Kuuntelussa juuri nyt

[CuJo#31]

Nightwishin ensimmäinen albumi eli Angels Fall First (1997). Nostalgiset vibat ylipäätään tuon ajan kotimaisesta metallista. Tätäkin levyä tuli teininä kuunneltua todella paljon.

Parikymppisen Tuomas Holopaisen sävellyskynä oli hyvin terävänä jo tuolloin (toki krediitit sävellyksistä merkitty koko bändille). @Roger Moore, miten sinulle toimii tämä vanha Nightwish?

Linkki: https://youtu.be/Z4A5HwMOfW8

Linkki: https://youtu.be/QUltYg1y84k

Linkki: https://youtu.be/FZdkjrS35-I

 

[Roger Moore]

Parikymppisen Tuomas Holopaisen sävellyskynä oli hyvin terävänä jo tuolloin (toki krediitit sävellyksistä merkitty koko bändille). @Roger Moore, miten sinulle toimii tämä vanha Nightwish?

Sanotaanko että tuohon ekaan levyyn on vähän ristiriitainen fiilis, siihen suhtautuu ehkä enemmän demona kuin varsinaisena levynä. Holopainen on tämän joskus itsekin maininnut. Anyway, biisithän on tosiaan sinällään hyviä ja sävellykset on toimiva, mutta on se sanottava että Turusen laulutyöskentely on vielä aika sanotaanko nyt vaikka kypsymätöntä vielä tässä vaiheessa :D Alkupään levyistä sen takia Oceanborn toimii paremmin kun se on jo soundeiltaankin paljon ammattimaisemmin tehty.

Hyviä biisejähän tolla ekalla levylläkin kyllä kiistatta on, mutta niitä tulee enemmän kuunneltua esim. myöhemmiltä livelevyiltä tai sitten joitain biisejähän on tehtykin ihan kokonaan uusiksi:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Wmm5mZ6-qto

Tämä Astral Romancen 2001 versio on ihan jäätävän hyvä, lisäksi muista biiseistä sitten esim. From Wishes to Eternityn livevedot on kovia, kuten vaikka tämä Elvenpath:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=x6w0QXOru8s

Tuolta ekalta levyltä löytyy myös myöhempiä livevetoja Floorin kanssa, vuonna 2018 The Carpenter ja Elvenpath pääsivät juhlakiertueelle mukaan:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=nPUkhCfrfxY

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=9XXIP2nSfw0

Varsinkin tuo Elvenpath on ihan järjettömän hyvä. Biisinähän tuo on mahtava muutenkin.

 

[CuJo#31]

Sanotaanko että tuohon ekaan levyyn on vähän ristiriitainen fiilis, siihen suhtautuu ehkä enemmän demona kuin varsinaisena levynä. Holopainen on tämän joskus itsekin maininnut. Anyway, biisithän on tosiaan sinällään hyviä ja sävellykset on toimiva, mutta on se sanottava että Turusen laulutyöskentely on vielä aika sanotaanko nyt vaikka kypsymätöntä vielä tässä vaiheessa :D Alkupään levyistä sen takia Oceanborn toimii paremmin kun se on jo soundeiltaankin paljon ammattimaisemmin tehty.

Hyviä biisejähän tolla ekalla levylläkin kyllä kiistatta on, mutta niitä tulee enemmän kuunneltua esim. myöhemmiltä livelevyiltä tai sitten joitain biisejähän on tehtykin ihan kokonaan uusiksi:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Wmm5mZ6-qto

Tämä Astral Romancen 2001 versio on ihan jäätävän hyvä, lisäksi muista biiseistä sitten esim. From Wishes to Eternityn livevedot on kovia, kuten vaikka tämä Elvenpath:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=x6w0QXOru8s

Tuolta ekalta levyltä löytyy myös myöhempiä livevetoja Floorin kanssa, vuonna 2018 The Carpenter ja Elvenpath pääsivät juhlakiertueelle mukaan:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=nPUkhCfrfxY

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=9XXIP2nSfw0

Varsinkin tuo Elvenpath on ihan järjettömän hyvä. Biisinähän tuo on mahtava muutenkin.

Toki toinenkin levy on ahkerassa kuuntelussa. Ja oli silloin 25 vuotta sittenkin. Ne kaksi ensimmäistä ovat minulle edelleen rakkaimmat albumit bändin tuotannosta.

Minä en ajattele ensimmäistä levyä varsinaisesti demona, vaikka toki tietty kotikutoisuus siitä paistaa läpi. Enkä varsinkaan vertaa myöhempiin tuotantoihin. Totta kai uudemmat levyt on hierottu valmiimmiksi paketeiksi. Se eeppisyyskin menee omaan makuun välillä yli noilla uudemmilla kokonaisuuksilla.

Omalla kohdallani ne nostalgiasyyt kohoavat varmaan muiden seikkojen yläpuolelle. Jos jonkun biisin ensisoinnut saavat ihon kananlihalle, jotain on tehty oikein jo tuolloin.

 

[Roger Moore]

Toki toinenkin levy on ahkerassa kuuntelussa. Ja oli silloin 25 vuotta sittenkin. Ne kaksi ensimmäistä ovat minulle edelleen rakkaimmat albumit bändin tuotannosta.

Minä en ajattele ensimmäistä levyä varsinaisesti demona, vaikka toki tietty kotikutoisuus siitä paistaa läpi. Enkä varsinkaan vertaa myöhempiin tuotantoihin. Totta kai uudemmat levyt on hierottu valmiimmiksi paketeiksi. Se eeppisyyskin menee omaan makuun välillä yli noilla uudemmilla kokonaisuuksilla.

Omalla kohdallani ne nostalgiasyyt kohoavat varmaan muiden seikkojen yläpuolelle. Jos jonkun biisin ensisoinnut saavat ihon kananlihalle, jotain on tehty oikein jo tuolloin.

Joo, paremmin oikeastaan muotoiltu tuo "kotikutoisuus". Onhan se eka levy aina eka levy, harvalla bändillä on noin valmista pakettia heti alusta asti. Ei tuossa ekassa levyssä oikeastaan Oceanborniin nähden ole isommin eroa muulla kuin Turusen laululla, se on kehittynyt huomattavasti. Ja toki se että Holopainen ei laula, sekään ei välttämättä ole huono asia :D

 

[heavy]

Minä en ajattele ensimmäistä levyä varsinaisesti demona, vaikka toki tietty kotikutoisuus siitä paistaa läpi.

Kyllä se meni niin että Tuomas lähetti demon Spinelle, ja ne julkaisi sen sellaisenaan.

 

[Man in the Box]

Jumalauta Songs… on ihan helevetin hieno albumi. Monet pitävät Depeche Moden lakipisteenä Violatoria, mutta minusta Songs of Faith and Devotion on paljon parempi. Walking In My Shoes… parempaa biisiä ei ole.

Itselle Black Celebration - Ultra -aikainen tuotanto on parasta Depeche Modea. Violator-Songs -välinen vaihe sitten se erityisen kova peak. Niin ja olen samaa mieltä siitä että Walking In My Shoes on paras Depeche Moden biisi koskaan. Siitä tuli jo pienenä jotenkin melankolinen olo. Fiilis ei ole edeellään vaihtunut. Hieno biisi.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=GrC_yuzO-Ss

 

[Jj]

Oma DM ensikosketus oli 101 ja sitten Violator joten en pääse niistä yli, Walking in my shoes kyllä yksi parhaita kappaleita.

Jos ulkona vaakaan vihmova räntä alkaa syömään miestä, voi miettiä kesää ja tuomiokirkon terassia, missä voisi soida vaikkapa tämä meksikolainen (!) duo. Hyväntuulista lounge/60s japani pop/soul kamaa. Palitos chinos on ne mikado-tikut, joita baareissa usein pelataan.

Linkki: https://youtu.be/SmnzdvHpMLQ

Linkki: https://youtu.be/dgh7S0AsV3o

 

[Man in the Box]

DM-keskusteluun jatkuen linkataan tänne Never Let Me Down. Megahitti joka on nyt saanut uutta nostetta alleen kun on ilmeisesti The Last of Us -sarjan avausjaksossa kuulunut. Ja on yksi omista bändin lempibiiseistä. Olen aika varma että nuo rummut on lainattu When The Levee Breaksista. Tai sitten ovat suoraan jostakin 80-luvun syntetisaattorien rummuista hieman muokatut? Anyway, hieno biisi. Sarjaan en ole vielä koskenut kun katson mieluummin sitten kun kaikki jaksot ovat ulkona.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=snILjFUkk_A

Nyt kun Depeche Mode -keskustelussa ollaan niin on pakko laittaa tähän mukaan eräs tarina menneisyydestä.

Silloin joskus 90-luvun loppupuolella kun YleX oli vielä Radio Mafia ja Depeche Modelta oli tulossa ulos semmoinen kokoelma-julkaisu eri singlejä. Taisi olla nimeltään The Singles 86-98 tai jotakin. No kuitenkin, silloin oli Radio Mafialla kilpailu, jonne sai lähettää tarinoita omasta Depeche Mode -faniudestaan. Oma äitini on kova Deppari-fani ja lähetti sinne pitkän kirjoituksen omasta DM-matkastaan aina sieltä bändin alkuajoista asti ja mainitsi mm. meikäläisenkin kuinka olin vielä pikkuisena natiaisena vaipoissa tanssahdellut 90-luvun alussa Deppareiden musavideoiden tahtiin.

Valitettavasti tuo mutsin teksti lähti kilpailuun liian myöhään jolloin palkinnot oli jo jaettu. En muista mitä voittaja oli saanut, mutta myöhemmin tuo äitin kirjoittama teksti luettiin radiossa ja juontajatkin fiilistelivät sitä. Lohdutuspalkintona äiteelle lähti iso kasa fanituotteita. Ainakin semmoinen The Singles 86-98 paketti johon kuului levyjen lisäksi jotakin muutakin oheiskrääsää.

Tärkeä bändi johon liittyy paljon muistoja. Varmaankin ainoa bändi josta sekä itse että vanhempani edelleen pitävät.

 

[Iisoppi]

Tänään on kuuntelussa Ismo Alangon I-R-T-I ja sieltä soi juuri nyt... Häpeä ja kateus.

Linkki: https://youtu.be/FBqCWDFOWhU

 

[Jj]

Uuh, vähän lähti lapasesta taas äxän tuplapäivillä. Tällä kertaa vähän synkempää jynkytystä. Grave Pleasuresin kolmas (neljäs jos Beastmilk lasketaan) vakuutti singlellään. Rob Coffinshaker's underground fire oli jäänyt huomaamatta. Sitten Neil "Sandman" Gaimanilla oli joku proggis aussibändin kanssa.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=RDL6uvXlwPU&list=OLAK5uy_nOu1AN7tRlSKJ-_IN8ezsXESKKLoz4o1g

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=W8S9UU0n7LM

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=3F5jkoPeoJM

 

[Surukuku]

DM-keskusteluun jatkuen linkataan tänne Never Let Me Down. Megahitti joka on nyt saanut uutta nostetta alleen kun on ilmeisesti The Last of Us -sarjan avausjaksossa kuulunut. Ja on yksi omista bändin lempibiiseistä. Olen aika varma että nuo rummut on lainattu When The Levee Breaksista. ...
...

Tästä pisteitä miehelle, joka on tanssahdellut vasta 90-luvun alussa vaipoissaan ja kuitenkin on perimmäisten kysymysten äärellä eli tunnistaa Led Zeppelinin soundeja...
Noh, eihän tuo nyt ihan ole sama rumpukomppi, mutta sinnepäin, sinnepäin...

 

[Surukuku]

Jatketaan hyväksi havaitulla linjalla eli Dire Straitsia edelleen... Kappale sinänsä on välillä vähän erikoinen(?) ja tuo esiin inhorealistisesti Mark Knopflerin eeeh... laulutaidon mutta myös hänen kitaransoittotaitonsa, joka ko. kappaleessa on taas ihan timanttia.

 

[Skruf]

Dire straitsilla mennään täälläkin:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=vcwl-Q7pAtY

 

[nummenkallio]

Culture Club/Boy George ovat tuttuja mullekin jo 80-luvulta. Kaikki muistanevat yhtyeen suurimmat hitit Karma Chameleon ja Do You Really Want to Hurt Me. Boy George teki tuon The Crying Gamen sitten soolourallaan, josta ei tainnut hirveästi (muita) hittejä irrota.
Kaveri on todella erikoinen tyyliltään ja on esiintynyt mm. hameessa keikoilla, mutta siitä huolimatta/ehkä juuri sen vuoksi pidin hänen/bändin musiikista.
Nykyisin hänet voi pongata käsittääkseni edelleen The Voice of Australian tuomaristossa hassuine hattuineen...

Tähän on lisättävä, että Boy George on helvetin hyvä laulaja. Kasarilla hän herätti huomiota olemuksellaan, mutta ajat olivat ihan toiset. Enää hän herättäisi huomiota korkeintaan suviseuroilla. Kaveri on myös itse sähläillyt elämässään, mutta laulaa hän on aina osannut. Sielukas ääni. Culture Club on käsittääkseni keikkaillut satunnaisesti, joten tervetuloa vaan Suomeen johonkin kasaritapahtumaan. Voisin mennä katsomaan.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=QPiMVnWaMLE

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=HVzAH0FtNwg

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=8tI1_KlO6xI

 

[Glove]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=68H8AcDLkMw&ab_channel=EppuNormaali-Topic

 

[Surukuku]

Tähän on lisättävä, että Boy George on helvetin hyvä laulaja. Kasarilla hän herätti huomiota olemuksellaan, mutta ajat olivat ihan toiset. Enää hän herättäisi huomiota korkeintaan suviseuroilla. Kaveri on myös itse sähläillyt elämässään, mutta laulaa hän on aina osannut. Sielukas ääni. Culture Club on käsittääkseni keikkaillut satunnaisesti, joten tervetuloa vaan Suomeen johonkin kasaritapahtumaan. Voisin mennä katsomaan.
...

Sama juttu - lähtisin oitis katsomaan, jos porukka rantautuisi tänne Suomeen. Voi kuitenkin olla, ettei kaverin ääni enää kestä mitään konsertteja.

 

[nummenkallio]

Sama juttu - lähtisin oitis katsomaan, jos porukka rantautuisi tänne Suomeen. Voi kuitenkin olla, ettei kaverin ääni enää kestä mitään konsertteja.

No sit vedetään playbackina. Pääasia olisi nähdä Boy George!

 

[Surukuku]

No sit vedetään playbackina. Pääasia olisi nähdä Boy George!

Joo - elämys sinänsä...
Perustan oletukseni sille, että Australian Voicen tuomaristossa on "joutunut" joskus laulaa luikahuttamaan eikä se oikein vahvalta enää kuulostanut. Tomppa taas briteissä jaksaa ja voi hyvin...

 

[Iisoppi]

Tätä me laulettiin kuorossa kun olin lukiossa. Oikeastaan aika koskettava kappale.

Linkki: https://youtu.be/VZt7J0iaUD0

 

[-Kantor-]

Talking Headsin Stop Making Sense tuli katsottua pitkästä aikaa. Kyseessä lienee kaikkien aikojen paras konserttielokuva. Ehkä The Bandin The Last Waltzin jälkeen. Tai sitä ennen, vaikea päättää.

No ok:

1. Talking Heads - Stop Making Sense
2. The Band - The Last Waltz
3. Woodstock

 

[Fresh]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=T4IRSuWsHjY

Andyn soolokamat on aivan vitun stydiä. Toisaalta tämä on tän levyn ainoo hyvä biisi, suht kamapäissään painettu tää älppäri

 

[Man in the Box]

Energinen biisi.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=uSjaEHoi1_c&ab_channel=SemarglBand

 

[Evil]

Miksei minua ole varoitettu? Miten tällainen bändi voi lentää kymmenkunta vuotta tutkani alla?

Kyseessä Death Hawks.

Olen vanha space rock -fani ja spykedeelisen ulosannin ystävä. Ei tällaisia Suomessa oikeasti ole paljoa ollut. No joku Hidria Spacefolk, mutta se on sellaista instrumentaalimaalailua. Death Hawksissa yhdistyy Pink Floyd ja Hawkwind ripauksella Black Sabbathin alkuaikoja. Mausteeksi voi nakata länsirannikon harmonisia hippejä, vaikka Loven ja CSN&Y:n sekä jopa Roxy Musicin ja toisaalta Dr.Johnin voodoogrooven. Ihan järettömän hieno bändi, hain kaikki niiden levyt kirjastosta ja kaikki on ihan 5/5 (osaan teinikieltä!) paitsi se uusin on ehkä vähän liikaa ABC (se Martin Fryn, ei huoltoasema).

Albumeista minulle mieleisin näin tutustumisen alkutaipaleella on kolmas, Sun Future Moon, mutta kiitettävän erilaisia ovat pitkäsoittolongarit keskenään. Sinä voit innostua jostain aivan toisesta paljon enemmän.

Mitään en nyt linkitä, mutta löytyy ne Tuubista. Tsekkaa vaikkapa biisit Behind Thyme ja Black Acid. Jos ne ei iske, Death Hawks ei ehkä ole sinun juttusi. Mutta hyvä bändi se on. Ei Riku Mattila päästäisi poikaansa paskaa soittamaan.

 

[Evil]

Jatketaan hyväksi havaitulla linjalla eli Dire Straitsia edelleen... Kappale sinänsä on välillä vähän erikoinen(?) ja tuo esiin inhorealistisesti Mark Knopflerin eeeh... laulutaidon mutta myös hänen kitaransoittotaitonsa, joka ko. kappaleessa on taas ihan timanttia.

Dire Straits on sellainen bändi, jolta minun olisi helvetin helppo koota henkilökohtainen Best Of. Siihen tulisi eka levy kokonaan, toiselta Once Upon a Time in the West eikä mitään muuta.

 

[Surukuku]

Dire Straits on sellainen bändi, jolta minun olisi helvetin helppo koota henkilökohtainen Best Of. Siihen tulisi eka levy kokonaan, toiselta Once Upon a Time in the West eikä mitään muuta.

Noh, tuossa meillä on iso ero mieltymyksissämme, vaikka bändi on sama.

PS. CSN&Y mainittu - "Chapeau", sanoisi ranskalainen...