ManicStreetPreachers klassikko ThisIsMyTruthTellMeYours. Tältä löytyy ehkä maailman kovin veisu TheEverlasting.
Kyllähän maailman kovimmalta bändiltä löytyy maailman kovin veisu. Mutta koska kyseessä on maailman kovin bändi, niin se maailman kovin veisu vaihtuu koko ajan. Kun niitä kovia biisejä on niin paljon.
Ensin oli
A Design For Life ja
Motorcycle Emptiness. Silloin joskus kaksikymmentäkaksi vuotta sitten. Istuin Kotkassa meren rannalla, rantakalliolla, kuuntelin, ja voi helvetti, miten se kolisi.
Välissä on ehtinyt olla monta, monta muuta. Manicsit ovat niin kova bändi, että b-puolet ja muut irtobiisit kuten
Are Mothers Saints ja
The Masses Against The Classes ovat nekin sitä
maailman paras biisi -tasoa. Ja loistavan bändin merkki on juuri se, että suosikkibiisi vaihtuu koko ajan, ja että siihen terävimpään kärkeen voi löytyä biisejä jopa tuolta jämämateriaalista. Tosin Manicsien kohdalla tuota sanaa ei voi käyttää, sillä bändin b-puolista saisi koostettua vähintään yhden albumin, joka olisi tasoltaan ihan varsinaisten studioalbumien luokkaa.
Nyt tuntuu siltä, että se maailman kovin biisi on joko
Autumnsong tai
Indian Summer. Molemmat kymmenen vuoden takaiselta Send Away The Tigers -levyltä, jota olen pikku hiljaa alkanut pitää Manicsien toiseksi kovimpana levynä heti Everything Must Gon jälkeen. Ja uusia helmiä tulee edelleen, esimerkiksi
Walk Me To The Bridge. Vaikka Manicsit ovat jo aika vanha bändi, niin uuttakin levyä odottaa aina siksi, että siellä on taatusti relevanttia tavaraa. Koskaan ei tarvitse uutta levyä vanhan fanin velvollisuudentunnosta hankkia, vaan se kiinnostaa ihan oikeasti.
Siksi Manic Street Preachers on maailman paras bändi. Ja tässä ei ehditty nyt mainita edes bändin ideologisia juuria. Livenä nähty lähemmäs kymmenen kertaa, ja aina se jaksaa innostaa.