Mitä nyt joku pieni liigan laajuinen lakijuttu NHL:n puolella käynnissä. Ja muutama kuolonuhri vuosien varrella.
When the game is over, the enforcer’s suffering has only just begun - The Globe and Mail
Nyt oli jopa hieman mauton, tai ainakin ontuva vertaus. Kuten edelläkin mainittiin, NHL:n tappelumäärät ovat olleet ja on edelleenkin niin paljon kovempia, että niitä ei voi verrata mitenkään Suomen liigan kanssa.
Tässä muutama esimerkki julkisuudessakin puiduista tapauksissa, joissa päävammat tai niiden komplikaatiot ovat aiheuttaneet henkilön kuoleman. Nämä nimenomaan NHL-taustaisia.
- Bob Probert. Pelattuja kausia 19, 359 kirjattua tappelua
- Derek Boogaard. 13 kautta, 210 tappelua
- Wade Belak. 19 kautta, 270 tappelua
- Rick Rypien. 10 kautta, 100 tappelua
- Steve Montador. 18 kautta, 105 tappelua
Vertaukseksi muutama Suomen-/euroopansarjoissa meritoitunutta betoninaamaa.
- Toni Mäkiaho. 19 kautta, 29 tappelua
- Pasi Nielikäinen. 14 kautta, 23 tappelua
- Jonne Virtanen. 12 kautta, 16 tappelua
- Patrik Lostedt. 13 kautta, 35 tappelua
- Markus Kankaanperä. 20 kautta, 26 tappelua.
Tästä saa hieman osviittaa siitä, että missä määrissä mennään. Älkää heittäkö bussin alle, mikäli tilastovirheitä tuosta löytyy, tein parhaani.
Täytyy toki muistaa myös se, että luistimilla ei kunnon voimaa lyöntiin saa, koska jalat ei tukevasti pysy maassa. Päinvastoin taas päähän kohdistuneille taklauksille jääkiekko on otollinen laji, koska vauhdit, massat ja energiat ovat isoja ja kovia.
Päähän kohdistuneet taklaukset pitää saada pois, mutta ei hyvien ja kovien taklauksien kustannuksella.
Tappelut, ne kuuluvat kiekkoon ja ovat tulleet jäädäkseen.