Nirvanaa. Pari mestariteosta tähän väliin.
Kiitos näistä muisteloista. Jotenkin kadehdin sinua kun olet päässyt näitä klassikoita kuuntelemaan ja kokemaan tuoreeltaan. Minä sitten monta vuosikymmentä jälkijunassa.Näissä kappaleissa on monta merkityksellisiä minulle:
- Muisto vain jää - Pidän tätä huikeinpana suomenkielisenä käännöskappaleena koskaan. Se täytti Tom Jonesin huippumenestyneen version niin melodisesti kuin sanoituksen sisällöllisestikin - huippu!
White room - Creamin helmi, lähes Procol Harumin A Whiter Shade of Pale -luokkaa tunnelmaltaan ja melodialataan, 60-luvun parhaimmistoa...
Sultans of Swing - Tämä kappale herätti minut kuulemaan ja kuuntelemaan Mark Knopflerin kitarointia - ihan maagista, olin myyty mies...
Muistan vielä kuin eilisen päivän, kun sain Uriah Heepin Look at Yourself LP:n käsiini. Levy pyörimään ja hetikohta sukat pyörimään jaloissa... teki lähtemättömän vaikutuksen. July Morning tuntui silloin paljon "kohtalokkaammalta" kuin nyt, mutta kokonaisuutena hieno albumi. Ulkoasusta vielä sen verran, että pahviversiossa oli tuo keskikohta kromikiiltoisena upotuksena julkisivulla.
Deep Purplen paluu-albumi Perfect Strangers meni minulta jo ohi, mutta 70-luvun alussa oli yksi kuunnelluimpia yhtyeitä mun makkarissani. Deep Purple in Rock ja Child in Time oli KOKEMUS - joskus sotken tuon kappaleen ja Uriah Heepin July Morningin keskenään... hetkeksi...
Olen luultavasti sinua suunnilleen sukupolvea nuorempaa painosta eli 80-luvun alkupuolelta.En tiedä, millä vuosikymmenellä olet syntynyt @CuJo#31, mutta meissä on jotain peruuttamattoman samaa... otan osaa...
Aina on aikaa Pink Floydille... Tosin aika ennen The Dark Side of the Moon -albumia yhtye ei sytyttänyt ihmeemmin, mutta... tuo mainittu albumi räjäytti pankin minun sisimmässäni ja on siellä tukevasti edelleen......
Onko teillä hetki aikaa kuunnella Pink Floydia?
Jos olisin elänyt noihin aikoihin (60-luvulla) ja vieläpä asunut Jenkeissä, niin olisin varsin todennäköisesti kuunnellut paljonkin Motownin musiikkia ja käynyt keikoillakin, jos se vaan olisi onnistunut. Tämä on yksi monista hienoista Motown-klassikoista, jotka vain tuntuvat paranevan vuosien myötä.
Jos olisin elänyt noihin aikoihin (60-luvulla) ja vieläpä asunut Jenkeissä, niin olisin varsin todennäköisesti kuunnellut paljonkin Motownin musiikkia ja käynyt keikoillakin, jos se vaan olisi onnistunut. Tämä on yksi monista hienoista Motown-klassikoista, jotka vain tuntuvat paranevan vuosien myötä.
Skid Row at The Wembley Stadium 1991. Löytyy Youtubesta.