Kuuntelussa juuri nyt

[Breeze Harbour]

Memphis May Firen uusin julkaisu Broken toissa vuodelta ei ole ole ollut mulla ollenkaan niin kovassa kuuntelussa kuin bändin aiemmat levyt mutta toisaalta muistan kuinka myös bändin edellinen albumi This Light I Hold herätti julkaisunsa aikaan mussa täsmälleen samoja fiiiliksiä "tylsiä biisejä, ei nää lyriikat oikein tunnu miltään, vanhat albumit on paljon kiinnostavampaa kuuunneltavaa". Kuinka ollakaan, tuosta tuli sitten se albumi joka aloitti mulla keväällä 2018 uudelleen fyysisten CD:iden keräilyharrastuksen.

Ja samaten kuinka ollakaan, nyt kun oma olokin on ollut kuluneella viikolla tälleen hieman "broken" niin en jaksa tällä hetkellä edes välittää tai valittaa siitä että puolet näistä biiseistä saisi edelleen olla paljon pidempiä ja rakenteeltaan kiinnostavampia. Lyriikat nyt vaan sopii tähän viikkoon kuin se kuuluisa nappi puseroon. Näillä seteillä siirrytään yöhön.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Fo7ygNdNcR0

 

[Turha Kaukalo]

Twisted Sisterin levy nro 2.

 

[Skruf]

Avenged Sevenfoldin "uusi"biisi. Kyseinen biisi jäi ulos "Hail To The King"- levyltä ja tulee löytymään "Diamonds in the Rough"-livelevyn suoratoistoversiossa joka julkaistaan helmikuun 7. päivä pl. spotify josta löytyy jo nyt.

 

[heavy]

Twisted Sisterin levy nro 2.

Ainoa hyvä levy tältä yhtyeeltä oli se niiden kolmas. No, neljännelläkin oli hetkensä.

 

[Ollakseni]

Pintandwefall - Your Stories Baby

Onhan tämä hyvä levy. Joku arvostelija taisi puhua paluusta juurille, mutta en itse näe muuta kuin suhteellisen luontevan jatkumon Red White and Blue Babylle. Ei ole samanlaista henkeä kuin Wow! What Was That Babylla ja Hong Kong Babylla. Joka on periaatteessa ihan hyvä.

 

[Turha Kaukalo]

The Slim Shady LP. Eminem saa jäädä tähän.

Edit. On tää kyllä lapsellista musiikkia. Ei vittu. Siis perusasenne lapsellinen, helmiäkin siellä täällä.

 

[Evil]

Basistit. Usein ne bändin unohdetut, ei tosin aina. Rockhistoriasta löytyy hienoja ja arvostettuja basisteja Lemmystä Geddy Leehen, John Entwistlestä Pekka Pohjolaan, Paul McCartneysta John Paul Jonesiin och så vidare.

Yksi suosikeistani on Peter Hook. Joy Division ja New Order. Hook on aina soittanut hyvin epäortodoksisesti eikä ole tyytynyt vetämään neljäsosia bassorummun tahtiin. Omintakeinen soittotyyli, polvissa roikkuva instrumentti, tylyn karhumainen olemus... Kaikki nämä löytyvät oheiselta livepätkältä. Huomatkaa myös Hookyn styrkkareihinsa spreijaama Bye Bye Dee Dee. Olihan tuo Ramonesin bassotaiteilija mennyt edes vain jokunen päivä ennen kyseistä keikkaa.

 

[Knox]

The Slim Shady LP. Eminem saa jäädä tähän.

Edit. On tää kyllä lapsellista musiikkia. Ei vittu. Siis perusasenne lapsellinen, helmiäkin siellä täällä.

MMLP tai Eminem Show minusta parempia mitä Slim Shady LP. Ehkä The Eminem Show se kirkkain helmi, aivan saatanallisen tiukkaa räppäämistä ja onhan Eminem lyyrikkona todella kova.

 

[Turha Kaukalo]

MMLP tai Eminem Show minusta parempia mitä Slim Shady LP. Ehkä The Eminem Show se kirkkain helmi, aivan saatanallisen tiukkaa räppäämistä ja onhan Eminem lyyrikkona todella kova.

Kyllä, parempia ovat. Lose Yourself vai mikä se biisi on siinä elokuvassa on hyvä.

 

[nummenkallio]

Skid Row´n debyytti (1989) lähti kuunteluun, kun bändi mainittiin tuolla toisessa ketjussa. Siis tämä Skid Row´n ensimmäinenhän on helvetin hyvä rocklevy. Itse lasken tämän alkuaikojen Skid Row´n samaan sarjaan kuin Gunnarit, ja siihen sarjaan kuuluu myös esimerkiksi joku Ugly Kid Joe, niin pahamaineinen kuin onkin.

Silloin 80-luvun lopulla oltiin jo selvästi menossa pois tukkahevistä, ehkä vähän sellaisen perinteisemmän, ajattomamman ja raaemman rock n´rollin suuntaan. Sitä ei kestänyt kauaa, ehkä pari vuotta, mutta se oli selvä skene näin jälkikäteen. Sitten tuli grunge tsunamin lailla, ja henkiin jäi lähinnä Gunnarit, eikä kovin hyvässä hapessa ollut sekään.

Mutta kävi miten kävi, tämä on hyvä levy. Hittejä irtosi. I Remember You´ta tuli tanssittua koulun diskossa hitaana. Siinä vähän arasti uskalsi jo kosketella tyttöjen perseitä. Mutta kyllähän levyn kuningasbiisi on Sweet Little Sister. Välillä tulee vastaan rockbiisejä, joissa ei voisi tehdä mitään toisin. Tuo on sellainen. Täysi kymppi.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=9RIeycixkK8

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=W1ghaH4-s7k

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Ghd2bkIadG4

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=K-DVdQdXyqk

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=qjuEXKwnkLE

 

[Turha Kaukalo]

Jumaa.... en ole siis ainoa jonka mielestä Skid Row'n debyytin paras biisi on se kakkonen (heh), Sweet Little Sister.

 

[Evil]

Skid Row... Pikkusisko kuunteli sitä silloin. Mulle se on pikkusiskomusiikkia, ei tarvetta tsekata. Samaa sarjaa on Bogart Co, Tears For Fears, Pearl Jam ja U2. Siskotyttö hoiti meidän perheessä niiden kuuntelun, minun ei tarvinnut.

 

[Ollakseni]

Itse päädyin kuuntelemaan lo-fi indierockin sijaan kuuntelemaan Extreme Noise Terror in ikivihreää levyä A Holocaust in Your Head. Musiikkia jostain crustin ja grindcoren välimaastosta. Hauska vedellä näitä rajoja jonnekin välille, että mikä on crustia ja mikä grindiä. No kuitenkin kaiken lällättelyn sijaan vähän raakaa poliittista vihaa yhteiskuntaa kohtaan.

 

[nummenkallio]

Kouvola siellä, Kouvola täällä...

Aleksanteri Hakaniemi on tehnyt laulun Kouvolasta. Ja hyvän laulun on tehnytkin. Ennen kuin kukaan viisastelee mitään, pyydän kuuntelemaan laulun.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=bnvVitIAvyI

Viimeisen kymmenen vuoden aikana en tiedä toista suomalaista kaupunkia, jossa kotiseuturakkaus olisi lähtenyt tällä tavalla vyörymään kuin Kouvolassa. Nykyään puhutaan Kouvola-rockista. Täkäläinen rokkiskene on jäätävän kova. KooKoolla menee hyvin ja ennätykset paukkuvat. Kouvothan on nyt mestaruuksia jo voittanutkin. Ja vaikka Aleksanteri H:n biisi on vain yksi biisi, se on kaunis osoitus suuremmasta ilmiöstä.

Tämä on kouvolalaisten ja kouvolalaislähtöisten ihmisten viesti: me rakastamme sitä paikkaa. Se viesti on nykyään todella voimakas, ja olen siitä iloinen. Ei haukuta ketään, rakastetaan vain.

Mies voi lähteä Kouvolasta, mutta Kouvola ei lähde miehestä. Itse voin jo sanoa, että tulo- ja lähtöpaikka tulevat olemaan samat: Kouvola.

Sitä vähemmän ahdistaa, mitä lähempänä Kouvolaa.

 

[D.Santon]

Linkki: https://youtu.be/PfAWReBmxEs

Eipä voi juuri paremmaksi laittaa rock-kappaletta.

 

[nummenkallio]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=7uAUoz7jimg

Alkuaikojen Chicago on yksi maailman parhaita bändejä.

Terry Kath. Kitaristi, jonka Jimi Hendrix myönsi paremmakseen.

Nää pitäis vinkata aina @Punamusta :lle, koska fiksu ja lahjakas nuori mies haluaa oppia lisää.

 

[Individual]

Tuli herättyä keskellä yötä, katsottua leffa (Copycat) loppuun ja nyt kuunneltua musiikkia akselilla: Bauhaus, NIN, The Cure.

 

[heavy]

Hurja yllätys on ollut Santanan viime vuoden albumi Afirica Speaks. Lieneekö tuottajana tominut Rick Rubin saanut aikaiseksi tämän kuinka Carlos Santana revittää Stratocasterista huikeita säveliä ja siihen kruunuksi päälle espanjalaislaulaja Buika tuo ihanalla äänellään albumiin lisää sielukkuutta. Toivottavasti jotain tältäkin levyltä kuullaan kevään Helsingin keikalla.

 

[mikko600]

Itse päädyin kuuntelemaan lo-fi indierockin sijaan kuuntelemaan Extreme Noise Terror in ikivihreää levyä A Holocaust in Your Head. Musiikkia jostain crustin ja grindcoren välimaastosta. Hauska vedellä näitä rajoja jonnekin välille, että mikä on crustia ja mikä grindiä. No kuitenkin kaiken lällättelyn sijaan vähän raakaa poliittista vihaa yhteiskuntaa kohtaan.

Kova bändi kyllä. Ollieen tutustunut hiukan kaverin toisten bändien kautta jonka keikkoja ollaan oltu mukana järkkäämässä. Viimeksi höpistiin kesällä humalapäissään että pitäisi kyllä ENT tuoda Suomeen myös.

 

[Evil]

Radio Suomesta bongattu.

 

[Turha Kaukalo]

Al Goren muija on varmaan todellinen kukonimijä.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=jesc3yvZSws

 

[Individual]

Tuli herättyä keskellä yötä, katsottua leffa (Copycat) loppuun ja nyt kuunneltua musiikkia akselilla: Bauhaus, NIN, The Cure.

Jatketaan synkistelylinjalla: Mana Mana.

 

[Turha Kaukalo]

Jatketaan synkistelylinjalla: Mana Mana.

Pitäiskö? Taidan.

 

[Individual]

Pitäiskö? Taidan.

Suosittelen. Paidankin tilasin tänään ja tähtäin on kovasti toukokuussa ja Ääniwallissa Helsingissä.

 

[Evil]

Jatketaan synkistelylinjalla: Mana Mana.

Jouni Mömmö oli Suomen Roky Erickson ja Syd Barrett. Lahjakas, piinattu mies. Ja Otra, muusikko sekä kitaristi Luojan armosta. Se nero, joka sävelitti ja sovitti Mömmön visiot konkreettiseen muotoon. Totuus palaa on edelleenkin yksi parhaista tässä maassa koskaan tehdyistä levyistä.