Verkkolehden uusimmat jutut
-
Jatkoajan rangaistus kostautui – Tapparan CHL-taival katkesi RuotsissaLue lisää »
-
Heikki Hiltunen astuu syrjään, Jyrki Seppä on uusi Liigan hallituksen puheenjohtajaLue lisää »
-
Vancouver Canucksin huippuhyökkääjä J.T. Miller määrittelemättömäksi ajaksi sivuun kaukaloistaLue lisää »
-
Siirtolistalle joutuneen Kasperi Kapasen ura jatkuu Edmonton Oilersin riveissäLue lisää »
-
Christopher Gibson löysi pelipaikan Slovakiasta – siirtyy jumbojoukkueeseen Nick Ritchien seurakaveriksiLue lisää »
-
IS: Sportin hyllyttämille Karjalaiselle ja Rantakarille lähtöpassitLue lisää »
Kuuntelussa juuri nyt
- Viestiketjun aloittaja hannes_ko
- Alkaa
- 1 998 644
- 22 775
Pekka Pohjola - Pewit(1997) & Pekka Pohjola - Wiews(2001)
Kaksi Pekka Pohjolan viimeistä soololevyä. Pekka Pohjola on itselleni maailman kaikkien aikojen merkittävin muusikko. Tässä viime vuosien aikana noussut sellaiseksi, vaikka aikaisemminkin olen todella paljon tykännyt. On todella upeita nämä kaksi viimeistä teosta. Jäljelle jää vain haikeus, kun Wiews levyn viimeinen biisi loppuu. Enää ei kuultu tämän jälkeen Pohjolalta omaa musiikkia. Vielä seitsemän vuotta toki eli tämä vikan levyn jälkeen. Pewit- levyä äänittäessä ei olla käytetty ollenkaan kompressointia, joten hiljaiset kohdat on hiljaisia ja sitten voimakkaat kohdat todella voimakkaita.
Jotenkin surullinen olo tuli Verneri Pohjolan dokumentista ja haastatteluja lukeneena, kun Pekka Pohjola ei oikein tuota isän hommaa hoitanut mallikkaasti. Muusikkona sitten kyllä ihan äärimmäisen kova ja niin monet huiput tahtoo jollain elämän osa-alueilla ollakkin sitten toista maata. Ei sen toki tarvitsisi varmasti näin olla.
Kaksi Pekka Pohjolan viimeistä soololevyä. Pekka Pohjola on itselleni maailman kaikkien aikojen merkittävin muusikko. Tässä viime vuosien aikana noussut sellaiseksi, vaikka aikaisemminkin olen todella paljon tykännyt. On todella upeita nämä kaksi viimeistä teosta. Jäljelle jää vain haikeus, kun Wiews levyn viimeinen biisi loppuu. Enää ei kuultu tämän jälkeen Pohjolalta omaa musiikkia. Vielä seitsemän vuotta toki eli tämä vikan levyn jälkeen. Pewit- levyä äänittäessä ei olla käytetty ollenkaan kompressointia, joten hiljaiset kohdat on hiljaisia ja sitten voimakkaat kohdat todella voimakkaita.
Jotenkin surullinen olo tuli Verneri Pohjolan dokumentista ja haastatteluja lukeneena, kun Pekka Pohjola ei oikein tuota isän hommaa hoitanut mallikkaasti. Muusikkona sitten kyllä ihan äärimmäisen kova ja niin monet huiput tahtoo jollain elämän osa-alueilla ollakkin sitten toista maata. Ei sen toki tarvitsisi varmasti näin olla.
Viimeksi muokattu:
Vaikuttava teos kaikkinensa. Kaikkihan ovat sen alun kuunnelleet.
Tämän teoksen kävin ihan Kansallisoopperassa kuuntelemassa joitakin vuosia sitten. Elitistinen ystäväni kyllä tähdensi ettei kyseessä ole edes ooppera, mutta kyllä siellä koko rahan edestä viihdyin
Legendaarinen kitaristi Seppo Tyni on laittanut youtubeen näitä livejä. On kyllä kovia!
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Melody's Echo Chamber
Ranskalaista indietä. Tämä iski kyllä todella kovaa. Indie ja Ranska sopivat niin hyvin yhteen. Kyllähän se Melody enimmäkseen englanniksi laulelee, mutta myös ranskaksi ja välillä yllättäen myös ruotsiksi. Ihan huikeaa. Tässä kaikessa on kuitenkin se selittämätön ranskalainen kosketus, sama kuin Airissa. Raskaimpaankin säveleen on kaunis kosketus. Hienoja melodioita ja jotain ihan järjetöntä kauneutta. Sitä kauneutta on särökitaroissakin. Melody Prochet on nero.
Tämä Suomeen ja heti! Olen käsittänyt, että bändin tie on ollut aika monivivahteinen, mutta nyt heti tänne! Olen eturivissä. Näen tässä ikuisen rakkauden merkit.
Ranskalaista indietä. Tämä iski kyllä todella kovaa. Indie ja Ranska sopivat niin hyvin yhteen. Kyllähän se Melody enimmäkseen englanniksi laulelee, mutta myös ranskaksi ja välillä yllättäen myös ruotsiksi. Ihan huikeaa. Tässä kaikessa on kuitenkin se selittämätön ranskalainen kosketus, sama kuin Airissa. Raskaimpaankin säveleen on kaunis kosketus. Hienoja melodioita ja jotain ihan järjetöntä kauneutta. Sitä kauneutta on särökitaroissakin. Melody Prochet on nero.
Tämä Suomeen ja heti! Olen käsittänyt, että bändin tie on ollut aika monivivahteinen, mutta nyt heti tänne! Olen eturivissä. Näen tässä ikuisen rakkauden merkit.
Queenilla taisi olla vaikeuksia voittaa kriitikoita puolelleen uran loppupuolen albumeilla ja kenties käsittämättömän kovana vuonna 1991 Innuendo jäi monen muun albumin varjoon, mutta onhan se aika hämmentävää, että albumi, jonka NELJÄS ja VIIDES sinkkulohkaisu on The Show Must Go On ja These Are the Days of Our Lives, saa nihkeitä arvioita.
Sinkkujen ulkopuolelta löytyy vielä tällaisia helmiä kuin Ride the Wild Wind ja Don't Try So Hard, niin mitä oikein odotettiin?
The Miracle-albumista voisi kirjoittaa aika lailla vastaavan vuodatuksen.
Sinkkujen ulkopuolelta löytyy vielä tällaisia helmiä kuin Ride the Wild Wind ja Don't Try So Hard, niin mitä oikein odotettiin?
The Miracle-albumista voisi kirjoittaa aika lailla vastaavan vuodatuksen.
Onhan se täysin käsittämätöntä, että tällainen mestariteos ei mahtunut Down-albumille. Nyt sitä saakin etsiä kaikenlaisten harvinaisuuksien ja B-puolten joukosta.
No Tomorrow
No Tomorrow
knttrtknkn1
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Onko sama josta Tapio Suominen mainitsi NBA Actionissa joskus 90-luvulla. Petroit Pistonsin V8 käy kaikilla sylintereillä.
(Oli joku sellainen hyökkäys jossa pallo kävi muutamalla pelaajalla ja hammer donkki perään)
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
Jos tällä ei lähde perjantai käyntiin, niin tuskin mikään muukaan päivä.
Monet pitävät the 69 eyesiä teinipissis bändinä. Itse tykkään keski ikäisenä miehenä kovastikin. Keikoillakin tykkään käydä. Parhaimpana muistona, kun soittivat Lappeessa samana päivänä, kun täytin 30. Siinä toki jo aikaa.
Onkohan teillä jatkikseen ukkomiehillä mitään yhteistä kappaletta rouvanne kanssa. Tässä meidän:
Jostain kumman syystä tämä biisi alkoi soida päässäni, kun mietin huomista KesäRinkiä.
On tullut paljon veivattua Thresholdin uutta biisiä. Aivan julmetun tyylikäs bändi. Toivottavasti nähtäisiin taas Suomessa, viime Tavastian keikka oli timanttinen.
No, itse olen seurannut yhtyettä sieltä Gaga Goodiesien ajoista asti, enkä luokittele itseäni teiniksi taikka pissikseksi. Ekan kerran näin livenä varmaan joskus 30 vuotta sitten Vernissassa Tikkurilassa. Ikinä ei ole suurinpiin suosikkeihin kuulunut, mutta aika säännöllisesti oon käynyt keikoilla ja melkein kaikki levytkin taitavat olla hyllyssä
Two Steps From Hell; loistavaa treenatessa ja inspiroivaa. Mikä tahansa kappale heiltä olisi voinut olla linkin takana, tämä nyt sattui olemaan taustalla.
Aina vaan jyrisee jylhäämmin. Instrumentaalista doomia. Pörinää tositarkoituksella. Voisi tämän hankkia kyllä LP muodossa myöskin kun on komeat kannet.
Nyt kaipaan jonkun musiikkitietäjän jeesiä. Käväsin tänään Naantalin asuntomessuilla ja taustalla paikan päällä harvakseltaan soi erilaisia biisejä, joista yksi jäi soimaan päähän. Osittain varmaan siksi, että tunnistin siitä, mutta tietty vain osan.
”Drop”issa vedettiin legendaarista Infinity -kappaletta, mutta enemmän semmosena tanssiversiona. Ei todellakaan mitään kunnon konemusaa, veikkaan että biisissä lauleskellaan muuta ja sitten yksi osuus on tuota tanssahtelevaa Infinityä.
Osaako joku jeesata mikähän mahtaa olla kappale? Korvamato ärsyttää.
”Drop”issa vedettiin legendaarista Infinity -kappaletta, mutta enemmän semmosena tanssiversiona. Ei todellakaan mitään kunnon konemusaa, veikkaan että biisissä lauleskellaan muuta ja sitten yksi osuus on tuota tanssahtelevaa Infinityä.
Osaako joku jeesata mikähän mahtaa olla kappale? Korvamato ärsyttää.
Ei kuitenkaan tuo Infinityn paljon striimauksia kerännyt viime vuonna julkaistu Pretty young remix?
Ei oo se!
Meinaan tätä Infinity -kappaletta, missä saksofonilla vedetään tuo osuus.
Tuota saksofoniosuutta lainattu johonkin uudempaan kappaleeseen selkeesti.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy