Kuuntelussa juuri nyt

[ufon_kaakao]

Olen vissiin hyvin kaikkiruokainen nykyään musiikin suhteen. Ensin kuuntelin Petran (ex tiktak-muija) uudet tuotokset. Sen jälkeen meni muutama kappale vanhaa Bodomia. Vähän niinkuin vastapainoksi. Hyvältä kuulosti molemmat.

Jaa-a. Kuulostaa enemmänkin siltä, että kaikki musiikki käy, kunhan se on paskaa.

 

[Sonny Burnett]

Jaa-a. Kuulostaa enemmänkin siltä, että kaikki musiikki käy, kunhan se on paskaa.

Nyt Spotify suoltaa Nelly Furtadoa. Tää on kyl aika kuraa. Ei jatkoon.

 

[ufon_kaakao]

Nyt Spotify suoltaa Nelly Furtadoa. Tää on kyl aika kuraa. Ei jatkoon.

Ja se olis sitten taas ollut ainoa, josta mä olisin edes vähän tykännyt : )

Ei kai se muka voi olla niin, että musiikkimaku on subjektiivista? Nimittäin sitten mun elämältä lähti pohja samantien.

 

[Rod Weary]

The Stranglers. Alan olla jo tarpeeksi vanha kuuntelemaan tätä pumppua, kun nuorena kuuntelin vain progea tämän ollessa pinnalla. Niin ja Hurriganesia.

 

[Ollakseni]

Fleetwood Mac on ollut vähän tuntematon suuruus minulle. Päätin kuitenkin ottaa Rumoursin kuunteluun. Tästä tulee ihan mieleen 70-luvun Queen vähän minimalistisena. Hyvää kamaa.

 

[MikGo]

Jumantsuikka kun tämä Dimmu Borgirin livetaltiointi legendaarisesta Mourning palace biisistä on kova. Kunnon orkesteri taustalla. https://www.youtube.com/watch?v=Cg6n3ZhKwt4 (linkki vie youtubeen)

 

[sonnychiba]

ManicStreetPreachers klassikko ThisIsMyTruthTellMeYours. Tältä löytyy ehkä maailman kovin veisu TheEverlasting.

 

[nummenkallio]

ManicStreetPreachers klassikko ThisIsMyTruthTellMeYours. Tältä löytyy ehkä maailman kovin veisu TheEverlasting.

Kyllähän maailman kovimmalta bändiltä löytyy maailman kovin veisu. Mutta koska kyseessä on maailman kovin bändi, niin se maailman kovin veisu vaihtuu koko ajan. Kun niitä kovia biisejä on niin paljon.

Ensin oli A Design For Life ja Motorcycle Emptiness. Silloin joskus kaksikymmentäkaksi vuotta sitten. Istuin Kotkassa meren rannalla, rantakalliolla, kuuntelin, ja voi helvetti, miten se kolisi.

Välissä on ehtinyt olla monta, monta muuta. Manicsit ovat niin kova bändi, että b-puolet ja muut irtobiisit kuten Are Mothers Saints ja The Masses Against The Classes ovat nekin sitä maailman paras biisi -tasoa. Ja loistavan bändin merkki on juuri se, että suosikkibiisi vaihtuu koko ajan, ja että siihen terävimpään kärkeen voi löytyä biisejä jopa tuolta jämämateriaalista. Tosin Manicsien kohdalla tuota sanaa ei voi käyttää, sillä bändin b-puolista saisi koostettua vähintään yhden albumin, joka olisi tasoltaan ihan varsinaisten studioalbumien luokkaa.

Nyt tuntuu siltä, että se maailman kovin biisi on joko Autumnsong tai Indian Summer. Molemmat kymmenen vuoden takaiselta Send Away The Tigers -levyltä, jota olen pikku hiljaa alkanut pitää Manicsien toiseksi kovimpana levynä heti Everything Must Gon jälkeen. Ja uusia helmiä tulee edelleen, esimerkiksi Walk Me To The Bridge. Vaikka Manicsit ovat jo aika vanha bändi, niin uuttakin levyä odottaa aina siksi, että siellä on taatusti relevanttia tavaraa. Koskaan ei tarvitse uutta levyä vanhan fanin velvollisuudentunnosta hankkia, vaan se kiinnostaa ihan oikeasti.

Siksi Manic Street Preachers on maailman paras bändi. Ja tässä ei ehditty nyt mainita edes bändin ideologisia juuria. Livenä nähty lähemmäs kymmenen kertaa, ja aina se jaksaa innostaa.

 

[sonnychiba]

^Hyviä linkkejä...

 

[Moto]

The Pansies ei minuunkaan kolahtanut koskaan, vähän sellaista liian steriiliä ja kilttiä. Sen sijaan Montevideon dramaattisemmat sävellykset iskee huomattavasti kovempaa. Fever-demoa soitettiin jonkin verran Radio Helsingissä vuonna 2001. Odotukset olivat kovat Montevideon albumin suhteen, joka julkaistiin vasta 2006. Jostain syystä se meni silloin hieman ohi, enkä koskaan tullut sitä hankkineeksi. Vasta viime vuoden lopulla otin kyseisen levyn tehosoittoon - aivan helvetin hieno levy.
....

Laitan paremmin aiheeseen sopivaan ketjuun.

Meni tuo Montevideo aikoinaan kokonaan ohi, mutta vaikuttaa kyllä ensikuuntelun perusteella lupaavalta. Liekö fyysistä versiota enää edes saatavilla, mutta nykytekniikalla saa sentään korvikkeita. On nyt tullut sitä The Lieblingsiäkin kuunneltua jokusen kerran keikan jälkeen ja rupeaa paranemaan. Ehkäpä täytyy tarkistaa se livenä joskus ihan omallakin keikallaan, jos sattuu sellainen eteen. Eiköhän - Tavastialla ennakkomyynnissä ollut Let Them Have It ilmestyy kai vihdoin oikeastikin perjantaina - ja on itse asiassa ollut jo viikon kuunneltavissa Soundin sivulta.

 

[Larionov #8]

Agalloch: Pale Folklore

Spotify arpoi avausbiisin soittoon. Samoin tein menee loputkin levystä.

 

[Styge]

Tapani Kansa:Rakastellessasi saat sen tietää - YouTube

Kaikki on sanottu

 

[Frostbite]

Tänään menee kuunteluun Putron uusin levy. Reino Nordinille pitää antaa myös tsäänssi.

 

[heavy]

Amorphiksen "An Evening with Friends at Huvila" - loistava livetallenne yhdeltä parhaalta Amorphiksen keikalta. Aivan loistavia sovituksia, joihin vierailijat kuten Sakari Kukko tuovat omat hienot lisänsä. Ja Her Alone duetto Anneken kanssa on silkkaa parhautta. Pakko kai tuo levy on fyysisenäkin painoksena hankkia (vaikka Nuclear Blastin taktiikka julkaista näitä bonusversioita, sitten kun kaikilla kiinnostuneilla jo alkuperäinen versio jo on hyllyssä valmiina, vituttaakin... olisivat ennemmin julkaisseet puhtaan livelevyn koko konsertista, perkeleet!)

 

[godofthunder]

Devin Townsend on nero.
Esim. ZTO ja Addicted olivat jo ilmestyessään kovia ja nyt n.10v myöhemmin vain paranevat. Sen sijaan moni muu 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen bändeistä on unohtunut eikä enää uusintakuunteluilla jaksa sytyttää.

Tämä. Itse on Devinin herännyt vasta viimeisen parin vuoden aikana. Aivan huikeaa settiä, varsinkin livenä.

 

[Rinksu]

Tämä. Itse on Devinin herännyt vasta viimeisen parin vuoden aikana. Aivan huikeaa settiä, varsinkin livenä.

Joo, Devinin musaan itsekin tuli tutustuttua myöhäisherännäisenä Ayreonin 01011001:n myötä. Ziltoid-jutut nyt eivät ole niin koskaan iskeneet, mutta Strapping Young Ladin anarkia osui puolestaan sitten kunnolla tähän osoitteeseen. Ja levyistä varsinkin SYL. Paljon kehuttu City olisi aivan huikea kohkausmetalli-levy, mutta valitettavasti on vain aivan kuuntelukelvottomaksi miksattu. For Those Aboot to Rock-liveltä löytyy sitten paremman kuuloiset liveversiot.

Addicted! oli sitten ilmestyessää Se levy. Aivan fantastinen, koukuttava pop-metallikieputus, jolle Anneke van Giersbergen käy vielä antamassa oman kontribuutionsa.

Jaa, pistetääs taas vaihteeksi SYL:iä aamun ratoksi:
Aftermath.

 

[sonnychiba]

Uutta Solstafiria Isafold... Poppia tämä uusi biisi. Silti tietysti tykkään...

 

[Useful Idiot]

Uutta Solstafiria Isafold... Poppia tämä uusi biisi. Silti tietysti tykkään...

Hieno yhtye, mutta itselle ei lähtenyt. Liian "pumppaava" ja kasarimainen kappale omaan makuuni. Mystisyys ja savuisuus loisti poissaolollaan. Rummutkin oli jotenkin ponnettomat, vaikka Gummi ei tietenkään niitä soittanutkaan. Haluan uskoa, että levystä tulee silti kova.

 

[Moto]

Tapaninpäivän keikasta asti odottanut Kari Peitsamon ja Peer Güntin rytmiryhmän muodostaman Shöcking Blün albumin ilmestymistä ja vihdoin se ilmestyi. Ensihätään kuuntelussa Spotifyn kautta, mutta pitää tämä hankkia fyysisenäkin. Kari rokkaa. Haluan metallisen Peer Günt-avaimenperän.

Niin, albumin nimi on ytimekkäästi "Enemmän kuin elämä on lempi, enemmän kuin lempi moinen kuolo".

 

[Ollakseni]

Hieno yhtye, mutta itselle ei lähtenyt. Liian "pumppaava" ja kasarimainen kappale omaan makuuni. Mystisyys ja savuisuus loisti poissaolollaan. Rummutkin oli jotenkin ponnettomat, vaikka Gummi ei tietenkään niitä soittanutkaan. Haluan uskoa, että levystä tulee silti kova.

Päättivät sitten lainata Turbonegroa. Oudoltahan tämä kyllä kuulostaa.

 

[Moto]

Shöcking Blün lisäksi 3.3.2017 ilmestyi myös Astrid Swanin From the Bed and Beyond. Juuri äsken lähti neljäs kuuntelu melkein putkeen, pirun vahvatunnelmainen albumi ja se on siis pitkälti kirjoitettu Astridin syöpätaistelun aikana. Loppuvuodesta 2013 ilmestynyt Astrid4 oli kenties Astridin paras albumi siihen mennessä, mutta promoaminen meni pahasti jäihin diagnoosin myötä. Flowssa kesällä 2014 Astrid esiintyi kaljupäisenä jonkinlainen kukkaseppele päässään ja viimeistään silloin selvisi, mistä on kyse.

Uuden alkupuoliskolla on kuolemanpelko (mm. Maija's Song, Song of Fear ja yllättävänkin kepeä Chaos) vahvasti läsnä, välissä muistellaan kuollutta isoäitiä (Centuries of Silence). Toiseksi viimeinen kappale From the Bed tekisi mieli jättää pyörimään repeatilla, mutta toisaalta sen kuunteleminen pitäisi kieltää ilman että on kuunnellut kaikki sitä edeltävät biisit. Sovistusta myöten voimakas biisi on kuin pikkuhiljaa esiintulevat auringonsäteet pitkän myrskyn jälkeen, jos nyt runolliseksi heittäydytään. Hieman yllättäen mukana on myös uusi, ja ainakin osin uudelleensanoitettu versio, jo ennen Poverina-debyyttiä (2005), ilmaiseksi netissä jaetulla demolta peräisin olevasta Special Ones biisistä.

Astridin levyt ovat perinteisesti olleet arvostelumenestyksiä ja 4-5 tähteä tämäkin näkyy saaneen, mutta suosio on jäänyt marginaaliseksi. Tuskinpa tälläkään stadioneita täytetään, mutta pitää käydä jokusen kerran katsomassa livenä tulevilla keikoilla.

 

[Pavlikovsky]

Vanhassa vara parempi. Led Zeppelinin II, Rory Gallagherin Fresh Evidence ja The Black Crowesin Shake Your Money Maker. Kitaravetoisesti mennään!

 

[Ollakseni]

Earth on ollut kuuntelussa melko paljon. Sitten kyljessä on mennyt Bongzillaa, Orange Goblinia, OM ja YOB.

 

[Krepo]

Se onkin kumma homma, kun ottaa muutaman oluen, niin voisi kuunnella monenlaistakin musiikkia. Saunassa kuuntelin AC/DC tä, nyt mieti, että laitanko Battle beastia, Doorsia, Gunnareita, Vai suomi reggaeta, siis vaimon takia tuota viimeistä... Raappanaa, jukkapoikaa, taikka Palefacea. Suuria kysymyksiä, häätääkö vaimo nukkumaan ensin mainituilla, vai jammaillaanko jälkimmäisillä kahdestaan...

 

[Useful Idiot]

Se onkin kumma homma, kun ottaa muutaman oluen, niin voisi kuunnella monenlaistakin musiikkia. Saunassa kuuntelin AC/DC tä, nyt mieti, että laitanko Battle beastia, Doorsia, Gunnareita, Vai suomi reggaeta, siis vaimon takia tuota viimeistä... Raappanaa, jukkapoikaa, taikka Palefacea. Suuria kysymyksiä, häätääkö vaimo nukkumaan ensin mainituilla, vai jammaillaanko jälkimmäisillä kahdestaan...

Itse lipputtaisin vaihtoehtoa The Doors soimaan ja vaimo nukkumaan.