Vasta 30 vuoden rajapyykin jälkeen olen sisäistänyt Iron Maidenin hienouden, tänään työpäivän yhteydessä uusista Sonyn vastamelukuulokkeista kajahti albumi Seventh Son of a Seventh Son. Lähinnä nyt Dickinsonin aikaista Maidenia tullut kuunneltua, vielä pitäisi jossain vaiheessa ottaa haltuun Di'Annon sekä Bayleyn laulamat albumit, vaikka ilmeisesti ne eivät taida yltää aivan samaan tasoon kuin Dickinsonin vetämät levyt. Muutenkin kova kasarihevivaihe menossa nyt, Maidenin ohella toiseksi suureksi (kenties vielä suuremmaksikin) suosikiksi on noussut Judas Priest.