Blur: There´s No Other Way
Blööriä tulee nyt kuunneltua muutenkin koko ajan, mutta nyt tässä tylsyyden hetkinä tuli mieleen taannoinen Argentiinan reissu. Siellä soi radiossa usein tämä, ja muutakin tuota esibrittipop-kamaa, esimerkiksi alkuaikojen Ride raikasi usein. Oli hämmentävää, kuitenkin tästä sodasta kertovia biisejä. Siinä kaikkein kuppaisimmassakin ja kuumimmassa busseissa saattoi raikata tämä hieno musiikinlaji. Sinänsä vähän vanha toki.
Ehkä tämä johtuu jotenkin sodasta. Britit vastaan argot ovat ehkä ikuinen taistelupari. Kaiken vihan ja katkeruuden keskellä olen näkevinäni myös arvostusta. Minulle itselleni siinä on kaksi aivan upeaa kansaa. Silloin kun kansoja sai vielä olla. Rakastan molempia. Lontoo ja Buenos Aires ovat molemmat upeita paikkoja, olen nauttinut viihtynyt suuresti.
Tässäpä mies, joka tuo ylläoleva Demon Alborn olisi halunnut olla. Ray Davies. Bluria ei olisi ilman Kinksiä, ja eihän siinä mitään jos ottaa vaikutteita. Ylitsevuotava palvonta, kopiointi ja omien ideoiden täydellinen puute, se on huonompi juttu. Siksi en Blööriä kuuntele.
Osaisin minä sen selittää, mutta en kehtaa kun voisit suuttua.Ihanaa, että Vanha Yrmy on taas täällä latistamassa. Tuntuu niin kotoisalta.
Kyllä, Blur ja Damon Albarn ovat ottaneet vaikutteita Kinksistä, mutta miten sitten selitetään se, että esimerkiksi minulle Kinks ei iske, mutta Blur on yksi suurimpia suosikkibändejä. Ja tuo kaava toimii esimerkiksi Byrdsin ja Teenage Fanclubin kohdalla, minusta molemmat ovat loistavia, vaikka sen tietyn alisteisen suhteen näenkin.
Minut tuntevat ihmiset sanovat, että minä olen siitä harvinaislaatuinen ihminen, että minun kanssani voi olla eri mieltä, ilman että olisi pelkoa välien rikkoutumisesta. Kyllä ne ovat tuossa ihan oikeassa.Osaisin minä sen selittää, mutta en kehtaa kun voisit suuttua.
Onko meillä välejä, jotka voisivat rikkoutua?Minut tuntevat ihmiset sanovat, että minä olen siitä harvinaislaatuinen ihminen, että minun kanssani voi olla eri mieltä, ilman että olisi pelkoa välien rikkoutumisesta. Kyllä ne ovat tuossa ihan oikeassa.
Puhuin siinä äsken ihan oikean elämän ihmisistä, mutta tässä tapauksessa varmaankaan ei. Silti sanoisin, että ne voisivat mennä tästä huonommiksikin. Tämä nokittelu ja tietynlainen kunnioitus voisi mennä ihan avoimeksi vittuiluksikin. Sellaisesta tulee yleensä banaania. En koe tätä banaanin arvoiseksi.Onko meillä välejä, jotka voisivat rikkoutua?
Tämä on tosi helppoa. Kinks on niin kiinni sen tietyn ajan Britanniassa, kuten Blur on myös. Vuosikymmenet ovat ihan erilaiset. Blur on minulle helposti läheisempi, koska siitä 90-luvun Britanniasta minä jotain muistan ja ymmärränkin. Joka tapauksessa todella aika- ja kulttuurisidonnaisia yhtyeitä molemmat.Allborn on niin idoliensa pauloissa, että mikä se hänen äänensä lopulta on? Kuka muistaa Blöörin sadan vuoden päästä? Kinksin muistaa aika moni.
Miksi kuitenkin kuuntelet Duran Durania, kun sinulla on Roxy Music?Mulla tämä menee jotenkin niin, että kun mulla on Hendrixin levyt niin en tarvitse jotain Rory Gallagheria enkä Stevie Rayta. Mulla on Zeppelin, en tarvitse Kingdom Comea enkä Rival Sonsia. Mulla on Stones, en tarvitse Aerosmithiä enkä Black Crowesia. Ja koska mulla on Kinks, en tarvitse Blööriä.
Miksi kuitenkin kuuntelet Duran Durania, kun sinulla on Roxy Music?