Klassikkolinjalla mennään jälleen.
...
Näissä kappaleissa on monta merkityksellisiä minulle:
-
Muisto vain jää - Pidän tätä huikeinpana suomenkielisenä käännöskappaleena koskaan. Se täytti Tom Jonesin huippumenestyneen version niin melodisesti kuin sanoituksen sisällöllisestikin - huippu!
- White room - Creamin helmi, lähes Procol Harumin
A Whiter Shade of Pale -luokkaa tunnelmaltaan ja melodialtaan, 60-luvun parhaimmistoa...
- Sultans of Swing - Tämä kappale herätti minut kuulemaan ja kuuntelemaan Mark Knopflerin kitarointia - ihan maagista, olin myyty mies...
Tällä kertaa mennään näillä.
...
Muistan vielä kuin eilisen päivän, kun sain Uriah Heepin
Look at Yourself LP:n käsiini. Levy pyörimään ja hetikohta sukat pyörimään jaloissa... teki lähtemättömän vaikutuksen.
July Morning tuntui silloin paljon "kohtalokkaammalta" kuin nyt, mutta kokonaisuutena hieno albumi. Ulkoasusta vielä sen verran, että pahviversiossa oli tuo keskikohta kromikiiltoisena upotuksena julkisivulla.
Deep Purplen paluu-albumi
Perfect Strangers meni minulta jo ohi, mutta 70-luvun alussa oli yksi kuunnelluimpia yhtyeitä mun makkarissani. Deep Purple in Rock ja
Child in Time oli KOKEMUS - joskus sotken tuon kappaleen ja Uriah Heepin
July Morningin keskenään... hetkeksi...
En tiedä, millä vuosikymmenellä olet syntynyt
@CuJo#31, mutta meissä on jotain peruuttamattoman samaa... otan osaa...