Kyllähän niin Sissonsin kuin Karlssonin taklauksissa kontaktia päähän tulee siitä ei käy kieltäminen. Tahallisia kumpikaan tuskin kuitenkaan ovat.
Se, mikä näissä kummassakin taklauksessa sekä Ben Thomasin taklauksessa Joakim Kemeliin (tämä tosin näistä tapauksista täysin puhdas taklaus) pistää silmääni on nuorten pelaajien tietoisuus ympäristöstään kiekollisena pelaajana. Kaikissa taklauksissa kiekollisen pelaajan katse on kiekossa ja sitten tulee ”seinä” vastaan. Näitä kaikkia kolmea taklausta yhdistään myös se, että taklaaja on ulkomaalainen pelaaja. Varsinkin Sissons ja Thomas ovat Pohjois-Amerikassa saaneet valmennusta fyysiseen peliin. Pohjois-Amerikassa valmennetaan pelaamaan kiekollinen irti kiekosta taklaamalla, eikä siinä katsella tuleeko vastustaja millaisessa asennossa. Erona kotimaiseen Liigaan tässä on se, että Pohjois-Amerikan kaukaloissa tiedostetaan kiekollisena pelaajana taklauksen uhka.
Jos kotimaisia huippulupauksia halutaan NHL:ään on pelaajien päähän taottava oppia siitä, että siellä isokokoiset puolustajat taklaavat surutta, jos tulet maalin takaa pää alhaalla tai oikeastaan tuletpa missä asennossa tahansa taklauksen uhka läsnä.
Haluan korostaa, etten vähättele Sissonsin ja Karlssonin taklauksia. Eikä se ole Hyryn, Kemelin tai Halttusen syy, että katse on kiekossa ja tietoisuus ympäristöstä on puutteellinen. Syynä on oikeastaan kotimainen juniorivalmennus.