Kuuntelussa juuri nyt

[Ollakseni]

Boris - NO

Japanilaista kokeellista musiikkia, joka on lähimpänä doom metallia. Tänä vuonna julkaistu levy joten tuoretta kamaa, ainakin suhteellisesti.

 

[Breeze Harbour]

En ole toistaiseksi ensimmäistäkään Twilight-elokuvaa katsonut. Silti myönnän avoimesti, että useampi kyseisen elokuvasarjan virallinen soundtrack on edelleen todella lähellä sydäntä.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=yZIummTz9mM

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=RvnkAtWcKYg

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=MTvgnYGu9bg

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=rtOvBOTyX00

 

[UnenNukkuja]

Teräsbetoni ei aikanaan ollut taiteellisesti ehkä kaikista korkealuokkaisin bändi. Mutta nähdäkseni suomalainen musiikkikenttä silti hieman hävisi Jarkko Aholan siirtyessä vetämään iskelmää. Ei mitään iskelmää vastaan, mutta Aholan äänestä siinä ei kaikkea irti saada. Sääli sinänsä. Vetää sentään covereita edelleen, joten täysin ei iskelmään jämähtänyt ole. Onneksi.

Tämä juuri. En itsekään syttynyt Teräsbetoniin, mutta nyt vähän harmittaa. Jarkolta kun on kuullut coverointia vanhoista hevi-hiteistä, kyllähän nuo toimii. Jossain bongasin vertauksen Kirkaan, mikä oli aika osuva. Kirkahan rokkia lauloi hyvin, mutta juurtui iskelmään.

Tässä yksi suosikkini.

Linkki: https://youtu.be/WxC8tADZek8

 

[Moto]

En ole toistaiseksi ensimmäistäkään Twilight-elokuvaa katsonut. Silti myönnän avoimesti, että useampi kyseisen elokuvasarjan virallinen soundtrack on edelleen todella lähellä sydäntä.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=rtOvBOTyX00

Christina Perri taisi aika lailla kadota parrasvaloista, vaikka vetäisi vajaa 10 vuotta sitten sarjan suht isoja hittejä - ja ainakin noin "mainstreampopiksi" kuulostivat omiin korviin ihan kivalta. Ilmesesti päättänyt keskittyä sitten perheeseen? Siihen viitannee sekin, että on näemmä viime vuonna tehnyt jonkun lastenlaulualbumin.

 

[-Kantor-]

Onsegén Ensemble - Fear

Varsin miellyttävä uusi tuttavuus tämä oululaisbändi. Tyylillisesti sellaista hyvällä tavalla jumittavaa, psykedeelistä, elokuvallista ja etnosävytteistä maalailua.

Linkki: https://youtu.be/-yhSG6uWY2o

 

[Pavlikovsky]

ZZ Topin levyjen trilogiaa Rhythmeen - XXX - Mescalero olisi tarkoitus laittaa soimaan juurikin nyt aloittaen ensin mainituista.

Ehkä Texasin partajalmareiden vähiten trendikkäintä (onko blues koskaan ollut trendi?) ja sitä myöten vähiten soitettua tavaraa ajoilta jolloin yhtyeen jahti haki vähän koordinaatteja totutusta, mutta kyllä täältä ”pelikirjan” tunnistaa. Hieman tunkkaisemmilla ja poikkeavilla sovituksilla vain.

 

[Turha Kaukalo]

Laitoin soimaan Alangon Yksin Vanhalla.

 

[nummenkallio]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=nx2iLOvP0rM

Roxette: How Do You Do!

Tämä tuli radiosta, ja pakkohan se oli laittaa Roxette soimaan. Vaikka sen kunniaksi, että Marie on ollut kohta vuoden poissa.

Per Gesslellä on taito kirjoittaa loistavia ajattomia poplauluja. Tämäkin on erinomainen pop-kappale niin vuonna 1992 kuin myös vuonna 2020.

Ja kyllä tuo Per ja Marie oli mahtava tutkapari. Homma toimi niin hyvin yhteen.

 

[nummenkallio]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=LJzCYSdrHMI

Blur: There´s No Other Way

Blööriä tulee nyt kuunneltua muutenkin koko ajan, mutta nyt tässä tylsyyden hetkinä tuli mieleen taannoinen Argentiinan reissu. Siellä soi radiossa usein tämä, ja muutakin tuota esibrittipop-kamaa, esimerkiksi alkuaikojen Ride raikasi usein. Oli hämmentävää, kuitenkin tästä sodasta kertovia biisejä. Siinä kaikkein kuppaisimmassakin ja kuumimmassa busseissa saattoi raikata tämä hieno musiikinlaji. Sinänsä vähän vanha toki.

Ehkä tämä johtuu jotenkin sodasta. Britit vastaan argot ovat ehkä ikuinen taistelupari. Kaiken vihan ja katkeruuden keskellä olen näkevinäni myös arvostusta. Minulle itselleni siinä on kaksi aivan upeaa kansaa. Silloin kun kansoja sai vielä olla. Rakastan molempia. Lontoo ja Buenos Aires ovat molemmat upeita paikkoja, olen nauttinut viihtynyt suuresti.

 

[Evil]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=LJzCYSdrHMI

Blur: There´s No Other Way

Blööriä tulee nyt kuunneltua muutenkin koko ajan, mutta nyt tässä tylsyyden hetkinä tuli mieleen taannoinen Argentiinan reissu. Siellä soi radiossa usein tämä, ja muutakin tuota esibrittipop-kamaa, esimerkiksi alkuaikojen Ride raikasi usein. Oli hämmentävää, kuitenkin tästä sodasta kertovia biisejä. Siinä kaikkein kuppaisimmassakin ja kuumimmassa busseissa saattoi raikata tämä hieno musiikinlaji. Sinänsä vähän vanha toki.

Ehkä tämä johtuu jotenkin sodasta. Britit vastaan argot ovat ehkä ikuinen taistelupari. Kaiken vihan ja katkeruuden keskellä olen näkevinäni myös arvostusta. Minulle itselleni siinä on kaksi aivan upeaa kansaa. Silloin kun kansoja sai vielä olla. Rakastan molempia. Lontoo ja Buenos Aires ovat molemmat upeita paikkoja, olen nauttinut viihtynyt suuresti.

Tässäpä mies, joka tuo ylläoleva Demon Alborn olisi halunnut olla. Ray Davies. Bluria ei olisi ilman Kinksiä, ja eihän siinä mitään jos ottaa vaikutteita. Ylitsevuotava palvonta, kopiointi ja omien ideoiden täydellinen puute, se on huonompi juttu. Siksi en Blööriä kuuntele.

Linkki: https://youtu.be/TYIl6n_SRCI

 

[Rattlehead]

Linkki: https://youtu.be/1TTAXENxbM0

Dire Straitsia parhaimmillaan.

 

[nummenkallio]

Tässäpä mies, joka tuo ylläoleva Demon Alborn olisi halunnut olla. Ray Davies. Bluria ei olisi ilman Kinksiä, ja eihän siinä mitään jos ottaa vaikutteita. Ylitsevuotava palvonta, kopiointi ja omien ideoiden täydellinen puute, se on huonompi juttu. Siksi en Blööriä kuuntele.

Linkki: https://youtu.be/TYIl6n_SRCI

Ihanaa, että Vanha Yrmy on taas täällä latistamassa. Tuntuu niin kotoisalta.

Kyllä, Blur ja Damon Albarn ovat ottaneet vaikutteita Kinksistä, mutta miten sitten selitetään se, että esimerkiksi minulle Kinks ei iske, mutta Blur on yksi suurimpia suosikkibändejä. Ja tuo kaava toimii esimerkiksi Byrdsin ja Teenage Fanclubin kohdalla, minusta molemmat ovat loistavia, vaikka sen tietyn alisteisen suhteen näenkin.

 

[CuJo#31]

Linkki: https://youtu.be/AWdq6TUnS8k

Onhan tämä nyt kotimaista parhaimmistoa. Joka toisin sanoo, on auttamatta väärässä ja muutenkin huono ihminen.

 

[Evil]

Ihanaa, että Vanha Yrmy on taas täällä latistamassa. Tuntuu niin kotoisalta.

Kyllä, Blur ja Damon Albarn ovat ottaneet vaikutteita Kinksistä, mutta miten sitten selitetään se, että esimerkiksi minulle Kinks ei iske, mutta Blur on yksi suurimpia suosikkibändejä. Ja tuo kaava toimii esimerkiksi Byrdsin ja Teenage Fanclubin kohdalla, minusta molemmat ovat loistavia, vaikka sen tietyn alisteisen suhteen näenkin.

Osaisin minä sen selittää, mutta en kehtaa kun voisit suuttua.

Mulla tämä menee jotenkin niin, että kun mulla on Hendrixin levyt niin en tarvitse jotain Rory Gallagheria enkä Stevie Rayta. Mulla on Zeppelin, en tarvitse Kingdom Comea enkä Rival Sonsia. Mulla on Stones, en tarvitse Aerosmithiä enkä Black Crowesia. Ja koska mulla on Kinks, en tarvitse Blööriä.

 

[nummenkallio]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=9buNckusos0

Teenage Fanclub: Sparky´s Dream

Tässä on kaikki. Tässä on täydellinen pop-melodia. Tässä on kauniit laulumelodiat. Tässä on hyvä meininki. Tässä on helisevät, vähän särisevät kitarat. Tässä on kauneus. Tässä on 60-luvun lopun Kalifornia Skotlannista tulkittuna.

Osaisin minä sen selittää, mutta en kehtaa kun voisit suuttua.

Minut tuntevat ihmiset sanovat, että minä olen siitä harvinaislaatuinen ihminen, että minun kanssani voi olla eri mieltä, ilman että olisi pelkoa välien rikkoutumisesta. Kyllä ne ovat tuossa ihan oikeassa.

 

[Evil]

Minut tuntevat ihmiset sanovat, että minä olen siitä harvinaislaatuinen ihminen, että minun kanssani voi olla eri mieltä, ilman että olisi pelkoa välien rikkoutumisesta. Kyllä ne ovat tuossa ihan oikeassa.

Onko meillä välejä, jotka voisivat rikkoutua?

Alusta alkaen, kuten aina, tahdoin sanoa että originate, don’t just imitate. Keksi omaa. Tee biisi. Tee itsesi näköinen biisi, ei Ray Daviesin näköistä. Kuka olet, mitä ajattelet. Tee siitä biisi, omalla äänellä. Allborn on niin idoliensa pauloissa, että mikä se hänen äänensä lopulta on? Kuka muistaa Blöörin sadan vuoden päästä? Kinksin muistaa aika moni.

 

[nummenkallio]

Onko meillä välejä, jotka voisivat rikkoutua?

Puhuin siinä äsken ihan oikean elämän ihmisistä, mutta tässä tapauksessa varmaankaan ei. Silti sanoisin, että ne voisivat mennä tästä huonommiksikin. Tämä nokittelu ja tietynlainen kunnioitus voisi mennä ihan avoimeksi vittuiluksikin. Sellaisesta tulee yleensä banaania. En koe tätä banaanin arvoiseksi.

Allborn on niin idoliensa pauloissa, että mikä se hänen äänensä lopulta on? Kuka muistaa Blöörin sadan vuoden päästä? Kinksin muistaa aika moni.

Tämä on tosi helppoa. Kinks on niin kiinni sen tietyn ajan Britanniassa, kuten Blur on myös. Vuosikymmenet ovat ihan erilaiset. Blur on minulle helposti läheisempi, koska siitä 90-luvun Britanniasta minä jotain muistan ja ymmärränkin. Joka tapauksessa todella aika- ja kulttuurisidonnaisia yhtyeitä molemmat.

 

[Le Banner]

Kuningas!

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=9oioloiyAqI

 

[Moto]

Että Bluria ja Kinksiä. Tykkään kyllä monista Blurin biiseistäkin, mutta se ei kuitenkaan 90-luvulla tuntunut niin omalta kuin Manic Street Preachers ja Oasis - tai vaikka Pulp. Mutta vaikka minut ravistellaan hereille keskellä yötä ja kysytään kuka on kaikkien aikojen paras biisinkirjoittaja, vastaukseni on ilman hetkenkään epäröintiä: Ray Davies.

Mutta tuolla aiemmin oli puhetta Christina Perristä ja piti tarkistaa hyllystä, että tuliko sitä Lovestrong-albumia aikoinaan hankittua. Olihan se hyllyssä Pelle Miljoonan, Perishersin ja Pet Shop Boysin välissä. Melkein hävettää että tuli kutsuttua mainstreampopiksi.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=-eYsPMQYXzg

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=lHqfQRVailM

ja tuore versio Jar of Heartsista

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=58eeeYi7yNg

 

[heavy]

Mulla tämä menee jotenkin niin, että kun mulla on Hendrixin levyt niin en tarvitse jotain Rory Gallagheria enkä Stevie Rayta. Mulla on Zeppelin, en tarvitse Kingdom Comea enkä Rival Sonsia. Mulla on Stones, en tarvitse Aerosmithiä enkä Black Crowesia. Ja koska mulla on Kinks, en tarvitse Blööriä.

Miksi kuitenkin kuuntelet Duran Durania, kun sinulla on Roxy Music?

 

[heavy]

Alter Bridge. Myles Kennedyn lauluääni oli minulle aluksi tosi vaikea juttu jopa sietää kun siihen Slashin levyllä tutustuin. Vuosien varrella kuitenkin tykästyin enemmän ja enemmän ja nyt ollaan siinä pisteessä, että kuuntelen mielelläni hänen lauluaan ja nyt jopa Alter Bridgen tuotantoa. Pari ensimmäistä levyä olen bändiltä nyt syksyn aikana ostanut, ja molemmat ovat osoittautuneet mainioiksi hard rock albumeiksi. Pitänee pikkuhiljaa keräillä koko sarja.

 

[-Kantor-]

Miksi kuitenkin kuuntelet Duran Durania, kun sinulla on Roxy Music?

For your Pleasurse, Stranded, Country Life, Siren ja Avalon. Mahtavia levyjä. En oikein ymmärrä sellaista ajatusta, että jotain yhtyettä pitäisi jättää kuuntelematta sen vuoksi, että on olemassa jokin toinen yhtye, joka on vaikuttanut kyseiseen yhtyeeseen voimakkaasti. Eikä Blur nyt todellakaan ole mikään Kinks-kopio, vaikka vaikutteet ovatkin ilmeiset. Silti kaikilla yhtyeillä, myös Kinksillä, on omat vaikutteensa. Miksi kuunnella Dave Daviesin kitarointia kun voi kuunnella James Burtonin kitarointia? Tai miksi ylipäinsä kuunnella Kinksiä ollenkaan kun voi kuunnella vanhaa Rhythm&Bluesia?

 

[Frank McKee]

Jotahin suuomalaista englanniksi. Pekka Ansio Heinon ääni on jotain jäätävää mun korville.
ttps://www.youtube.com/watch?v=_u3_Van4XKQ&list=RD_u3_Van4XKQ&index=1

 

[Loorz15]

Bängeri

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=r2Oi8p2Dn1w

 

[Ollakseni]

Linkki: https://youtu.be/wcwJXU-TQBU

SUOMI FINLAND PERKELE!

Kun on Itsenäisyyspäivä niin pitää kuunnella isämmaallista musiikkia. Voiko tätä parempaa löytää? Todennäköisesti.