Todella viisasta puhetta ja hyviä pointteja
Jyrki Aholta. Koko hommaa lähestytään usein hyvin kapeasta kulmasta. Eikä asiasta oikeasti keskustella. Lehdet kiskovat otsikoita aivovammoista ja täällä palstalla kelaillaan hidastuksia, että mihin osui, nousiko jalat sentin vai ei, vaaditaan taklattavan vastuuta jne. Kukaan ei oikeasti halua poistaa taklauksia pelistä, mutta kaikki haluavat vähemmän aivotärähdyksiä ja kuten Aho sanoi, kaikki ovat vastuussa.
Usein aivotärähdyksistä ja niiden jälkioireista kärsineet pelaajat tuovat esiin, että pelaajia pitäisi oikeasti valistaa enemmän siitä mitä aivotärähdykset aiheuttavat. Mitä se arjessa tarkoittaa ja mitä siitä voi seurata. Tämä saattaisi vähentää turhia "teloituksia", kun käsittää että mitä on oikeasti tekemässä. Pelaajien pitäisi olla aina ns. hereillä ja valmiina taklaukseen, mutta itse näen kyllä että se isompi vastuu on viime kädessä sillä taklaajalla. Olen pelannut ainoastaan eritasoisia aladivareita, joten oma kokemus ja kosketuspinta näihin vammoihin ei ole ammattilaisurheilun näkökulmasta. Eri lajien alasarjoissa ongelma on muuten hyvin erilainen ja vertautuu ammattilaisurheiluun aikakaudelle, jolloin noita ongelmia ei diagnosoitu. Hyvin usein alasarjoissa sattuu aivotärähdyksiä, mutta joukkueille ei tietenkään ole mitään omia lääkäreitä ja loukkaantunut pelaaja saattaa mennä seuraavan päivänä töihin, treeneihin, peliin jne. Tosin itse asiassa viime kaudella Tsekissä pelatessa, jopa alasarjoissa valkku oli sen verran edistyksellinen, että otti aina pelaajan pois kentältä, jos tuli osumaa päähän.
Toinen juttu mistä aina puhutaan on vauhti. Vauhti on kasvanut lätkässä, mutta tuo vauhdin kasvu on aika salakavala homma, koska sitä ei oikeastaan ajattele konkreettisella tavalla. Peli ei näytä yhtään sen vauhdikkaammalta, mitä viime kaudella, mutta katsokaapas liigapelejä vaikka 90-luvun alusta. Siellä on joukkueissa jo paljon pelaajia, joilla ei olisi luistelun puolesta mitään asiaa kentälle nykypäivänä. Toisaalta menneinä aikoina nämä luistelutaidottomat kaverit eivät välttämättä edes yrittäneet "pelata" kiekon kanssa, vaan se roiskaistiin vaan menemään. Nykyään kaikki pelaajat oikeasti pelaavat enemmän kiekkoa ja tällöin tietenkin riski siihen osumaan on aina olemassa.
Mitä pitäisi tehdä? Tärkeintä olisi tuo tiedon jakaminen pelaajille ja pelaajien mukaan ottaminen rangaistuskäytäntöön, pelaajien haastattelut tuomioita jaettaessa jne. Tiedän myös, että on valmentajia, jotka ovat esim. pyytäneet omaa pelaajaa ajamaan vastustajan pelaajan pystyyn antaen ymmärtämään, että haluaa tämän pois pelistä. Tämä on sitä valmentajan luomaa arvopohjaa joukkueessa, mistä Aho myös puhuu. Mielestäni toinen asia mitä pitäisi laajemmaassa kuvassa muuttaa on kontaktit junnupuolella. Taklaukset pitäisi ottaa junioreilla aikaisemmin mukaan peliin ja kontakteja olisi hyvä edes jossain vaiheessa "harjoitella" oikeasti. Tässä tulee tosin varmasti seurojen resurssit ja tavoitteet vastaan, taklausten harjoituttamisesta ei ole ns. suoranaista hyötyä, mutta isossa kuvassa se olisi keino muuttaa asioita siellä organisaatioiden ja koko lajin tasolla.
Enemmän toivoisi kaikkiaan jotain oikeita keinoja ja keskustelua asioista, eikä valitusta ja kitinää lajin muuttumisesta, pelkoja siitä ettei saa taklata, "ennen kaikkia oli paremmin"- ja "pitäisi pään ylhäällä" -paskaa yms. Mitkään 50 ottelun pelikiellotkaan tai taklausten kieltäminenkään eivät ole mikään hyvä ratkaisu lajille. Kuitenkin pelaajien turvallisuuden takia toivoisi ongelmaan ratkaisua, jolla lajia ei jouduta liikaa muuttamaan.