tai näin, kysymys on tosiseikasta, jota ehkä olisi paljonkin syytä kunnioittaa. Vaikka sota olisikin erittäin lyhyt ja sen seuraukset Irakin kansoille hyvin positiiviset, voi sen hinta tulla sittenkin liian aivan kalliiksi - ja tämä vaikka lopputulos olisi paras mahdollinen, mistä ei ole mitään takeita. Outoa että tälläisiä riskejä otetaan ilman että kysymys olisi itsesäilytyksestä. Jotenkin tuntuu huonolta merkiltä, että näkökannat polarisoituvat äärimmäisyyksiin näin irrationaalisella tavalla.

Rationaalista olisi tarttua Ranskan ja Saksan suunnitelmaan, vahvistaa sitä entisestään ja esittää se uhkavaatimuksen muodossa Saddamille. Käytännössä sitä voisi aivan helposti käyttää lähtökohtana Saddamin kampeamiseen vallasta ja Irakin de facto -miehitykseen. Perusvirhe taisi olla jo syksyllä -90 tehty peri-amerikkalainen kiistan henkilökohtaistaminen ja Saddamin äärimmäinen demonisointi (sadistinen diktatuurihan on aivan normaali eikä erityisen demoninen asiaintila). Kylmästi valtionedun kannalta ajateltuna heikentynyt Saddamin diktatuuri oli erittäin hyvä lopputulos (paitsi ei irakilaisille): hyvä syy USA:n sotilaalliselle jalansijalle Lähi-Idässä ja arabiliittolaisten rivissä pysymiselle. Mutta kiistan personointi johti siihen, kuten dana77 ja vlad ovat kirjoittaneet, että Saddamin selviytyminen tulkittiin omalaatuisesti tappioksi USA:lle. (Eivätkä monet tahot ole sen suhteen säästelleet vahingoniloaan - tietty osa älylymystöstä ei tule ikinä välittämään mitä kannattaa, kunhan se vain on USA:n vastaista.) Jonkinlainen hyvä ohje olisi, että rakenteita ei tulisi muuttaa väkivalloin, ellei niin ole pakko tehdä itsesäilytyksen vuoksi. Mutta maltillisuuteen ja rationaalisuuteen tämä laji ei ole historiansa aikana koskaan kollektiivisesti pystynyt: ongelma taitaa olla enemmän biologisperäinen kuin Amerikan Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksesta johtuva.

 

[mjr]

Re: re:mjr.

Viestin lähetti vlad
Heitänpä ilmoille kuitenkin yhden kysymyksen. Miksi muuten öljynviejämaan hallinnon tulee olla lännelle ystävällismielisen? Emmehän mekään täällä lännessä voi sanoa olevamme ystävällismielisiä kaikkia kehitysmaiden hallintoja kohtaan vaikka niiden kanssa kauppaa temmmekin? Miksi näin yksipuolinen ajattelu?

Minä näen asian siten että keskivertokansalainen on tyytyväinen silloin kun maassa vallitsee vakaus, vasta tämän jälkeen tulee vapaus. Meillä jotka olemme tottuneet vakaudenilmapiiriin vapaus on jo astunut merkitsevämmäksi, tätä en pyrikään kiistämään. Mutta kehitysmaissa tai kehittyvissä maissa ensisijaisesti tärkeintä on se vakaus, ilman sitä ei tapahdu kehitystä ja vasta sen kehityksen seurauksena voi tulla vapautta. Tietyn kehitysasteen ylitettyään tulemme kohtaan jossa vapaus nouseekin jo merkitsevämmäksi, mutta tässäkin on otettava huomioon kulttuurierot. Yksilökeskeisessä yhteiskunnassa yksilönvapaus nousee tärkeämmäksi kuin kollektivisemmassa yhteiskunnassa jossa tärkein prioriteetti on yhteisö ja vasta sen jälkeen tulee yksilöllisyys. Arabimaat, kuten valtaosa maapallon maista, kuuluu tähän kollektiivisempaan siipeen. Oikeastaan vain läntisen maat kuuluvat yksilökeskeisiin yhteiskuntiin joissa yksilön vapaus nousee tärkeälle sijalle. Verrattaessa taasen maita voidaan sanoa, yksilökeskeisten (länsimaisten valtioiden) olevan menestyneempiä mutta tuolloin unohdamme sen, että moni kollektiviinen, tavalla tai toisella, valtio on myös onnistunut menestymään taloudellisella saralla ennen ennenkuin kyseisten valtioiden kansalaiset ovat edes ryhtyneet vaatimaan huomattavasti yksilökeskeisempää ajattelutapaa, esimerkkinä vaikkapa Japani. On myös huomioitava mikä merkitys yksilökeskeisen ajattelumallin leviämiselle on länsimaisella medialla (televisio, elokuvat, musiikki tms.). Ilman näiden voimakasta vaikutusta yksilökeskeinen ajattelumalli tuskin olisi leviämässä näin voimallisesti kautta maapallon. Onko tämä sitten hyvä vai huono, siihen en nyt ota kantaa.

Tätä kirjoittaessani tulin samalla miettineeksi, eroavatko katsontakantamme lopultakaan kovinkaan paljoa. Niin paljoa kuin mielipiteet antavat ymmärtää? Tuskinpa. vlad#16.

Enpä usko, että kauheasti poikkeavat, kuten varmaan edellisestäkin kirjoituksestani näkyy. Johtopäätökset ehkä lienevät vain vähän erilaiset. Kysymykseesi vastaan, että kun arvioin yhteiskuntia kansalaisvapauksien, sisäisen väkivallan puuttumisen ja pluralismin näkökulmasta, niin melkein koko tunnettu historia näyttää sysimustalta. Oikeastaan vasta viimeisen puolen vuosisadan aikana on kehkeytynyt sellainen kulttuuri, joka on pystynyt suhteellisen vakaasti suojaamaan vähemmistöjä ja varmistamaan vapaata ja kriittistä dialogia. Tämä ei ole tapahtunut erityisesti muiden kulttuurien kustannuksella: fundamentalismi, köyhyys, lyhyt elinikä, brutaali vallankäyttö ja aggressio ovat olleet ihmiskunnan sääntö, ei poikkeus. Niinpä katson, että pasifismi ja toisen posken kääntäminen johtaisivat voimapolitiikan maailmassa ulkoiseen aggressioon ja romahdukseen. Lännen on liberalismin edistämisen lisäksi puolustettava etujaan realistisesti. Ei kyynisesti, mutta kuitenkin anteeksipyytelemättömästi. Öljy on strateginen tekijä ja ellei se ole lännen kontrollissa, se on jonkun toisen. Voit esimerkiksi kuvitella Stalinia tai Hitleriä maailman öljyvarojen hallitsijoina, vielä kun vähän terästä lisäksi niin kummasti olisi päässyt tankeilla maailmaa näkemään.

Lähinnä liberaalidemokratia on tosiaan ollut sidoksissa destruktiiviseen kapitalismiin - historian kulku näyttää sokealta ja hallitsemattomalta, ja myönteiset arvot ja rationaalisuus tuntuvat lähinnä sen sivutuotteilta, ja hinta siis turhan korkealta. Mutta kun vaihtoehtona ei ole koskaan ollut paratiisi niin toistaiseksi näyttää parhaalta toivolta luottaa siihen, että asiat kehittyisivät vielä paremmiksi. Historiassa ei vaihtoehtoina näy juuri mikään muu kuin fundamentalistinen anti-tieteellinen hierarkinen yhteiskunta tai pienyhteisökulttuuri, mitkä eivät ole missään taanneet pysyvää vakautta tai todella ihmisarvoista elämää - johon minusta kuuluu materiaalisen hyvinvoinnin lisäksi oikeus ajatella omilla aivoillaan, etsiä vapaasti tietoa ja ymmärrystä ja keskustella ja väitellä ilman pelkoa väkivaltaisesta repressiosta kaikista yhteiskunnallisista, eettisistä ja poliittisista kysymyksistä.

EDIT: typoja, ym

 

[Carlos]

Viestin lähetti varjo
Tsägää, tuuria , sattumaa....kuulostaa huuhaalta aina kun aletaan selittämään Miten ainutlaatuisen tarkasti nytkin taas on ennustettu mitä milloinkin.

Niino... siis tässähän ei ole kyseessä mikään Nostradamus joka heittää ympäripyöreitä ennustuksia kristallipallostaan ja sitten kun 1,5% osuu oikeaan niin hänestä tulee jumala. Tämä Galtung on ammatiltaan historioitsija, ikää jo yli 80 vuotta, eli hän on ihan maailmanmenoa tutkimalla ja historiaan peilaamalla päätynyt tämmöisiin lopputuloksiin. Tiedä sitten onko oikeassa vai nou, aika näyttää. Joka tapauksessa hän on maailmalla ihan arvostettu tiedemies, ei mikään huuhaa-ukko.

Viestin lähetti varjo

Tosiasiassa USA:n kaatuminen tod.näk. olisi pahinta mitä maailmalle voisi tapahtua, kaikkine vaikutuksineen. Järki käteen Carlos. Vaikka kenties oletkin aika fiilareissa mielipiteittesi kanssa niin ajatteleminenkin on sallittua. Voin vaikka löydä vetoa että et oikeastaan edes ole ajatellut mitä USA:n "kaatuminen" oikeasti aikaansaisi.

Pahoitteluni varjo, mutta hävisit juuri vetosi. Nimittäin kuultuani tästä Galtungin päätelmästä, pysähdyin hetkeksi paikalleni ja aloin miettiä mitä siitä oikeasti seuraisi.

Tulin siihen tulokseen, että ns. helvetti voisi päästä irti ja maailma olisi vapaa uusille tyranneille, hui kamalaa. Tarkemmin kun ajattelee, niin se saattaisi olla juuri se mitä nykyinen maailmanmeno tarvitsee. Nykymeno on jo historiassakin mitaten jatkunut sen verran pitkään, että jonkunlainen tuuletus ja ravistelu voisi olla ihan paikallaan. Minä olen sitä mieltä että "no pain -no gain". Joskus eteenpäin pääsemiseksi täytyy ottaa pari askelta taaksepäin.

Tälläkin hetkellä maailmassa on todella paljon jännitteitä eri suuntiin eri maiden välillä, mutta paljolti USA:n ansiosta nämä jännitteet pysyvät piilossa, tai ainakaan ne eivät roihahda varsinaiseksi konflikteiksi. Onko tämä oikeasti terve tilanne? Eläimet ottavat erää keskenään, ja ihmiset ovat tehneet sitä halki historian, ja tekevät edelleen. Jos tulee yksi "Ukko ylijumala" joka ottaa riitapukaireita niskasta kiinni (tai auttaa toista), niin se ei voi tietää hyvää pitkän päälle.

Todella, jos tämä suuri poliisi häviäisi kuvasta, uskon että maailma voisi taas kerran päästää sen suuresti haluamansa helvetin irti, tasata voimasuhteet ja purkaa liiat agressiot, katsoa kuka on kuka. Ehkä sitten taas voitaisiin mennä muutama kymmenen vuotta enemmän hissukseen?

Nykyinen USA-johtoinen maailmanjärjestys on mielestäni hyvin selkeää pysähtyineisyyden aikaa, ja itse asiassa alamäki on tainnut juuri alkaa. En usko että se tästä loivenee tai kääntyy takaisin, muuten kuin johtajaa vaihtamalla. Meni sitten syteen tai saveen, usein välillä täytyy mennä sinne huonoonkin, ehkä sitten taas sen jälkeen parempaan.

Ja jos USA "häviäisi", siinähän olisi mm. EU:lla hyvä paikka nostaa profiiliaan, ja toimia vastapainona vaikkapa Kiinalle. Sen sijaan uskon vahvasti että Venäjästä tulee sivistysmaa Putinin johdolla, en näe sitä uhkana. Ja itse asiassa muuten Vladimir Putin taitaa olla ainoa johtaja koko maailmassa ketä arvostan johtajana.

Viestin lähetti varjo

Ja toisaalta, määrittele kaatuminen? häviäminen nykymuodossaan? tarkoittaako tämä esim. sitä että osavaltiot itsenäistyisivät tai jotain?

Tätä kun minen tiedä, mutta luulen että jotain tämäntapaista siinä tapahtuisi. Tai ehkä tilalle syntyisi vaikka 4-5 pienempää osavaltioliittoa tjsp. Ja onhan jenkkilässäkin ainakin joku "Republic of California" -liike, en tiedä sitten ovatko liikkeellä vakavissaan vai nou.

 

[dana77]

Pitänee minunkin hieman selitellä mistä mielipiteeni pohjautuvat. Maailman historia on minun näkemykseni täynnä varoittavia esimerkkejä sotien ja erilaisten operaatioiden avuin kaadetuista hallituksista ja hallitsijoista. Usein seurauksena on ollut vain verinen valtakamppailu, jonka voittaa vahvin ei "demokraattisin" vaihtoehto. Kansan kannalta harvoin on hyvään päästy sotimalla (siis ulkopuolisten hyökkäyksillä). Kuten mjr sanoikin "Jonkinlainen hyvä ohje olisi, että rakenteita ei tulisi muuttaa väkivalloin, ellei niin ole pakko tehdä itsesäilytyksen vuoksi".

Onhan demokratia paras vaihtoehto kansalle pitkällä tähtäimellä, mutta karrikoidusti sanoen minä näen paremmaksi vaihtoehdoksi talouspakotteita ja satelliitti-lähetyksiä (MTV:tä ja saippuaoppeeroita), kuin sotilasoperaatioita. Tavallaan voitaisiin jopa sanoa, että kansalla on sellainen johtaha, kuin jonka se ansaitsee. Aika on kuitenkin minun mielestäni demokratian puolella diktaattoreita vastaan.

 

[dana77]

Viestin lähetti Carlos
Tätä kun minen tiedä, mutta luulen että jotain tämäntapaista siinä tapahtuisi. Tai ehkä tilalle syntyisi vaikka 4-5 pienempää osavaltioliittoa tjsp. Ja onhan jenkkilässäkin ainakin joku "Republic of California" -liike, en tiedä sitten ovatko liikkeellä vakavissaan vai nou.

Kaliforniassa asuu n. 100 miljoonaa asukasta ja erään matkaoppaan mukaan se olisi itsenäisenä valtiona maailman kuudenneksi suurin. Sijaluku ei taida pitää paikkaansa, mutta viitteitä suuruusluokasta se antaa.

Hassua asiassa olisi se, että Kaliforniassa ja Itä-rannikolla asuvat ne "eurooppalaishenkisemmin" ajattelevat ihmiset, kun taas keski-lännen ylilento-osavaltioiden väki on sitä perinteisempää mallia. Jos nämä osat olisivat erillisiä, niin sieltä mantereelta ei lähdettäisi sotimaan enää minnekkään sen enempää kuin Euroopastaan.

Olisiko se hyvä vai huono asia ja kuinka paljon kumpaakin onkin sitten niiiin vaikea kysymys, ettei minulla nyt riitä kiinnostusta sitä alkaa nyt pohtimaan.

 

[ms.qvist]

re: mjr.

Palaset loksahtelevat paikoilleen.

Luettuani viestisi uudelleen ja verrattuani niitä omiini, alkavat palaset hiljalleen loksahdella paikoilleen. Oikeastaan viestisi jossa pohdit ohuelti Ranskan ja Saksan suunnitelmaa oli se joka loksautti palaset kohdilleen. Oma ajatusrakennelmani on jo hyvin kauan ollut saman suuntainen tai samaan tähtäävä kuin tämä Saksan ja Ranskan suunnitelma. Alueellisesti syttyvä sota voi olla hyvinkin kohtalokas joten sen tähden toiminta tulisi suorittaa hallitusti ja mieluiten YK'n valvonnassa ja siirtyminen demokratiaan tai ainakin sen suuntaiseen hallintoon tulisi tapahtua hallitussa prosessissa, ei väkivaltaisen sodan seurauksena jossa viha eri kansanosien välillä voi leimahtaa brutaaliin kansanmurhaan. Voimakeinoihin turvauduttaisi vasta ääritilanteessa - toisin kuin nyt näyttää olevan asian laidan.

Moni mielellään näkisi Saddamin kätyreiden killuvan hirressä tai kokevan todellisen kärsimyskuoleman mutta tuoko sellaisista haaveilu rauhaa ja tasa-arvoa maahan? Tuskin, mutta sodanseurauksena tällainen skenaario vaikuttaa silmissäni enemmän todennäköiseltä kuin epätodennäköiseltä. Ehkäpä jokin totuuskomission kaltainen järjestelmä olisi toimiva Irakissakin, ei kaikkien Saddamin riveissä palvelleiden tarvitse joutua maksumieheksi Saddamin rikoksista. Moni heistä on uhri siinä missä todellisenkin uhrit vaikka heitä on huomattavasti vaikeampi mieltää uhreiksi koska ovathan he alkujaan vapaaehtoisesti valinneet puolensa, tai ainakin näennäisen vapaaehtoisesti, pl. alimman tason rivimiehet joista moni voi olla värvätty/pakkovärvätty.

Lainaan muutaman osuvan kohdan viestistäsi:

Lainaukset kirjoitti mjr.

Jonkinlainen hyvä ohje olisi, että rakenteita ei tulisi muuttaa väkivalloin, ellei niin ole pakko tehdä itsesäilytyksen vuoksi. Mutta maltillisuuteen ja rationaalisuuteen tämä laji ei ole historiansa aikana koskaan kollektiivisesti pystynyt: ongelma taitaa olla enemmän biologisperäinen kuin Amerikan Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksesta johtuva.

sekä

Historiassa ei vaihtoehtoina näy juuri mikään muu kuin fundamentalistinen anti-tieteellinen hierarkinen yhteiskunta tai pienyhteisökulttuuri, mitkä eivät ole missään taanneet pysyvää vakautta tai todella ihmisarvoista elämää - johon minusta kuuluu materiaalisen hyvinvoinnin lisäksi oikeus ajatella omilla aivoillaan, etsiä vapaasti tietoa ja ymmärrystä ja keskustella ja väitellä ilman pelkoa väkivaltaisesta repressiosta kaikista yhteiskunnallisista, eettisistä ja poliittisista kysymyksistä.

Näihin kohtiin minulla ei juuri ole lisättävää.

Demonisoinnista taidan kirjoittaa muutaman sanan aamulla, josko tänä yönä saisin nukuttua kunnolla.

vlad#16.

 

[mjr]

re: vlad

Tuli mieleen tästä aihepiiristä, ja ehkä olisi pitänyt laittaa nämä huomiot siihen pitkään uskonto-ketjuun, jossa asiaa sivuttin useasti. Monilla uskontoa vastustavilla yhtenä lempiargumenttina ovat olleet uskontojen "aiheuttamat" sodat ja vainot, ja usein mainitaan esimerkkinä Euroopan 1500-1600 -luvut eli ajanjakso josta monesti käytetään suoraan nimeä uskonsotien aikakausi. No, tilannehan oli oikeastaan se, että perusjuonteena melkein kaikissa näissä kamppailuissa oli Ranskan ja Habsburgien välinen kilpailu valta-asemasta, eli katolinen Ranska kamppaili Euroopan herruudesta katolisen Itävallan ja Espanjan kanssa - usein sillä oli liittolaisenaan protestanttisia valtiota kuten Ruotsi-Suomi 30-vuotisessa sodassa, ja joskus enemmän tai vähemmän epäsuorasti jopa islaminuskoinen Turkki. Uskontoon kyllä jatkuvasti vedottiin, ja monessa konfliktissa sitä väitettiin sodan tai sisäisen vainon syyksi. Mutta mitä tarkemmin katsoo niin sitä selvemmin uskonnollisen konfliktin pohjalla näkyy suhteellisen alaston valtakamppailu, jossa uskonto oli vain yksi monista lyömäaseista. Toki yksilöiden ja älymystön ruohonjuuritasolla uskonnollisella kiihkolla oli suuri merkitys, mitä vallasta taistelevat eliitit käyttivätkin jatkuvasti hyväkseen. Epäilisin että ellei uskontoa olisi tässä ollut tekijänä olisi löytynyt jotain muuta, koska perimmäistä ongelmaa eli Euroopan johtovaltion asemaa ei oltu ratkaistu. Vallan eikä uskonnon olemassaolo oli se todellinen ongelma - ja on edelleenkin.

Pitkälle historia näyttää siis olevan kamppailua vallasta, mikä tuntuu nousevan suht. luontaisesti niistä kaikista byrokraattisista rakenteista, mitkä ovat yhteiskuntien muotoutuessa automaattisesti syntyneet ja autonomisesti kehittyneet. Esimerkiksi tällä hetkellä kansallisvaltioiden, armeijoiden, liittokuntien, järjestyneiden uskontojen, erilaisten kulttuurien, talousjärjestelmien ym. olemassaolo takaa sen, että käydään jatkuvaa valtakamppailua joko taloudellisin tai sotilaallisin keinoin. Pienyhteisöissä nämä konfliktit lienevät lähinnä henkilö-tasolla, mutta silti olemassa: tämä pyrkimys uhan poistoon ja oman aseman varmistamiseen vallankäytön kautta lienee aika fundamentaalinen biologinen impulssi lajillemme, jota ei olla vielä koskaan saatu kuriin. Yhteiskuntien alettua kehittymään ja kasvamaan valtakamppailu on muuttunut institutionaaliseksi, ja kansainväliset kriisit ovat vain väistämätön osa tätä lajinlaajuista prosessia, mihin yksilöiden rationaalisella ajattelulla ja maltillisuudella ei ole ollut juuri mitään vaikutusta. USA:n johtoaseman korvaaminen jollain toisella asetelmalla ei olisi mikään ratkaisu vaan vain seuraava askel epävakaassa prosessissa.

Tälläisiä karuja ajatuksia tuli mieleen tästä Irakin kriisi -keskustelusta. On tapahtunut loppujen lopuksi mitättömän vähän kehitystä kohti aidosti valistunutta ja vakaata kulttuuria, eikä tämän osittaisen liberalismin ulkopuolella ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin kokonaisvaltainen paluu irrationalismiin. Ja se vähä mikä tänne on kehittynyt, on vielä mitättömän ohut pintasilaus. Eli jos kulttuurievoluutio voi tästä edes jatkua niin hyvin pitkään saadaan siltikin odottaa...

 

[ms.qvist]

Palataanpa demonisointiin muutaman sanan voimin.

Johtuneeko sitten yhdysvaltalaisen ja suomalaisen kulttuurin eroista, vai johtuneeko sitten vain ja ainoastaan minun korvienvälistä, mutta kaikesta huolimatta minun korviini särähtää suunnattomasti se demonisointi ja tämän kautta takaa-ajo jonka kohteeksi Saddam Hussein on joutunut. Edelleenkään en kiellä etteikö Saddam ole diktaattori ja hirmuhallitsija mutta teoistaan huolimatta hän ei ansaitse vertailua Hitleriin tai Staliniin, he olivat monin verroin tuhoisampia omalla aikakaudellaan. Saddam on siis paha mutta hänen demonisointinsa, johon monet merkityksellisetkin tahon Yhdysvalloissa turvautuvat alkaa korvissani kuullostaa jo pahaenteiseltä kiihkolta - verrattavissa uskonkiihkoon. Ehkäpä vertaus uskonkiihkoon ei ole niin kaukaa haettu kuin antaa uskoa, pidetäänhän G.W. Bush'ia oikeuden puolesta taistelua käyvänä hyvänä - jopa jumalan valitsemaksi häntä on tituleerattu ääriuskonnollisissa piireissä, mikä mielestäni on varsin "huolestuttavaa" - tai jopa hyvän ja oikeudenmukaisuuden totaalisena henkilöitymänä ja vastaavasti Saddamia pahana tyrannina joka on siinnyt itse Paholaisesta. Minusta tällainen demonisointi alkaa vaikuttaa ennemminkin epäilyttävältä ja se vie mielestäni tehoa niiltä vakuuttaviltakin todisteilta joilla Saddam muussa tapauksessa voitaisi tuomita ja sen myötä naulita.

Rationaalisesti ajatellen demonisoinnintie on siis epäuskottava ja jopa harhaanjohtava, mutta tällainen demonisointi taasen sopii vallan erinomaisesti irrationaaliseen päätöksentekoon tai toimintaan jossa pyritään vaikuttamaan ihmisten irrationaaliseen puoleen saadakseen oikeutuksen toimilleen. Tunteisiin vetoavan "markkinoinnin" myötä ihmisiä on siis huomattavasti helpompi manipuloida kuin rationaalisiin syihin vetoamalla. Tämä tuntuu erityisesti pätevän Yhdysvaltoihin, miksei myös osaltaan Iso-Britanniaan, jossa pyritään muutenkin korostamaan yksilön vahvuuksia, tässä nimenomaisessa tapauksessa vahvuuksien virkaa suorittavan negatiivisiatuntemuksia nostattavat puolet. Eli toisin sanoen, mitä vastenmielisempänä ja iljettävämpänä Saddam onnistutaan markkinoimaan keskivertoamerikkalaiselle tai suurelle osalle amerikkalaisista sitä helpompaa on perustella heille sodan tarpeellisuus. Ihmiset alkavat siis helposti uskoa varauksettomasti heille kerrottuihin totuuksiin, he pitävät ennenpitkää kaikkea mitä heille kerrotaan totuutena, tai ainakin osatotuutena, mikä useimmille on sama kuin totuus. Tässä vaiheessa moni tietty älähtää "Ei nykyään ihminen ole enää niin helposti harhaanjohdettavissa kuin ennen", johon vastaan, valitettavasti on. Avatkaa silmänne ja katsokaa ympärillenne. Tietoa on tarjolla niin paljon, että valtaosa ei enää kykene erottamaan faktaa osatotuudesta tai suoranaisesta valheesta. Se mitä markkinoidaan eniten on yhä useammalle myös totuus.

Itseasiassa demonisoidessaan Saddamin, viedessään kiistan suorastaan henkilökohtaiselle tasolle - vaikka sitä ei ehkäpä suoranaisesti haluttaisi näin sanoin kertoa - Yhdysvaltojen hallitus ja päättävät elimet on toiminut omalta kannaltaan katsoen varsin fiksusti, oikeastaan jopa erinomaisenhyvin. (Tarkoitan vain ja ainoastaan nykyhetkeä, lähdettyään demonisoinnin tielle, mikä oli alkujaan virheliike, he ovat onnistuneet kääntämään haitan hyödyksi - hieno takinkääntö etten sanoisi). Oikeita naruja nykimällä he ovat onnistuneet saamaan kansan puolelleen helpohkosti, tuki on itseasiassa kaikesta huolimatta, yllättävän varauksetonta - siis kansan syvissä riveissä. Tilanne älymystön suhteen ja pienryhmien kohdalla on toinen mutta tässä ratkaisee lopulta volyymi eikä sanankäytön taituruus.

vlad#16.

edit: Täsmennys viimeiseen kappaleeseen.

 

[Carlos]

Vlad & demonisointi

Napakymppi arvon vlad, napakymppi.

Olen itse kiinnittänyt huomiota ihan samaan asiaan, ja minuakin tilanne huolestuttaa varsin kovasti. Se että suurvalta-USA vetää mukaan uskonnon tässä sodassaan "pahuutta vastaan", on todella pelottavaa. 3. maailmansota onkin kaikkien yllätykseksi uskonnollinen sota? Nykyaikana? Miettikää nyt, Bush kertoo olevansa ristiretkellä, vapaus on jumalan lahja ihmisyydelle, jumala siunaa amerikkaa, ja jumala on siunannut "meitä" antamalla meillä W. Bushin, joka tuhoaa paholais-muslimit.

Meillä länsimaissahan uskonto on varsin pienessä roolissa, joten meille tämä kauskaaminen tuntuu varsin mitättömältä, paitsi kyllähän tietysti mm. jenkeissä asuvat "jumalan lähettiläät" ovat kyllä ihan täysillä siinä kiihkossaan mukana. Enivei. Muslimimaat taas elävät sen elämänsä käytännössä uskonnon takia, ja kuolevat uskontonsa parhaaksi katsomalla tavalla, jos mahdollista. Tässä alkaa muodostua jo niin suuri vastakkainasettelu uskontojen välillä, että en edes uskalla miettiä mitä siitä vielä seuraa.

Käy miten käy, se on tässä vaiheessa selvää että maailma on tällä hetkellä räjähdysherkimmässä tilassa sitten 2. maailmansodan (Kuuban ohjuskriisi oli vain pieni uhittelu, ei "oikea" tilanne), tunteet käyvät kuumina ympäri palloa. Miten tähän nyt yhtäkkiä sitten tultiin? Jokainen saa olla mitä mieltä haluaa, mutta tällä hetkellä maapallosta löytyy tasan yksi pahan akseli, joka menee halki koko pallon, ja sen nimi on USA. Ympäri maailmaa järjestetään mielenosoituksia joissa moni muukin on tämän todennut "USA -terror regime" lukee täällä keskisessäkin Euroopassa jo aika monessa paikassa.

Hyvät veljet, eilen illalla kun katselin CNN:ää, minä huolestuin ihan tosissani. Tilanne on nyt todella vakava, ensimmäistä kertaa eläissäni seuraan maailmantilannetta sillä mielellä että tapahtumat saattavat koskettaa minuakin ihan konkreettisesti.

Lopun alkua?

 

[mjr]

Näinhän se valitettavasti pitkälti on: demonisointi on markkinointikonsti ja ääri-individualistisessa yhteiskunnassa myös luonteva tapa esittää asioita. Ehkä on kuitenkin hyväksikin, että suurvallassakin joudutaan ahkerasti myymään politiikkaa kansalaisille. Vanhempi, kyyninen reaalipolitiikka, jossa avointa keskustelua ei käyty ollenkaan, eikä massoilla ollut mitään sanansijaa, oli ehkä älyllisesti sofistikoituneempaa, mutta jopa vähemmän moraalista. Saddamin kohdalla USA:lla ei ole myöskään suuremmin aihetta merkittävään vääristelyyn: Saddam tekee työt puolesta - ihannevihollinen siis. Mikä vain jätetään kertomatta on se, että USA on tehnyt usein vastaavanlaisten tyrannien kanssa hyvinkin läheistä yhteistyötä (jonkintasoista myös Saddamin kanssa), ja ettei siten, valitettavasti, diktatuurin brutaalius ole mikään pohjimmainen kriteeri amerikkalaisessa ulkopolitiikassa. Ei se ole minkään muunkaan länsimaan politiikassa näin, mutta tämä on täsmälleen se kuva, joka tässä tapauksessa pyritään antamaan. Minusta on sinänsä täysin oikeutettua, että USA käy terrorismin vastaista sotaa, ja siinä ohessa Saddamin Irakin kaltaisia maita tulee pitää tarkasti silmällä ja kurissa, mutta WTC:n tapaisten iskujen suhteen tuleva sota taitaa olla enemmänkin haitaksi kuin hyödyksi.

 

[Taito-Ojanen]

Eilen tuli TV:stä aiheeseen liittyvä dokumentti, jossa eri ryhmittymiä edustavat ihmiset, jotka olivat tukeneet aiempia sotia, ilmoittivat vastustavansa Bushin ajamaa Irakin sotaa.

Ohjelmassa ilmaisi mielipiteensä mm. presidentti Clintonin entinen neuvonantaja, joka sanoi, että on päätöntä väittää Saddamilla ja al-Qaidalla olevan mitään yhteyksiä, koska järjestöt ovat verivihollisia. al-Qaidan kannaltahan Saddam on vääräuskoinen, sillä hän on veljeillyt länsimaiden kanssa ja on muutenkin varsin maallistunut. Jos USA kuitenkin päättää iskeä Irakiin, Saddam ja al-Qaida saattavat lähentyä ja aloittaa oikeasti yhteistyön yhteisen vihollisen kukistamiseksi. Hänen mielestään terrorismin vastaisen sodan varjolla ei voi millään perustella iskeä Irakiin, koska näin toimittaessa vain pelataan al-Qaidan pussiin. Ja tämä siis nimenomaan siinä tapauksessa, että USA hyökkää ilman YK:n suostumusta. Niin, ja miten ne muut arabimaat siihen suhtautuvat...

Säälittävintä minusta tässä on se, että Irak on tällä hetkellä diplomattisilta taidoltaan suorastaan ylivertainen USA:han verrattuna. USA:han on jo aloittanut loanheiton, kun se haukkuu esim. ranskalaisia vellihousuiksi. Ja se heitto siitä, että "ilman meitä eurooppalaiset puhuisivat saksaa" oli kerta kaikkiaan mauton. Todella rakentavaa politiikkaa. Tämä kaikki kertoo vain siitä, että USA:n argumentit alkavat olla vähissä, kun toinen maailmasota piti vetää esille. Veikkaan, että Saddam nauraa tällä hetkellä tukalasta tilanteesta huolimatta viiksiinsä, kun länsimaat ovat toistensa kurkussa.

 

[mjr]

Viestin lähetti Taito-Ojanen
Säälittävintä minusta tässä on se, että Irak on tällä hetkellä diplomattisilta taidoltaan suorastaan ylivertainen USA:han verrattuna. USA:han on jo aloittanut loanheiton, kun se haukkuu esim. ranskalaisia vellihousuiksi. Ja se heitto siitä, että "ilman meitä eurooppalaiset puhuisivat saksaa" oli kerta kaikkiaan mauton. Todella rakentavaa politiikkaa. Tämä kaikki kertoo vain siitä, että USA:n argumentit alkavat olla vähissä, kun toinen maailmasota piti vetää esille. Veikkaan, että Saddam nauraa tällä hetkellä tukalasta tilanteesta huolimatta viiksiinsä, kun länsimaat ovat toistensa kurkussa.

Lähinnä USA:n vastustajat voivat Saddamin tietyn varovaisuuden avulla (sikäli kun se jatkuu) estää sodan alkamisen turvallisuusneuvoston siunauksella. Ei ehkä kokonaan hyväksi sekään, mutta selkeästi kaikkia keinoja ei ole vielä käytetty asetarkastuksen onnistumiseksi, joten USA:lla ei ole syytä mihinkään itsesääliin, vaikka (tai koska) Ranska, Venäjä ja Kiina toimivat vähintään yhtä kyynisesti YK:n suhteen kuin se itsekin. Itse kriisin suhteen, kun sekä suurvallan arvovalta että sotavoimat on asetettu peliin, ei sodalle ole muuta vaihtoehtoa kuin Saddamin luopuminen vallasta, vapaaehtoisesti tai vallankaappauksella. Karu tilanne: YK:n hyväksyntä ei olisi perusteltu, mutta ilman sitä voi vahinko kansainväliselle järjestelmälle olla vieläkin suurempi. Lopputulos voi olla pitkällä tähtäimellä niin huono, ettei yksikään kiistan osapuoli lännessä olisi sellaista tahtonut tapahtuvaksi. No, sitä saa mitä tilaa: ehkä jossain vaiheessa republikaanien oikeistosiipi huomaa, että Clintonin hallinnon multilateralismiin oli myös USA:n omista eduista johtuvat syynsä, mutta silloin voi olla jo liian myöhäistä.

 

[SergeiK]

Bush puhuu asioista..

...niiden oikeilla nimillä

 

[finnishninja]

Re: Bush puhuu asioista..

Viestin lähetti Sergei_Krivokrasov
...niiden oikeilla nimillä

- Hurraa!! Huusivat lapset ja taputtivat karvaisia käsiään! Bush puhuu kuin suoraan ohjekirjasta. Selvästi ja pitkiä taukoja käyttäen. Muuten ei hölmö kansa ymmärrä...

 

[Carlos]

Re: Re: Bush puhuu asioista..

Viestin lähetti finnishninja
- Hurraa!! Huusivat lapset ja taputtivat karvaisia käsiään! Bush puhuu kuin suoraan ohjekirjasta. Selvästi ja pitkiä taukoja käyttäen. Muuten ei hölmö kansa ymmärrä...

Onhan tuo aika huvittavaa juu miten hra Bush pitää noita puheitaan. Ja tottahan se on, idiooteille pitää puhua sitten että he ymmärtävät. Tai ainakin luulevat ymmärtävänsä.

Ainiin, ennenkuin unohtuu, näkyy nämä viestit menevän perille ihan suomeksikin, että ei muuta kuin oikein lämpimät kiitokset CIA:lle huomiostanne, olen nauttinut siitä suuresti, hymyssä suin. Mahtaa ottaa pannuun kun mitään ei löydy mistä saisi kiinni, vaikka eipä sillä, te ette saisi kiinni edes Osaman mummoa omasta aamiaispöydästänne. Kiähkiäh.

 

[ms.qvist]

Yhdysvallat kuin myös YK on ajautunut varsin mielenkiintoiseen tilanteeseen, varsinkin YK'n rooli on kaikkea muuta kuin kadehdittava. Kävipä lähes tulkoon miten tahansa, jollei nyt jokin todellinen yllätyksellinen onnenpotku satu kohdalle (ts. Saddam luopuu vallasta tms.), YK tuntuu olevan se joka on heikommalla. Se jonka kasvot menevät tämän kriisin seurauksena. Olisi jotenkin suoranainen ihme, että Yhdysvallat enää tässä vaiheessa voi millään muotoa peräytyä menettämättä kasvojaan, jollei sitten kohdalle satu se onnenkantamoinen - jonka seurauksena Yhdysvallat tosin saavuttaisi erään tärkeimmistä tavoitteistaan eli Saddamin hallinto kaatuisi mikä taasen johtaisi siihen, että Yhdysvaltojen mahdollisuus päästä vaikuttamaan Irakin öljyyn kasvavat olennaisesti. Jollei sotaan saada YK'n siunausta on varsin todennäköistä, että Yhdysvallat lähtee sotaan ilman sitä. Oikeastaan tämä lienee lähes varma asia, että sota syttyy.

Näin tapahtuessa YK jää täysin sivustakatsojan osaan, eikä sillä riitä resurssit, eikä sen myöskään ole mahdollista, rangaista Yhdysvaltoja tai Iso-Britanniaa millään muotoa. Kaikki jäänee todella julkisen paheksunnan tasolle - jos edes sillekään, eikä tämä paheksunta voi millään muotoa olla virallista koskapa kaiken virallisen kannanoton että tuomitsemisen turvallisuusneuvoston pysyvinä jäsenmaina Yhdysvallat ja Iso-Britannia voivat veto-oikeudellaan estää. Mikä on YK'n rooli tämän jälkeen? Voiko se enää tulevaisuudessa toimia uskottavalla tavalla jos tai kun se on kerran menettänyt kasvonsa totaalisesti?
Peräytyisikö Yhdysvaltojen hallinto viimehetkellä pelastaakseen YK'n kasvot? Ei tunnu kovinkaan uskottavalta vaihtoehdolta.

Osaltaan Yhdysvallat on jo menettänyt kasvonsa tai ne ovat ainakin tahriintuneet tämän kriisin seurauksena. Hyvitystä vaaditaan Washingtonissa. Vaaditaan on ehkäpä liian lievä sana tässä tilanteessa, hyvitys otettaneen tavalla tai toisella. Saddam nolaa kaiken aikaa Yhdysvaltoja, NATOa että myös YK'ta. Tämän ohella Pohjois-Korean johtajan Kim Jong Il on vetänyt uhittelullaan maton Yhdysvaltojen uuden puolustusdoktriinin alta. Sen mukaan Yhdysvaltojen on tarkoitus kyetä käymään useaa rajoitettua konventionaalista sotaa saman aikaisesti. Tähän Yhdysvallat ei erinäisistä syistä johtuen kykene, (syitä on tuotu esille tässäkin ketjussa joten ei niistä tämän enempää), ei vaikka Pohjois-Korea on uhannut Yhdysvaltoja ensi-iskulla. Doktriinin laatineet strategit ja poliitikot eivät ottaneetkaan kaikkea huomioon ja nyt he ottavat lukua kahdelta diktaattorilta. Ei siis ihme, että Yhdysvaltojen on liki mahdoton peräytyä enää tässä vaiheessa.

Luovuttaminen nyt olisi äärimmäisen heikkouden merkki, näin he ajattelevat, tai näin uskon heidän ajattelevan.

vlad#16.

 

[Supervision]

Lusikkaa soppaan!

Ajan puutteen vuoksi en ole osallistunut tahan kiinnostavaan keskusteluun enka myoskaan ole jaksanut lukea kaikkia ketjuun kirjoitettuja viesteja. Kuitenkin haluaisin antaa pari knoppia tahan ketjuun jotta voitte innokkaat jatkaa. Itse tietysti en pida Saddamista mutta vastutan Irakin sotaa ja USAn offensiivista valtapolitiikkaa.

Anteeksi jos nama ovat jo olleet aiemmin.

1.Muistuttaisin siita etta vain ja ainoastaan USA oli estamassa YKssa 80/luvulla etta Irak tuomittaisiin joukkotuhoaseiden kaytosta.

2.Condoleeza Rice kirjoitti artikkelissaan alkuvuodesta 2000 foreign affairs /julkaisussa etta maailma haluaa oikeasti amerikkalaisten arvomaailman, silla ne ovat parhaat koko maailmassa. Esim. eurooppalaiset eivat vain tajua miten hienoa amerikkalaisuus on. Tasta syysta amerikkalaiset voivat siis tehda maailmassa mita haluavat, ohi kansainvalisen lainsaadannon ja sopimusten, koska se on koko maailman etu. Tasta syysta siis uuskonservatiivinen Bushin hallinto aikoo ottaa kaiken minka haluaa koska kukaan ei pysty estamaan ja toisaalta USAn etu on kaikkien etu.

Rice kuului aiemmin muuten Chevron Oilin johtoon.

3.Cheney, Rumsfeld, Wolfowitz ja muutamat muut ovat lobbausjarjestonsa kautta pyrkineet painostamaan yhdysvaltain hallintoa jo vuodesta 1992 hyokkaamaan uudelleen Irakiin, koska hallinto pitaa saada amerikkalaisten haltuun. Jo vuonna 1997 lobby antoi lausunnon jonka mukaan Irak otetaan eika kysymys koskaan ollut tai tule olemaan asetarkastuksissa. Onnistuivat nuo painostamaan Clintoniakin mutta nyt se vasta helppoa on.

ja viela loppukevennykseksi>

Greenpeace lähetti asetarkastajia Yhdysvaltain suurlähetystöön

Oslo,
12.2.
(STT-AFP)

Ympäristöjärjestö Greenpeace lähetti keskiviikkona
asetarkastajia Yhdysvaltain Oslon suurlähetystöön. Järjestön
mukaan Yhdysvalloilla on huomattavia määriä joukkotuhoaseita
varastoissaan eikä maa noudata YK:n aseidenriisuntasopimuksia.
Greenpeace pyysi tiedotteessaan suurlähetystöä osoittamaan
"todellista yhteistyöhenkeä". Asetarkastajien mukaan
suurlähetystö kuitenkin kieltäytyi tapaamisesta seitsenhenkisen
ryhmän kanssa.
-Mielestämme Yhdysvaltain on noudatettava kansainvälisiä
sopimuksia sen sijaan, että se ryhtyy sotaan joukkotuhoaseiden
piilottelusta epäiltyjä maita vastaan, ryhmän jäsen Truls
Gulowsen sanoi.


Hyvaa ystavanpaivaa!

T.

 

[mjr]

Eihän tässä sinänsä mitään argumenttia ole: USA toimii itsekkäästi, vaikkakin liberaalidemokraattisena suurvaltana sen toiminta useimmiten hyödyttää koko teollista ja vapaakaupasta rikastunutta maailmaa. Mutta sen sijaan on ärsyttävää monen kriitikon rivienvälinen analyysi maailman luonteesta - jonkinlainen epämääräinen käsitys siitä, että sivistys ja rauhanomaisuus on äärimmäisen helppo ja luonnollinen asiaintila saavuttaa ilman mitään uhrauksia. Tämän on äärettömän läntinen ja äärettömän valistunut ajattelutapa (monesti ristiriitainen koska tähän asenteeseen sisältyy usein länsimaiden toiminnan ja historian, eikä vähiten valistuksen kritiikkiä). Mutta se että Länsi-Euroopassa tälläinen rauha ja valistus on syntynyt, johtuu itsessään suoraan sotien lopputuloksista ja valistuksen pasifistisen muodon hylkäämisestä. Eli ikään kuin kritisoidaan omia perustuksia: Norjan Greenpeace on syntynyt Naton suojissa. Toki pitääkin kääntyä näitä rakenteita vastaan, mutta en vain usko, että olemme luontaisesti hyviä ja valistuneita ja että vain pahat rakenteet pitävät meitä poissa paratiisista. George W. etunenässä (Saddamin hallinnon todellisuuttahan useimmat aktivistit eivät tunnu edes näkevän - se on niin kaukana käsitettävästä.)

No, monet vain näkevät maailman ja ihmislajin tätä synkempänä: valistunut kansankoti on kestänyt 60 vuotta, suurelta osin väkivaltaisten rakenteiden synnyttämänä, mutta väkivallan, aggression ja kurjuuden lajihistoria on n. 100 000 vuotta. Toki siellä on ollut suhteellisen auvoisia keräilijyhteisöjä seassa, mutta näissäkään ei valistusta, tasa-arvoa ja vapaata kritiikkiä ikinä (30 vuoden keski-iällä) esiintynyt eli aktivistien nykystandardeilla nekin olivat äärimmäisen brutaaleja yhteiskuntia. Eli jos pitää tätä kaikkea rauhaa ja vakautta itsestäänselvyytenä voi toki ensimmäiseksi alkaa raivoamaan niiden rajallisuuden ja puutteellisuuden takia. Eli pidetään pohjoismaita sääntönä, USA:ta poikkeuksena, ja en tiedä sitten mitä ajatellaan koko kolmannen maailman todellisuudesta. Ilmeisesti sekin on vain länsimaiden rikos, että Ruanda ei ole Tanska ja Irak Belgia? Kriittisiä tunnutaan olevan kaiken muun paitsi ihmislajin itsensä suhteen - olisikohan se liian epämukava todellisuus nähdä? Tällä hetkellä USA:n vastainen kritiikki, valtaosa siitä, on riippuvaista vastustamistaan rakenteista.

Edit: typoja

 

[lihaani]

Pieni talouspläjäys á la Lihaani:

USA on tottunut hoitamaan vaihtotaseen vajeensa rahaa painamalla. Tälläkin hetkellä on maailmalla aivan oikeita FED:in painamia dollareita niin tolkuttomasti, että edes Greenspan ei halua ajatella sitä painajaista, että niitä paniikissa käytäisiin vaihtamaan muuhun valuuttaan.

Ensi kertaa vuosikymmeniin on dollarin rinnalla toinen todellinen referenssivaluutta euro, joka pakoittaa USA:n noudattamaan muilta mailta vaatimaansa tiukkaa taloudenpitoa. Dollarin ja euron terve vaihtosuhde on noin 1:1. Jos jo ennestään velkainen USA velkautuu sodan takiä kovin paljon lisää, ei setelirahoitus ole vaitoehto. Silloin dollari olisi vaarassa menettää referenssivaluutan statuksensa, ja euro jäisi ainoaksi todelliseksi maailmanvaluutaksi. Sitä ei todennäköisesti kukaan täysjärkinen talousasiantuntija toivo.

 

[PeteX]

Pannaan tähän ketjuun;
Tänään siis on sodanvastainen mielenosoitus, joka alkaa klo 14.00 Rautatientorilta. Homma on suunniteltu niin, että sieltä mennään Kaivariin Englannin ja USA:n suurlähetystöjen eteen. Homma ei natsaa jos sinne kapeille kaduille lähtee tuhansia ihmisiä. Ihmetyttää organisaattoreitten ajatusmaailma. Järkevintä olisi ollut painaa vaikka Hakiksesta Senaatintorille.
Anarkistit ja Sosialistit saavat nyt kyllä laittaa jäitä hattuunsa ja unohtaa agressionsa. Meitä ei-vasemmistolaisia on paikalla sotaa vastaan. Ei siis USAa, kapitalismia tai globalisaatiota vastaan.

 

[mjr]

Yksi käytännön hyvä seuraus mielenosoituksista oli: ne näyttivät konkreettisesti ja vastaan sanomattomasti muulle maailmalle, että länsi ei ole monoliitti. Tosin ne ryhmät, jotka eniten vastustavat USA:n politiikkaa, islamilaiset fundamentalistit, eivät muuten ehkä jaa sateenkaarikoalitioiden yhteiskunnallisia tavoitteita. Esim. naisen paikka ei taitaisi olla mielenosoituksessa. Parhaiten he taitavat itse asiassa ymmärtää kristillisiä fundamentalisteja, joita valitettavasti on useita Bushin hallinnossa. Eli liberalismiasteikolla Bush on itse asiassa rauhanliikkeen ja Osaman välissä, ja autoritaarisuusasteikolla rauhanliikkeen ja Saddamin välissä. On se siis hyvä, että nämä aatteet, islamilainen fundamentalismi ja baath-sosialismi eivät täällä vallitse, koska meillä on omat rakkaat läntiset oikeutemme ja vapautemme, joita emme tosin tunnu juuri muille suovan.... Veretöntä vaihtoehtoa ei siis ole: Saddamin hallinnon jatkuminen Irakissa ei ole veretön vaihtoehto. Mutta sellainen vaihtoehto se on, jonka suhteen ei tarvitsisi mielenosoituksia pitää: se ei olisi enää kansalaisliikkeiden ongelma.

Mutta sinänsä on erittäin hyödyllistä osoittaa, miten voimakas sodan- ja USA:n vastainen mieliala lännessä vallitsee - omalta osaltaan tämä yhteistyö eri maiden ja maanosien kansalaisten välillä vähentää monoliiittista vastakkainasettelua: taas yksi osoitus siitä miten länsi jatkuvasti hyötyy pluralismista ja kriittisestä keskustelusta. Itse tapahtumiin ei rauhanliikkeella taida olla juuri vaikutusta, mikä kuitenkin lienee sääli tässä tapauksessa. Täytyy vaan edelleen ihmetellä Bushin ja Blairin itsepäisyyttä: hybris on termi joka tulee mieleen jopa ennen valtionetua. Toivottavasti sota menee mahdollisimman nopeasti ja tuskattomasti - ilman Saddamin vallastapoistumista ei taida olla muuta vaihtoehtoa. Mutta jos tämä seikkailu menee hyvin, niin sitten on seuraava edessä - jossain vaiheessa seurannee itku pitkästä ilosta. Kovin on kepeää miekkaan tarttumista tämä.

edit: lievää järkeä lauseisiin, typoja

 

[Carlos]

Saddam vai nou Saddam

Ei taida muuten suuren ja mahtavan W:n pieneen mieleen mahtua ajatus siitä mitä uudesta desert stormista seuraa. Hän ei tykkää Saddamista, joten Saddam pitää poistaa vallasta, koska USA haluaa niin. Mutta. Onkohan arvon W. ajatellut ollenkaan niitä jälkiseurauksia? Eli onko USA:n turvallisempi olla sen sodan jälkeen, vai onko mahdollisesti USA:lla entistä enemmän vihollisia ympäri maailmaa? Nyt jo USA kerää kovalla vauhdilla antipatioita ympäriinsä, ja monet ihmiset alkavat nähdä jo Al-Qaedan sitkeänä sissinä joka taistelee pahaa vastaan! Mites tässä näin kävi? Olisikohan sittenkin pienempi paha antaa Saddamin olla rauhassa? Sotaa kylvämällä harvoin saa rauhaa, se on nähty jo moneen kertaan.

Ja mitäs sitten USA tekee kun sota seuraa toistaan, ja vihollisten määrä senkuin kasvaa? Nukettaa koko maailma, tappaa kaikki? Sillähän niistä päästään, hitsi, hyvä idea, tapetaan kaikki.

Hykertelin muuten itsekseni tuossa viikonloppuna kun katselin live-kuvaa näistä mielenosoituksista, sieltä tuli aika monta asiallista kommenttia. Mm. eräältä britti-mieheltä kysyttiin, "Eikö mielestänne Saddamista tarvitse päästä eroon?" Hän vastasi: "Olen ensin kiinnostunut pääsemään Bushista eroon."

Muutenkin aika moni ihminen totesi kylmästi Bushin ja Blairin syöttävän maailmalle valheita jatkuvalla syötöllä, ja sitähän nämä herrat nimenomaan tekevät. Tai ainakin puhuvat paskaa, jos eivät suoranaisesti valehtele.

Mutta aikamoisia taikureita saavat jenkit olla jos vielä tästä sodan aikovat saada aikaan. Koko maailma huutaa kuorossa että "ei sotaa", Blix sanoo että "emme ole löytäneet todisteita joukkotuhoaseista, mutta tarvitsemme lisää aikaa" ja Powell toteaa että: Aika on loppu, meidän pitää saada jo sotia, muuten tulee kesähelteet päälle.

Jos mietitään tätä jenkkien valtapolitiikkaa, niin mitäköhän hyötyä tästä kaikesta hässäkästä nytkin on ollut jo maailmalle? Ja mitä hyötyä siitä tulee olemaan jos oikea sota syttyy? Yksi diktaattori saadaan ehkä pois vallasta kyseenalaisin perustein, ja...? Niin, jenkeille öljyä. Jos mietitään sitten miten paljon haittaa tämä kaikki kantaa ihmisten elämään ympäri maailmaa, mennään kyllä pitkällä pakkasen puolella koko operaation kannattavuuden suhteen. Mutta eihän se jenkkejä kiinnosta, he kitkevät terrorismin maapallolta tappamalla ne kaikki.

Voinen silti todeta että mitä enemmän jenkit rettelöitsevät, sitä enemmän tulee olemaan halukkaita terroristeja, sitä enemmän ämerikkalaisia kuolee, ihmisistä puhumattakaan. Eli omaa hautaansa W. tässä kaivaa, vettä myllyyn vaan, go USA!

 

[Taito-Ojanen]

Sunnuntain Hesarissa siteerattiin erästä New York Timesin toimittajaa, jolla oli muutama osuva huomio aiheesta. USA:han väittää tarvitsevansa sotaa, koska se haluaa turvata maansa vihollisiltaan. Millä tavalla Irakin sota siis lisää USA:n turvallisuutta nykyhetkeen verattuna? Ei millään. Saddamhan on tällä hetkellä lähes vaaraton ja nurkkaan ajettu, eikä Irak kukkoile kenellekään. Entä sitten, jos USA hyökkää? USA:n kansalaisia on kehoitettu varautumaan terrori-iskuihin ja osa kansasta hamuaa ruokaa varastoihin mahdollista sotaa varten. Tällä tavallako amerikkalaiset tuntevat olonsa turvalliseksi?

Toinen huomio liittyi sodan kustannuksiin. Eikö olisi parempi, että nekin rahat käytettäisiin koulutukseen ja energiaomavaraisuuden kehittämiseen? Eikö nimenomaan tämä lisäisi amerikkalaisten turvallisuutta myös tulevaisuudessa? Jos USA olisi energian suhteen omavaraisempi, Irakin öljyä ei edes tarvittaisi.

Kuvaavinta tässä tilanteessa tällä hetkellä on mielestäni Condoleezza Ricen kommentti, jonka mukaan USA ei usko, että Irak pystyy todistamaan syyttömyytensä. Huomatkaa: Irakin pitää todistaa SYYTTÖMYYTENSÄ, ei niin päin, että YK:n ja USA:n pitää todistaa maan syyllisyys. Syyllinen, kunnes toisin todistetaan.

Jos Irakia vastaan kuitenkin oikesti löytyy todisteita, YK:lla on velvollisuus toimia. Muutenhan koko laitoksella ei siinäkään tapauksessa ole mitään virkaan, jos pakotteita asetetaan, mutta niiden rikkomisesta ei rankaista.

PS. USA on jo kehittänyt suunnitelmia, joiden päämäärä on asettaa Saksa entistä pahempaan talousahdinkoon, koska Saksa ei tanssi USA:n pillin mukaan. Samanlaisia toimia on suunniteltu ranskalaisia vastaan. Ja mitä tästä on seurannut? Amerikkalaisvastaisuus on kasvanut molemmissa maissa. Kuten sanoin, Irak on tällä hetkellä diplomaattisesti etevämpi maa kuin USA. Minusta tämä on surullista. Vaan mitä muutakaan oikestaan pystyi odottamaan, kun USA julisti aikoinaan, että joko olet puolellamme tai meitä vastaan. Kun diplomatia on mustavalkoista, seuraukset ovat arvattavissa.

 

[lihaani]

Jospa kyse onkin taloudesta?

USA:n talous on pahasti kuralla. Vaihtotaseen vaje on 5% BKT:sta, liittovaltio toteuttaa jättiveronkevennykset yhtäaikaa velanoton kanssa. Osavaltioiden velka alkaa olla kipurajalla (mm. Kalifornia 20% BKT:sta). Entäs sota tähän päälle? On arveltu, että se maksaa noin 200 miljardia dollaria vielä tämän velkataakan lisäksi.

Ensi kertaa vuosikymmeniin ollaan tilanteessa, jossa dollari ei ole ainoa referenssivaluutta. Euro on noussut rinnalle. USA:n valtionvarainministerin ja A. Greenspanin pahin pelko voi toteutua: Sukanvarsidollarit alkavat kotiutua jenkkeihin.

USA on tottunut hoitamaan vaihtotaseen vajeensa rahaa painamalla luottaen siihen, että dollareita mahtuu markkinoille rajattomasti. Mutta mahdollinen sota voi havahduttaa markkinat siihen, että aitoja FED:in painamia dollareita on aivan tolkuttomasti niin, ettei sillä ole mitään reaalista suhdetta USA:n hyödyketuotannon kanssa.

Sen sijaan euro on valuutta, jota on painettu hyvin rajoitetusti unionin voimavaroihin nähden. Toisaalta se on hyvin neutraali valuutta, joka ei herätä islamilaisissa maissa intohimoja.

Jos Opec-maat ottavat euron laskutusvaluutakseen, niin jenkit ovat lievästi sanottuna kusessa. Rahan painamisen tie töppäilyjen korjaamiseksi on kuljettu loppuun ja alkaa vyökiristämisen aika, joka valitettavasti heijastuu koko maailmaan.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Taito-Ojanen

Toinen huomio liittyi sodan kustannuksiin. Eikö olisi parempi, että nekin rahat käytettäisiin koulutukseen ja energiaomavaraisuuden kehittämiseen? Eikö nimenomaan tämä lisäisi amerikkalaisten turvallisuutta myös tulevaisuudessa? Jos USA olisi energian suhteen omavaraisempi, Irakin öljyä ei edes tarvittaisi.

Kuvaavinta tässä tilanteessa tällä hetkellä on mielestäni Condoleezza Ricen kommentti, jonka mukaan USA ei usko, että Irak pystyy todistamaan syyttömyytensä. Huomatkaa: Irakin pitää todistaa SYYTTÖMYYTENSÄ, ei niin päin, että YK:n ja USA:n pitää todistaa maan syyllisyys. Syyllinen, kunnes toisin todistetaan.

Jos Irakia vastaan kuitenkin oikesti löytyy todisteita, YK:lla on velvollisuus toimia. Muutenhan koko laitoksella ei siinäkään tapauksessa ole mitään virkaan, jos pakotteita asetetaan, mutta niiden rikkomisesta ei rankaista.

Ensimmäisen lainaamani kappaleen ajatus on lähellä sitä mitä itse olen hakenut kysymyksilläni koskien diktatuurien hallitsemia öljyvaroja, eli sen sijaan, että ryhtyisimme (Yhdysvallat ryhtyy) kumoamaan näitä diktatuureja, ryhdyttäisi ennakkoluulottomasti kehittämään energiataloutta öljystä riippumattomampaan suuntaan, sama pätee tietenkin autokannan mullistavaan uudistamiseen. Nyt nämä bensamoottorin korvaavat projektit tuntuvat lähinnä lasten näpertelyltä mutta jos tilanne muuttuisi sellaiseksi, että niihin olisi todella panostettava, uskoisin tuloksia tulevan nopeastikin ja tästä taasen seuraisi ajanmyötä vähäisempi riippuvaisuus öljystä.

Tämän skenaarion toteutumiseen en usko ennen ennenkuin öljy-yhtiöiden vaikutus Yhdysvaltojen politiisessa elämässä laskee huomattavasti nykyisestä, nythän monen "haukan" taustalta löytyy sidoksia suuriin öljy-yhtiöihin tai öljyalaan muussa mielessä, G. W. Bush joukon etunenässä.

Seuraavassa kappaleessa ollaan eräällä tavalla lähellä ongelman ydintä. Tämä ajattelumalli on tullut esille muistaakseni jonkun kerran tämänkin keskustelun aikana ja käytännössä Irak on ajettu tilanteeseen jossa sen on mahdotonta todistaa 100% varmuudella syyttömyytensä. Yhdysvallat voi aina ja kaikissa tapauksissa asettaa Irakin todistelun vaakalaudalle syyttämällä heitä salailusta ja todisteiden vääristelystä.

Syyllinen kunnes toisin todistetaan sotii vahvasti minun oikeustajuani vastaan. Näin toimitaan maissa jotka eivät ole läntisiä demokratioita, mutta nykyään niin toimii myös maa joka katsoo olevansa vapauden esitaistelija. Kuljemme vaarallisilla teillä.

Viimeisenä, jos Irakia vastaan löytyy pitäviä todisteita on toimittava ja tuolloin toiminnalle on saatava suostumus YK'lta eikä suinkaan Bush'in neuvonantajilta. Näkisin asian siten, että mikäli Yhdysvallat toimii ilman YK'n suostumusta ja vieläpä vaillinaisin todistein, aloittaa Yhdysvallat kaivamaan hautaa YK'lle. YK'n uskottavuus, se vähäinen, alkaa rapistua ja murentua. Onko se savijaloilla seisova jätti Neuvostoliiton tapaan?


Taloudesta vielä eräs ajatus ilmaan.

Erinäiset piirit uskovat tämän(kin) sodan taustalta löytyvän myös Yhdysvaltojen laajan aseteollisuuden. Sota lisää joka tapauksessa aseiden vientiä, koska Yhdysvallat on jo muutenkin merkittävin aseiden viejä on varsin oletettavaa, että sotatantereella testatut aseet menevät entistä paremmin kaupaksi maailman ryhtyessä varustautumaan terroristeja ja muita todellisia/kuviteltuja uhkia vastaan entistä laajemmassa mitassa. Myynnin lisääntyessä myös työpaikkojen tarve lisääntyy tuotantovaatimusten kasvaessa ja tämä taasen piristää useilla sadoilla paikkakunnilla hetimiten elinkeinoelämää.

Pelataanko Yhdysvalloissa raakaa peliä jossa etusijalla on oma menestyminen ja vasta kaukana sen jäljessä tulevat muut?

Yhdysvallat soimaa Eurooppaa (Saksa & Ranska pääasiassa) vastuun pakoilusta mutta eiköhän siinä käy siten, että terroristihyökkäysten kohdetauluiksi joudumme ensisijaisesti me eurooppalaiset koska meidän kimppuun on helpompi hyökätä kuin ulottaa iskut suoranaisesti Yhdysvaltoja vastaan. Saksa ja Ranska ovat todella ikävässä välikädessä, kummassakin maassa asuu useita miljoonia muslimeja, jos joukkoon on eksynyt edes 1/1000 äärimuslimi niin johan noita pommimiehiä on aivan riittämiin. Nauti siinä sitten amerikkalaisten ohjuskilvestä!

vlad#16.