Juu ei missään nimessä Opethin parhaimmistoa, mutta itselle Heritage kolisee silti hyvin. Upeita vetoja, kuten esim. levyn kolme viimeistä biisiä. Pidän myös hemmetisti ekan biisin piano-introsta ja siitä lähtevästä Devils Orchardista. Uskon, että Heritage tulee kestämään tehosoittoa paremmin kuin esim. pari edellistä levyä. Watershed oli omasta mielestä aika floppi paria hyvää juttua lukuun ottamatta. Ghost Reveries parempi, mutta ei sekään lähellekään BWP:n tai Deliverancen tasoa. Toisaalta nuo levyt (varsinkin oma all-time suosikki BWP) ovat sitä tasoa, että vaikea niiden tasolle tai edes lähelle on päästäkään.
Olisi aika upeaa ja tyylikästä, jos Åkerfeldt tekisi seuraavaksi puhtaan ja suoraviivaisen death metal-levyn. Epätodennäköistähän tuo on, mutta aina saa toivoa. Tuohon genreen tosiaan Axen takominenkin sopisi paremmin.
Rumpaloinnista muuten puheen ollen, jumalauta mikä kannuttaja löytyy Between The Buried And Me:n rumpukitin takaa. Eilen tuli todistettua Nosturissa melkoinen näytös Blake Richardsonin toimesta. Huikea keikka muutenkin - ihan älytön.
Olisi aika upeaa ja tyylikästä, jos Åkerfeldt tekisi seuraavaksi puhtaan ja suoraviivaisen death metal-levyn. Epätodennäköistähän tuo on, mutta aina saa toivoa. Tuohon genreen tosiaan Axen takominenkin sopisi paremmin.
Rumpaloinnista muuten puheen ollen, jumalauta mikä kannuttaja löytyy Between The Buried And Me:n rumpukitin takaa. Eilen tuli todistettua Nosturissa melkoinen näytös Blake Richardsonin toimesta. Huikea keikka muutenkin - ihan älytön.