Kuuntelussa juuri nyt

[Pavlikovsky]

Deep Purplen klassikko Machine Head. Hitto, näin hienoa musiikkia ei nykyään enää tehdä.

Koko bändi parhaimmillaan tuolloin ja kemiat täsmäsivät, Gillanin ääni rautaa, Blackmore veistelee kitaran varressa omalla tunnistettavalla tyylillään ja Lordin urut ovat näiden biisien se juttu. Ei pidä unohtaa myöskään pienen rumpusetin takana takovaa Ian Paicea eikä iki-Purplea Roger Cloveria bassossa! Toivottavasti Jon Lord selättää syöpänsä ja palaa vielä soolobändinsä kanssa lavoille.

Long Live Deep Purple!

 

[tinkezione]

Betraying the Martyrs - Breathe in Life

Täysin puskista tietoisuuteeni saapunut ranskalainen kohkausbändi pistää jaot extremehevikaukalossa uusiksi. Lisätietoja ja pari biisivinkkiä tuolta osaavia metallibändejä koskevasta ketjusta.

 

[Kece]

Ice Cube - Why We Thugs, ei mitenkää erityisemmin tule tämän kategorian musaa soitettua, mutta Spotifyssa on ihan jees tämä related artists -systeemi.
Viimeksi JääKuutiota kuunnellut 4-5 vuotta sitten, kun pelasin GTA San Andreasta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Aina yhtä etevä ja pätevä King Crimson, Red.

 

[Kulttimörkö]

Aina eeppinen Steve Jablonskyn säveltämä Arrival To Earth, joka löytyy Transformer Original Soundtrackilta.

 

[vilpertti]

Eikö näillä ollut aikanaan se hitti "Sä oot mun Romeo, mä oon sun Julia, kun suudella saisin sun huulia.."

Melkein sama firma. Vaikka Movetronillakin on tietyt kannuksensa suomalaisen elektronisen musiikin saralla, laskisin ehkä Ladytronin vähän kovemmaksi bändiksi tuotannon laajuuden takia =)

 

[fewe0]

Tässä biisissä kaikuu kyllä mieletön fiilis. Iskee! Mustalaiselta ja kissalta löytyy muitakin meneviä kipaleita.

Gypsy & The Cat - Jona Vark

 

[McJokke]

Tälleen syksyllä on taas iskenyt aivan kauhea Swallow the sun kuume.

Onhan nämä aivan huiketa veisuja näin pimeinä syysiltoina. Helvetin hyvä fiilis tulee biiseistä ja saa rauhoitettua itsensä.

Tällä hetkellä fiilistellään The Ship biisiä.

 

[heavy]

Ghost: Opus Eponymous - miten tätä nyt kuvailisi... Mercyful Fate kohtaa Blue Öyster Cultin? Joka tapauksessa viime viikot ehdottomasti eniten kuuntelussani ollut levy.

 

[Footless]

Iltaa lämmitellessä:

Between the Buried and Me - Alaska
Between the Buried and Me - Colors

 

[Ted Raikas]

Steven Wilson - No Part of Me

Porcupine Treen nokkahemmon Steven Wilsonin toista soololevyä nimeltään Grace for Drowning on tässä nyt tullut kuunneltua pari päivää innolla. Odotukset oli suhteellisen ristiriitaiset, koska edellinen Porcupine Treen levy The Incident osoittautui loppujen lopuksi aika vaisuksi tekeleeksi, joka ei ole jaksanut kiinnostaa alkuhuuman jälkeen oikein yhtään. Eikä edellinen Wilsonin soololevykään ihan mahdottomasti sykäyttänyt. Tämä uusi on ihan toista maata. Hienoja King Crimson -vaikutteita, samoin piirteitä Porcupine Treen alkutaipaleelta. Todella komea kokonaisuus.

Jos Up the Downstair/The Sky Moves Sideways/Signify akseli viehätti Porcupine Treen diskografiassa, niin tämä uusi soololevy kannattaa tarkistaa. Toki muutenkin jos Wilsonin musiikista sattuu tykkäämään.

 

[Rinksu]

Steven Wilson - No Part of Me

Porcupine Treen nokkahemmon Steven Wilsonin toista soololevyä nimeltään Grace for Drowning on tässä nyt tullut kuunneltua pari päivää innolla.

Aikas mukavan kuuloisia biisejä. Täytyykin ottaa työn alle. Ja Incidentistä muuten sama. Loistavien Deadwingin ja Blank Planetin tasosta aikamoinen pudotus. Näitä josta saisi kivan EP:n huomattavasti typistämällä.

*****

Uusin Opeth ollut lähiajat kuuntelussa. Ja ei oikein sytytä. Ideoita on, mutta toteutus ontuu. Se mistä olen yleensä Opethissa pitänyt on tuo sävellys- ynnä sovituspuoli. Se miten biisien dynamiikka toimii. Nyt tuntuu siltä kuin kuuntelisi jotain traileria 70-luvun progeen, välissä pakollista ambient-fiilistelyä. Ei varsin toimia biisejä. Sama valju kuva jää kuin kahdesta edellisestäkin.

Ja pakollisena nillityksenä, tämä on juuri se levy, joka olisi huutanut Martin Lopezia. Axenrot ei vain ole samalla tasolla, edes lähellä, tuon tyyliniekan kanssa.

 

[Datsun]

Uusin Opeth ollut lähiajat kuuntelussa. Ja ei oikein sytytä. Ideoita on, mutta toteutus ontuu. Se mistä olen yleensä Opethissa pitänyt on tuo sävellys- ynnä sovituspuoli. Se miten biisien dynamiikka toimii. Nyt tuntuu siltä kuin kuuntelisi jotain traileria 70-luvun progeen, välissä pakollista ambient-fiilistelyä. Ei varsin toimia biisejä. Sama valju kuva jää kuin kahdesta edellisestäkin.

Ja pakollisena nillityksenä, tämä on juuri se levy, joka olisi huutanut Martin Lopezia. Axenrot ei vain ole samalla tasolla, edes lähellä, tuon tyyliniekan kanssa.

Ei oikein tosiaan putoa. Joo, hetkittäin oikein kiva - mutta onhan tämä jonkilainen floppi kyllä. Hyvin kuvailtu tuo "traileri 70-luvun progelle."

Olisin kovasti halunnut pitää tästä levystä, mutta ei.

 

[Ted Raikas]

Uusin Opeth ollut lähiajat kuuntelussa. Ja ei oikein sytytä.

Täytyy sanoa, etten ole vielä tuota Heritagea kuulostellut erityisen paljoa, eli en nyt uskalla mitään lopullista sanoa, mutta vähän samat fiilarit kuitenkin. Joku tuossa mättää ja se retroilu ei ihan onnistu parhaimmalla tavalla. Esimerkiksi Pain of Salvation Road Salteillaan jotenkin saavuttaa paremmin sen retrosaundin ja biiseissä on imua, eikä se retroilu ole niin päälleliimattua.

Vaan annetaan nyt tuolle Opethin uusimmaiselle aikaa ja mahdollisuutta, mutta odotuksiin nähden se tuntuisi vähän vaisulta ja päämäärättömältä.

 

[M10]

Juu ei missään nimessä Opethin parhaimmistoa, mutta itselle Heritage kolisee silti hyvin. Upeita vetoja, kuten esim. levyn kolme viimeistä biisiä. Pidän myös hemmetisti ekan biisin piano-introsta ja siitä lähtevästä Devils Orchardista. Uskon, että Heritage tulee kestämään tehosoittoa paremmin kuin esim. pari edellistä levyä. Watershed oli omasta mielestä aika floppi paria hyvää juttua lukuun ottamatta. Ghost Reveries parempi, mutta ei sekään lähellekään BWP:n tai Deliverancen tasoa. Toisaalta nuo levyt (varsinkin oma all-time suosikki BWP) ovat sitä tasoa, että vaikea niiden tasolle tai edes lähelle on päästäkään.

Olisi aika upeaa ja tyylikästä, jos Åkerfeldt tekisi seuraavaksi puhtaan ja suoraviivaisen death metal-levyn. Epätodennäköistähän tuo on, mutta aina saa toivoa. Tuohon genreen tosiaan Axen takominenkin sopisi paremmin.

Rumpaloinnista muuten puheen ollen, jumalauta mikä kannuttaja löytyy Between The Buried And Me:n rumpukitin takaa. Eilen tuli todistettua Nosturissa melkoinen näytös Blake Richardsonin toimesta. Huikea keikka muutenkin - ihan älytön.

 

[Evil]

Olisi aika upeaa ja tyylikästä, jos Åkerfeldt tekisi seuraavaksi puhtaan ja suoraviivaisen death metal-levyn.

Pöljäähän se olisi. Ensin on päästy keskenkasvuisesta örinästä eroon ja opittu tekemään musiikkia jossa on melodioita, ja sitten tehdäänkin taas sitä möykkää???

 

[M10]

Ensin on päästy keskenkasvuisesta örinästä eroon ja opittu tekemään musiikkia jossa on melodioita, ja sitten tehdäänkin taas sitä möykkää???

Möykkä sulla on housussasi.

 

[Cube]

Pöljäähän se olisi. Ensin on päästy keskenkasvuisesta örinästä eroon ja opittu tekemään musiikkia jossa on melodioita, ja sitten tehdäänkin taas sitä möykkää???

Pitääkö tämä ymmärtää siten, että tuossa örinässä ei melodioita ole?

Et edes osaa provosoida enää.

 

[Evil]

Et edes osaa provosoida enää.

Osaisin jos haluaisin, mutta sepä ei nyt ollutkaan tarkoituksena.

Sitä kummastelin, että kun bändi kasvaa ja kehittyy, ja tekee ensimmäisen levynsä jonka yli 16-vuotiaskin voi kuunnella alusta loppuun, niin sitten sen toivotaan taas taantuvan sinne mistä kehitys on lähtenyt.

Möykkä sulla on housussasi.

Ka niinhän tuo on.

 

[Cube]

Sitä kummastelin, että kun bändi kasvaa ja kehittyy, ja tekee ensimmäisen levynsä jonka yli 16-vuotiaskin voi kuunnella alusta loppuun, niin sitten sen toivotaan taas taantuvan sinne mistä kehitys on lähtenyt.

Damnation on aika erikoinen levy alle 16-vuotiaiden kuunneltavaksi. Ja niin ovat kyllä monet muutkin, ei sen puolen.

Arvatenkin et edes tiedä mistä puhut. Haaskaat täällä vaan muiden aikaa, koska arvostat omaa mielipidettäsi liikaa.

 

[Evil]

Arvatenkin et edes tiedä mistä puhut. Haaskaat täällä vaan muiden aikaa, koska arvostat omaa mielipidettäsi liikaa.

Tiedän kyllä, olen mie niitä vanhojakin yrittänyt kuunnella.

Kuinka omaa mielipidettään voi arvostaa liikaa? Ehkä jotkut pitävät omiaan toisten mielipiteitä vähempiarvoisina, mutta se on heidän ongelmansa. Makuasioista täytyy kiistellä!

 

[Evil]

Makuasioista täytyy kiistellä!

Ja jotta pääsisitte vuorostanne lyttäämään minun makuni, jota liikaa arvostan, niin totean kuuntelevani tällä hetkellä Bob Marley & The Wailersin Exodus-albumin remasteroitua versiota c-levyltä.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Ja jotta pääsisitte vuorostanne lyttäämään minun makuni, jota liikaa arvostan, niin totean kuuntelevani tällä hetkellä Bob Marley & The Wailersin Exodus-albumin remasteroitua versiota c-levyltä.

Ei ole vielä tullut niin stydiä jointtia vastaan, että se saisi Bob Marleyn kuulostamaan hyvältä.

Eiku eihän tää ollutkaan se hauku toisen bändit ketju..

Itsellä soi parhaillaan taustalla Septicfleshin The Great Mass. Ei voi kun nostaa hattua sille, kuinka hyvin sinfonia orkesterin voi yhdistää metalliin, ilman että kumpikaan kuulostaa tippaakaan päälleliimatulta. On tätä albumia tullut ihmeteltyä jo tovi, ja aiheestakin. Vuoden tähän asti kolmanneksi kovin levytys, ja on ollut meinaa vielä kova vuosi.

 

[Evil]

Ei ole vielä tullut niin stydiä jointtia vastaan, että se saisi Bob Marleyn kuulostamaan hyvältä.

Vikahan voi olla diilerissä eikä Marleyssa. Konsultoi paikallista huumekauppiastasi.

 

[aceman81]

Sak Noel - Loca people

En tiedä, onko ollut jonkinlainen kesähitti kun pahemmin radio ollut auki, mutta tällä viikolla kuullut muutamaan otteeseen. Kappaleen hokema tuli mieleen, kun eksyin IS:n sivuille uutisen "olympiatason rantalentopalloilija poseerasi ujostelematta kameroille" johdattelemana ja löysin rantapalloilijan hiekkarannalta bikineissä. What the fuck!?