Kuuntelussa juuri nyt

[Ted Raikas]

The Devin Townsend Project - Ghost

Pehmeämpää Deviniä. Toimii hemmetin hienosti tämä levy itselleni. En ole ehkä ihan sitä kaikkein syvintä Devin Townsendin musiikin olemusta koskaan löytänyt, vaikka hienoja biisejä löytyy lähes levyltä kuin levyltä. Eittämättä lahjakas ja monipuolinen jamppa. Joka tapauksessa tämän Ghostin sisältämät ambient-vaikutteinen leijaileva rock puraisee. Yksi vuoden parhaita levyjä.

 

[Pavlikovsky]

John Fogertyhan se täällä kaiuttimista joikaa, mutta nyt ei ole kyseessä CCR vaan miehen kantrahtava soololevy Blue Moon Swamps, joka toi myös aikanaan promokiertueen uuden uutukaiselle Hartwall Areenalle. Leppoisaa ja hyvin eteenpäin soljuvaa musaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

John Fogertyhan se täällä kaiuttimista joikaa, mutta nyt ei ole kyseessä CCR vaan miehen kantrahtava soololevy Blue Moon Swamps, joka toi myös aikanaan promokiertueen uuden uutukaiselle Hartwall Areenalle. Leppoisaa ja hyvin eteenpäin soljuvaa musaa.

Fogerty on ollut aikakaudesta riippumatta uskollinen omalle näkemykselleen. Mies tekee vielä näinä vuosina ihan yhtä tuoretta ja särmää musiikkia kuin alkuvuosina. Ei mikään reliikki todellakaan.

Nyt kuuntelussa CSN&Y ja klassinen Deja vu.

 

[Pavlikovsky]

Mies tekee vielä näinä vuosina ihan yhtä tuoretta ja särmää musiikkia kuin alkuvuosina. Ei mikään reliikki todellakaan.

Naulan kantaan. CCR:n hajoaminen oli kuitenkin nuorelle Johnnylle aika kova paikka aikanaan ja mieshän oli täysin jonkun aikaa pois julkisuudesta, jos oikein nyt muistan ulkomuistista. Joka tapauksessa Creedencen jälkeenkin mies on puskenut tosiaan hyviä soololevyjä ulos missä rockin pääainekset ovat selkeästi esillä ja ukko on lyönnissä. Erityisesti Revival nyt tulee mieleen muutaman vuoden takaa erinomaisena "CCR"-mäisenä levynä.

Niin ja onhan Fogerty nähty pari kertaa livenäkin ja jaksaa se Travelling Bandin sekä Fortunate Sonin tahtiin pomppia edelleenkin. Viimeisin keikkapaikka ei ollut ihan niin rock, mitä olisi voinut luulla, missä Fogertyn näin. Nimittäin Pori Jazz `10.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Niin ja onhan Fogerty nähty pari kertaa livenäkin ja jaksaa se Travelling Bandin sekä Fortunate Sonin tahtiin pomppia edelleenkin. Viimeisin keikkapaikka ei ollut ihan niin rock, mitä olisi voinut luulla, missä Fogertyn näin. Nimittäin Pori Jazz `10.

Jatsiyleisöä suurempaa porukkaa kiinnostavat rokkitähdet ovat tietysti Pori Jazzinkin elinehto. Tapahtuman volyymi ja taloudellinen selkäranka saadaan mainstream-nimien avulla, jota kautta on varaa hankkia paikalle vähän taiteellisempaakin kokonaisuutta. Tämän ansaintalogiikan pohjalta Porissa on ollut mahdollisuus nähdä sekä mielenkiintoisia rock- ja bluesnimiä ynnä mukava kirjo jazzmuusikoita, joita ei tuollaisessa määrin olisi muuten saatu paikalle.

Blue Moon Swamp on kelpo tekele. Lisäksi Centerfield oli ja on edelleen yksi Fogerty-suosikeistani. Levyllä on hieno nimikappale, jonka muuten Moog Konttinen käänsi myös suomeksi nimellä Vasen Pakki. Loistokäännös, ja paljolti priimaa on tavannut Maurin kynä muutenkin puskea.

Tämän toteamuksen kunniaksi laitankin soimaan juuri tuon Moogetmoogsin Kekkonen CD-EP:n, johon myös edellä mainittu Vasen Pakki sisältyi.

 

[tinkezione]

Uusin Dream Theaterin tuotos; eikös tuo tällä viikolla tullut kauppoihin saakka ja löytyy siis ainakin Spotifysta. Varovasti arvioiden ensimmäisillä kuuntelukerroilla parasta Dream Theateria n. 12 vuoteen eli heti suorilta Scenes from a Memoryn jälkeen.

 

[Rinksu]

The Devin Townsend Project - Ghost

Pehmeämpää Deviniä. Toimii hemmetin hienosti tämä levy itselleni. En ole ehkä ihan sitä kaikkein syvintä Devin Townsendin musiikin olemusta koskaan löytänyt, vaikka hienoja biisejä löytyy lähes levyltä kuin levyltä. Eittämättä lahjakas ja monipuolinen jamppa. Joka tapauksessa tämän Ghostin sisältämät ambient-vaikutteinen leijaileva rock puraisee. Yksi vuoden parhaita levyjä.

Omalla kohdallani Ghost on tähän mennessä kuulemistani SE vuoden levy. Deconstruction meni aika lailla ohi, mielestäni Devinin paras terä tuon jyräyksen suhteen meni siinä vaiheessa kun kaveri siisti elämäntapansa. SYL on sitten tuota tykitysosastoa varten olemassa. Tuleva Epicloud on myöskin mielenkiintoinen tapaus, ovat vissiin Van Giersbergenin kanssa lyömässä taas hynttyitä yhteen. Herttaista pop-levyä tuo on lupaillut, eli toivotaan myös ettei ole pelkkä Addicted-vesitys.

Ja kuuntelussa Anthraxin Worship Music. Anthrax jäi itsellä sinne 80-luvun poikavuosiin ja sittemmin ei ole tullutkaan bändiä sen kummemmin huomioitua. Nostalgiabuumi on vaan tupannut vaivaamaan lähivuodet ja tämä lähti piruuttaan levykaupasta messiin. Eka kuuntelu nyt meneillään ja tämähän toimii nk. kybällä. Kunnon iskevää persuksille potkintaa. Ajan kanssahan se vielä selviää, onko tästä niiden poikavuosien suosikkien haastajaksi, mutta ensivaikutelma on erittäin positiivinen.

Ja tämä The Devil You Know iskee varsinkin oikein hienosti.

 

[Frank McKee]

Oulussa 10vee sitten asuneena kuritan itseäni että en ole aiemmin kuullu tästä bändistä.
Nyt oon ja kolahtaa, hyvää rokkia? J. Nummen ääni... nam...

Myon - Build by the distance

Myon - Broken arrow

 

[Sinner]

En tiedä onko tämä joku suosittukin poppari nykypäivänä, mutta eilen oli baarissa pakko käydä kysymässä kuka on äänessä. Tytöllä on täysin hypnoottinen ääni ja laulutekniikka hanskassa. Vaikka en juuri näitä kuuntele, niin tämä on helvetin hyvä. Loistava jopa.

Adele: http://www.youtube.com/watch?v=rYEDA3JcQqw&ob=av2e

 

[Anne73]

Törmäsin vasta äskettäin Mötley Crue yhtyeen basistin Nikki Sixxin uuteen (??) bändiin Sixx A.M.

Accidents Can Happen.....kaunista :)
http://www.youtube.com/watch?v=Nan4Kdtz-9w&feature=relmfu

 

[Footless]

Ei jumalauta mikä biisi.

Between the Buried and Me - Specular Reflection

Nyt kyllä paukkaa sellaista settiä btbamilta, että ei malta pysyä nahoissaan reilun parin viikon takaista keikkaa odotellessa..

Onpas kyllä melkoista meininkiä. Puoltoista viikkoa, ei paha. Onhan tuota odoteltukin.

Fiilistelyssä ensimmäinen preview Sólstafirin uudelta albumilta: Fjara

Kuulostaa hyvältä, Svartir Sandar on ehkä mun eniten odottama levy tälle vuodelle.

 

[tinkezione]

NWOBHM- ja jenkkikasariosastolla mennään sunnuntain ratoksi:

Q5 - Steel the Light
Angel Witch - Angel Witch
Tokyo Blade - Warrior of the Rising Sun

Linkit kuskaavatten Spotifyn syövereihin.

 

[Rinksu]

Uutukaista odotellessa:
Opeth - Damnation

Noussut BWP:n jälkeen siksi toiseksi parhaaksi Opeth-levyksi. Ja kun nyt kerran Åkerfeldt on jättänyt örde-vokaalit, niin Damnation on oikein hyvä levy odotellessa.

Windowpane ja In My Time Of Need ne suurimmat täysosumat mielestäni. Ja tietysti Closuren fiilistelyt.

Hienoa tunnelmointia kyllä muutenkin tämä levy.

Ja pistetääs nyt tämäkin vielä vaihtelun vuoksi: Bleak.

On se aina vaan yhtä loistava. Lopun tunnelman vaihtoon kohdasta "Night falls again, takin what's left of me" eteenpäin en kyllästy koskaan.

 

[Pavlikovsky]

Kuuntelussa brittirockin edelläkävijä Free. Kaikkihan nyt All Right Nowin ovat kuulleet, mutta Free oli lyhyellä ajallaan aktiivisena paljon muutakin. Free sekoitteli bluesia, soulia ja jopa folkiakin musiikkinsa ja sai soundistaan melko raskaan, joka sopi hyvin Paul Rodgersin loistavalle rock-äänelle. Rodgersin lisäksi bändissä soitti kitaraa Paul Kossoff-vainaa, Andy Fraser bassossa ja Simon Kirke rummuissa.

Bad Company oli hyvää jatkumoa tälle bändille, kannattaa tsekata.

 

[Evil]

Vähän iisimpää "tissilläläpsyttelymusiikkia" viime päivinä. Strengin Pekkaa, Trafficia, Loven Forever Changes, Nick Draken Five Leaves Left. Niin, ja toki hillitöntä Pedro's Heavy Gentlemenia!

 

[Ted Raikas]

Vähän iisimpää "tissilläläpsyttelymusiikkia" viime päivinä. Strengin Pekkaa...

Mitäh? Pekka Streng jos mikä on rankkaa musiikkia. Sen näennäisen keveyden ei tule antaa hämätä. Väitän, että paljon rankempaa kamaa kuin mitä moni mukarankka bändi Suomessa on sittemmin tehnyt tai yrittänyt tehdä.

No, uskon, että tiedostat tämän asian valveutuneena ihmisenä.

 

[Evil]

No, uskon, että tiedostat tämän asian valveutuneena ihmisenä.

Juu, tarkoitin että ei mitään särökitaravallia.

 

[Girardi #5]

Pakko oli taas alkaa palauttelemaan Nirvanan tuotantoa mieleen, oli se kova silloin kun olin teini! :)

 

[Ted Raikas]

Insomnium - Drawn to Black

Avautui ihan hiljattain, että tälläinenkin metallimusiikin suuruus löytyy meiltä Suomesta. Todella komeaa matskua. En ole toistaiseksi tutustunut kuin tähän Above the Weeping Worldiin, jolta tämä kyseinen biisi on. Tämä levy ainakin potkii lujaa, joten täytynee tutustua muuhunkin tuotantoon ja odotella innolla tulevaa levyäkin.

Death metal ei yleensä itselleni putoa, ellei ole varsin melodista, kuten tämä. Myös pientä kansanmusiikin omaista sävyä löytyy, ei yhtä paljon kuin Amorphiksesta, mutta tiettyä sukulaisuutta kuitenkin. Tämä tosiaan nyt deathimpää siis.

Mukava tehdä aina välillä tälläisiä löytöjä hiukan vanhemmista bändeistäkin.

 

[M10]

Anathema - A Fine Day To Exit

Hieno levy!

Mutta mutta, tänään alkaa sitten tutustuminen siihen odotetuimpaan teokseen, Opethin Heritageen. Kaikki mahdolliset arviot ja arvostelut on tullut netistä ja lehdistä luettua, mutta itse levyä en ole kuullut käytännössä ollenkaan.

 

[-Kantor-]

Ghost - Opus Eponymous

Aivan mahtavaa settiä! Soundit täyttä 70-lukua, kertsit hakevat tarttuvuudella vertaansa, sanat kumartavat enemmän bläkkisgenren suuntaan ja tunnelma on koko levyn varsin omaleimaisen mystinen. Löytyy Spotifystä. Suosittelen.

Opeth - Heritage

Parin kuuntelun perusteella parasta Opethia miesmuistiin. Tosin kuulunkin niihin harvoihin vastarannan kiiskeihin, jotka eivät ole ikinä pitäneet Åkerfeldtin murinoita juuri minään. Lopezin rumpalointia tuli myös ikävä, sillä mielestäni hänen dynaaminen soittotyylinsä istuisi yhtyeen "uuteen" suuntaan huomattavasti paremmin kuin jotenkin hieman persoonattomana pitämäni Axenrotin. Silti, kuten todettua, parasta Opethia miesmuistiin.

 

[Ralph]

Hector - Lumi teki enkelin eteiseen. Hieno, todella hieno kappale. Yksi harvoista kappaleista jonka osaan ulkoa, niin vähän musiikkia yleensäkin kuuntelen.

 

[vilpertti]

Ladytronin uusi albumi. Todella kovaa tavaraa.

Todella.

Kovaa.

Gravity The Seducer by Ladytron on Spotify

 

[M10]

Ladytronin uusi albumi. Todella kovaa tavaraa.

Eikö näillä ollut aikanaan se hitti "Sä oot mun Romeo, mä oon sun Julia, kun suudella saisin sun huulia.."

 

[tinkezione]

Eikö näillä ollut aikanaan se hitti "Sä oot mun Romeo, mä oon sun Julia, kun suudella saisin sun huulia.."

Kyllä se oli Movetron. Niillä oli monta muutakin hittiä, mutta säästän muita lukijoita jättämällä nimet luettelematta.