Mikäs on Saikan mielipide väitteeseen, että The Soundsin uusin levy olisi myös bändin heikoin? Tällaista olen kauttarantain kuullut paristakin osoitteesta. Itse olen toistaiseksi kuullut vain pari biisiä tältä uusimmalta kiekolta.
Vahvasti eri mieltä. Living In America on edelleen niin helvetin hyvä levy että siitä on vaikea pistää paremmaksi, mutta Crossing The Rubiconia parempi tämä levy on ehdottomasti. Vaikka tuolta levyltä pari loistavaa kappaletta löytyykin (Midnight Sun, 4 Songs & a Fight ja Dorchester Hotel) niin kokonaisuutena kuitenkin vähän väliinputoaja.
Dying To Say This To You on kuitenkin sellainen levy että itse kuuntelen sen läpi vaikka viisi kertaa putkeen ja jokaisella kerralla tietyt biisit (Ego, Hurt You, Queen Of Apology, Night After Night ja Running Out of Turbo) iskevät kovaa. Something To Die For on siitä helvetin hieno levy että biisit vaihtelevat hyvällä tavalla pitkin levyä. Ensin pari tanssittavampaa kappaletta, sitten No No Song mikä on enemmän Living In America -levyn tapainen Sounds-kappale. Tuosta sitten Better Off Deadiin jonka jälkeen tulee jonkunlainen tämän levyn "Hit Me", eli Diana. Tätä seuraa levyn nimikkobiisi mikä on aikalailla perinteinen Sounds-kappale, ja sitten Yeah Yeah Yeah räjäyttää pankin koska se on kevyesti top-3 kappale tuolta bändiltä. Won't Tear Us Apart on semisti heikompi biisi, pari hyvää kohtaa mutta kokonaisuutena aika vaisu. Sitten loistava Best Of Me ennen levyn lopettavaa todella kaunista Wish You Were Here -kappaletta.
Hyvä levy, neljän levyn tuotannosta top-3 listalla.
