Holy Bible ehdottomasti vaikka on aika rujoa menoa verrattuna muuhun tuotantoon. Sanoista huomaa, että Richey Edwards ui melko synkissä vesissä noihin aikoihin. Tykkään myös glam rock-henkisestä debyytistä Generation Terroristsista. Siinä on ehkä yhtyeen paras biisi:Kolme Manicsien albumia löytyy hyllystä (Gold against the soul, Everything must go sekä This is my truth, tell me yours) ja vaikka en enää kuuntelekaan bändiä yhtä paljon kuin vaikkapa viisi vuotta sitten, on tuo bändi edelleen suosikkejani. Olen aikeissa täydentää tuota valikoimaa, joten mitä levyä suosittelette?
Mielestäni paras versio tästä biisistä. Ylipäänsä Depeche Mode kuulosti parhaimmalta Devotional Tourin aikoihin.
Sanotaanko että tuohon ekaan levyyn on vähän ristiriitainen fiilis, siihen suhtautuu ehkä enemmän demona kuin varsinaisena levynä. Holopainen on tämän joskus itsekin maininnut. Anyway, biisithän on tosiaan sinällään hyviä ja sävellykset on toimiva, mutta on se sanottava että Turusen laulutyöskentely on vielä aika sanotaanko nyt vaikka kypsymätöntä vielä tässä vaiheessa :D Alkupään levyistä sen takia Oceanborn toimii paremmin kun se on jo soundeiltaankin paljon ammattimaisemmin tehty.Parikymppisen Tuomas Holopaisen sävellyskynä oli hyvin terävänä jo tuolloin (toki krediitit sävellyksistä merkitty koko bändille). @Roger Moore, miten sinulle toimii tämä vanha Nightwish?
Sanotaanko että tuohon ekaan levyyn on vähän ristiriitainen fiilis, siihen suhtautuu ehkä enemmän demona kuin varsinaisena levynä. Holopainen on tämän joskus itsekin maininnut. Anyway, biisithän on tosiaan sinällään hyviä ja sävellykset on toimiva, mutta on se sanottava että Turusen laulutyöskentely on vielä aika sanotaanko nyt vaikka kypsymätöntä vielä tässä vaiheessa :D Alkupään levyistä sen takia Oceanborn toimii paremmin kun se on jo soundeiltaankin paljon ammattimaisemmin tehty.
Hyviä biisejähän tolla ekalla levylläkin kyllä kiistatta on, mutta niitä tulee enemmän kuunneltua esim. myöhemmiltä livelevyiltä tai sitten joitain biisejähän on tehtykin ihan kokonaan uusiksi:
Tämä Astral Romancen 2001 versio on ihan jäätävän hyvä, lisäksi muista biiseistä sitten esim. From Wishes to Eternityn livevedot on kovia, kuten vaikka tämä Elvenpath:
Tuolta ekalta levyltä löytyy myös myöhempiä livevetoja Floorin kanssa, vuonna 2018 The Carpenter ja Elvenpath pääsivät juhlakiertueelle mukaan:
Varsinkin tuo Elvenpath on ihan järjettömän hyvä. Biisinähän tuo on mahtava muutenkin.
Joo, paremmin oikeastaan muotoiltu tuo "kotikutoisuus". Onhan se eka levy aina eka levy, harvalla bändillä on noin valmista pakettia heti alusta asti. Ei tuossa ekassa levyssä oikeastaan Oceanborniin nähden ole isommin eroa muulla kuin Turusen laululla, se on kehittynyt huomattavasti. Ja toki se että Holopainen ei laula, sekään ei välttämättä ole huono asia :DToki toinenkin levy on ahkerassa kuuntelussa. Ja oli silloin 25 vuotta sittenkin. Ne kaksi ensimmäistä ovat minulle edelleen rakkaimmat albumit bändin tuotannosta.
Minä en ajattele ensimmäistä levyä varsinaisesti demona, vaikka toki tietty kotikutoisuus siitä paistaa läpi. Enkä varsinkaan vertaa myöhempiin tuotantoihin. Totta kai uudemmat levyt on hierottu valmiimmiksi paketeiksi. Se eeppisyyskin menee omaan makuun välillä yli noilla uudemmilla kokonaisuuksilla.
Omalla kohdallani ne nostalgiasyyt kohoavat varmaan muiden seikkojen yläpuolelle. Jos jonkun biisin ensisoinnut saavat ihon kananlihalle, jotain on tehty oikein jo tuolloin.
Kyllä se meni niin että Tuomas lähetti demon Spinelle, ja ne julkaisi sen sellaisenaan.Minä en ajattele ensimmäistä levyä varsinaisesti demona, vaikka toki tietty kotikutoisuus siitä paistaa läpi.
Itselle Black Celebration - Ultra -aikainen tuotanto on parasta Depeche Modea. Violator-Songs -välinen vaihe sitten se erityisen kova peak. Niin ja olen samaa mieltä siitä että Walking In My Shoes on paras Depeche Moden biisi koskaan. Siitä tuli jo pienenä jotenkin melankolinen olo. Fiilis ei ole edeellään vaihtunut. Hieno biisi.Jumalauta Songs… on ihan helevetin hieno albumi. Monet pitävät Depeche Moden lakipisteenä Violatoria, mutta minusta Songs of Faith and Devotion on paljon parempi. Walking In My Shoes… parempaa biisiä ei ole.
Tästä pisteitä miehelle, joka on tanssahdellut vasta 90-luvun alussa vaipoissaan ja kuitenkin on perimmäisten kysymysten äärellä eli tunnistaa Led Zeppelinin soundeja...DM-keskusteluun jatkuen linkataan tänne Never Let Me Down. Megahitti joka on nyt saanut uutta nostetta alleen kun on ilmeisesti The Last of Us -sarjan avausjaksossa kuulunut. Ja on yksi omista bändin lempibiiseistä. Olen aika varma että nuo rummut on lainattu When The Levee Breaksista. ...
...
Culture Club/Boy George ovat tuttuja mullekin jo 80-luvulta. Kaikki muistanevat yhtyeen suurimmat hitit Karma Chameleon ja Do You Really Want to Hurt Me. Boy George teki tuon The Crying Gamen sitten soolourallaan, josta ei tainnut hirveästi (muita) hittejä irrota.
Kaveri on todella erikoinen tyyliltään ja on esiintynyt mm. hameessa keikoilla, mutta siitä huolimatta/ehkä juuri sen vuoksi pidin hänen/bändin musiikista.
Nykyisin hänet voi pongata käsittääkseni edelleen The Voice of Australian tuomaristossa hassuine hattuineen...