Laitetaas Lemmyä lisää. Joo joo, Motörhead oli tylsä bändi jonka kaikki biisit kuulostaa samalta...
Eipä tuossa koko 90-luvun brittipopissa minua innostanut oikeastaan kuin Sueden kaksi ekaa levyä, varauksella kolmas. Oasiksella oli hieno asenne ja muutama tappohyvä biisi, mutta saman kelailuksi meni. Bändin tuotannosta saisi hyvän kuuden biisin eepeen. Supersonic, Live Forever, Acquiesce, It’s Good To Be Free, Rockin’ Chair ja D’You Know What I Mean. Blur oli sysipaska, pikkunokkela Kinks-klooni. Pulp tekofiksu ja tylsä. Verve yritti psykedelisempää, mutta biisit puuttui. Sitten oli tämä surina- ja shoegazer-osasto, mikä lähinnä säälitti.
Beatlesia kuuntelin mutsin levyiltä jo 70-luvulla. Missä sinä olit silloin?
Smithsiä diggaan, mutta se on ehkä pre-brittipoppia. Stone Rosesia myös.
Mulla on helvetin laaja mutta todella valikoiva musiikkimaku. En esimerkiksi sano pitäväni jazzista, vaikka multa löytyy ne parhaat Davisit, Mingukset ja Coltranet. En ole hevimies, mutta on mulla ne Sabbathin perusjärkäleet ja vähän Maidenia sun muuta. Miksi pitäisi hamstrata lisäksi jotain Quiet Riotia tai Savatagea tai Praying Mantisia, kun en minä niitä kuuntelisi kuitenkaan? Punkkiakin mulla on vaan Never Mind The Bollocks ja Clashin tuotannosta parit levyt, en mie tarvitse mitään paskaa toisen luokan viritystä. Kantrilevyjä omistan vain yhdeltä mieheltä, Johnny Cashilta. Reggaesta mulle riittää Marley, Tosh ja pari muuta. Äärimmäisemmästä metallista kiinnostaa oikeastaan vain Slayer. En ole minkään genren fani, pidän hyvästä musiikista. Ja fakta on, että ei mikään musiikinlaji tarjoa parhautta loputtomasti. Siellä on ne muutamat edelläkävijät ja iso lauma sopuleita hiihtämässä perässä.Nimimerkki @Evil tunnustukseksi täytyy sanoa, että kaveri taitaa vain tykätä siellä karjalaismökissään, kun joku provosoituu. Brittipopin kohdalla vedit oikeasta narusta, pakko tunnustaa. Kun menee illalla käymään pihan perällä, niin voi hekotella, kuinka ne statilaiset (ja tässä tapauksessa eivät edes alkuperäiset) hermostuu.
Tämä on kunnioitettava saavutus, tosin myös ikäkysymys. Iässä en voi ottaa sinua kiinni.
Silloin 70-luvulla olin ihan pieni poika idyllisessä Kouvolan Mielakassa. Silloin kiinnosti enemmän karkki ja jäätelö kuin The Beatles. Vanhempien myötä 60- ja 70-luvun musiikki soi kuitenkin koko ajan, ihan vauvasta lähtien, mutta vaikea sanoa, koska sain tartunnan. Se tuli pitkän ajan kuluessa. Aina se on ollut kuitenkin mukana. Ja Macca ja Ringo nähty.
Nyt puhutaan asiaa!
Laitan vain kaksi biisiä, voidaan sitten riidellä siitä, miksi nämä.
Mulla on helvetin laaja mutta todella valikoiva musiikkimaku.
Se on totta. Vähän sama juttu kuin huumorin kanssa. Toisille sitä ei tarvitse selittää, toisille ei kannata.Koko tuohon kirjoitukseen viitaten, sen olen toki huomannut. Enkä ole sitä koskaan kiistänyt. Totta vitussa se on huomattu, että äijä tuntee musiikkia. Vittuilut johtuu oikeastaan juuri siitä :D Eihän millekään daijulle tai vammaiselle viitsi vittuilla.
En esiintymässä ikinä. Kui?Koska oot viimeksi nähnyt Mozzerin?
Tämä on ollut korona-aikana varmaan yleisin päässäni soiva biisi, kun olen dallaillut pitkin Lauttasaaren rantoja. Joskus myös Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Viimeisellä rannalla.
Tämä on ollut korona-aikana varmaan yleisin päässäni soiva biisi, kun olen dallaillut pitkin Lauttasaaren rantoja. Joskus myös Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Viimeisellä rannalla.
En esiintymässä ikinä. Kui?
Mie en välttämättä ole keikkaihminen, olen enemmän koti-ihminen. Onhan noita nähty lavalla, Public Imaget ja Enemyt, Skynyrdit ja ZZ Topit, Mana Manat ja Kingston Wallit, Black Sabbathit ja Diot. Kuitenkin jo nuorena tajusin, että en koskaan näe Beatlesia, en koskaan näe Who’ta alkuperäisellä kokoonpanolla, en koskaan näe Doorsia, Hendrixiä tai Bon Scottia. Suurin osa eniten rakastamastani musiikista on poissa ulottuviltani livemielessä, mutta ei tallenteitse. Keskitin siis mielenkiintoni pääasiassa kotioloissa nautiskeluun. Harva akti saa hanurini sohvalta ylös.Ei mittää, Iivuli, Mozzerin nähnyt muutaman kerran, mutta torjutaan nyt koronaa.
Ollos hyvä, ilo olla avuksi. Just doing the right thing right.Kiitokset @Evil Marrin soolotuotantoon ohjaamisesta! Nää on menny jotenkin ohi mutta hyvinhän se jytää näissäkin.
Jos nyt joku pitäisi ottaa, niin ehkä se olisi Queen. Tai sitten Louder Than Bombs -kokoelma, jossa on hittejä ja b-puolia ja outouksia. Jännä bändi, kaikilla levyillä on vitusti hyvää ja sitten muutamat biisit aivan kuraa. Edes singlekokoelmat ei ole varsinaisesti vaihtoehtoja, koska Smiths julkaisi myös hölmöjä sinkkuja, ja toisaalta albumiraidoiksi jäi hienoa tavaraa. Voisipa itse tehdä sellaisen 24 biisin kokoelman...Aiemmin heidän uskomaton debyyttilevynsä oli ehdoton suosikkini, selvästi parempi kuin ehkä hieman ylimainostettu Queen is Dead. Kuitenkin ehkä tätä nykyä tulee eniten luukutettua tätä loistavaa Hatful of Hollowia, jolla on upeita versioita ekan levyn biiseistä.