Kuuntelussa juuri nyt

  • 1 998 680
  • 22 775

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Äsken kuuntelin läpi Jan Stenforsin Vinegar Bloodin ja sehän oli jopa parempi kuin muistinkaan.

Nyt soi Andyn ja Pete Malmin Briardin 1996 paluualbumi. Biisimateriaalin puolesta Hanoin hemmot olivat aika kovassa vireessä 90-luvun puolivälin kieppeillä, olisitte tehneet silloin comebackin.




Tämä biisi kuultiin äsken Tavastiallakin.
 
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: Evil

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Montako kertaa tämän saman biisin voi linkittää samaan ketjuun? Kilpailu on käynnissä.

Voin kertoa samassa myös, että kuuntelen Pesola-yhtyeen vai -artistin versioita Popedan biiseistä. Levynsä nimi on Rakkaudesta Popedaan.
Linkitän just niin monta kertaa kuin huvittaa. Jos ei kiinnosta niin pään voi työntää vaikka perseeseen. Omaan, tai jonkun muun, ihan sama. Popeda on jo siellä, maailman surkein yhtye. Suomen Aerosmith ja Scorpions. Nyyh nyyh, pitkä kuuma wind of change. Löysät paskat, Lemmy ei ikinä.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Phil Lynottin kuolemasta tänään 34 vuotta, joten tämä päivä on pyhitetty ainoastaan Thin Lizzylle.

Aloitan Jailbreakista ja ilta kruunataan Live And Dangerousiin, joka on täysin verraton livelevy mahtavuudessaan alallaan ja josta on ilmeisesti tuottajankin mukaan enää oikeasti live-nauhoituksesta jäljellä enään Brian Downeyn rummut, mutta pikkuvikoja.

Thin Lizzy ja Lynott sai ansaitsemansa kunnian vasta Lynottin muonavahvuudesta poistumisen jälkeen, mutta näinhän se tapaa mennä. Lynottin lauluääni oli jotain todella erikoista ja välillä lähes hienostunutta, mutta ronski-rokkarihan sieltä taustalta löytyi. Thin Lizzy muuten aloitti jo kahden kitaran ”Iron Maiden” - kitaroinnin pitkään ennen Maidenia, joten kunnia tästä Lizzylle.

Jokaiselta Thin Lizzyn julkaisemalta levyltä löytyy mulle jotain vaikka 80-luvulla mentiin bändin linjaan nähden vähän liian hevisti, mutta sieltä Fighting, Bad Reputation ja Jailbreak - linjastoilta löytyy minun Lizzyni. Brian Robertson oli mulle yhtä lailla Thin Lizzyn kitaristi kuin Scott Gorhamkin. Gary Moore sen sijaan vain töissä Lynottille.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Evil

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Rupesin tuossa miettimään bändejä joissa on kaksi rumpalia. Siis oikeilla rumpuseteillä, mitään bongojen kolistelijoita ei lasketa. Muistin kaksi. Adam & The Ants ja Grateful Dead. Onko muita?

 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Phil Lynottin kuolemasta tänään 34 vuotta, joten tämä päivä on pyhitetty ainoastaan Thin Lizzylle.

Aloitan Jailbreakista ja ilta kruunataan Live And Dangerousiin, joka on täysin verraton livelevy mahtavuudessaan alallaan ja josta on ilmeisesti tuottajankin mukaan enää oikeasti live-nauhoituksesta jäljellä enään Brian Downeyn rummut, mutta pikkuvikoja.

Thin Lizzy ja Lynott sai ansaitsemansa kunnian vasta Lynottin muonavahvuudesta poistumisen jälkeen, mutta näinhän se tapaa mennä. Lynottin lauluääni oli jotain todella erikoista ja välillä lähes hienostunutta, mutta ronski-rokkarihan sieltä taustalta löytyi. Thin Lizzy muuten aloitti jo kahden kitaran ”Iron Maiden” - kitaroinnin pitkään ennen Maidenia, joten kunnia tästä Lizzylle.

Jokaiselta Thin Lizzyn julkaisemalta levyltä löytyy mulle jotain vaikka 80-luvulla mentiin bändin linjaan nähden vähän liian hevisti, mutta sieltä Fighting, Bad Reputation ja Jailbreak - linjastoilta löytyy minun Lizzyni. Brian Robertson oli mulle yhtä lailla Thin Lizzyn kitaristi kuin Scott Gorhamkin. Gary Moore sen sijaan vain töissä Lynottille.
Vinkki ihan kaikille: kannattaa kuunnella myös sitä varhaisempaa, 70-luvun alun Lizzyä. Etenkin Vagabonds of the Western World on kerrassaan mainio albumi, ja Eric Bellin kitaransoitto vanhan koulun miehen korville hunajata.

Lynott on yksi lempihahmojani koko rockmytologiassa. Bon Scottin ja Bob Marleyn ristisiitos. Hieno, hieno mies heikkouksistaan huolimatta. Ei niiden vuoksi.

 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Rupesin tuossa miettimään bändejä joissa on kaksi rumpalia. Siis oikeilla rumpuseteillä, mitään bongojen kolistelijoita ei lasketa. Muistin kaksi. Adam & The Ants ja Grateful Dead. Onko muita?



Mulle tulee heti mieleen Allman Brothers Band niin ikonisilla 70-levyillä kuin myöhemminkin. Butch Trucks vainaa oli yhtyeen the tahdittaja ja yhä hengissä oleva karismaattinen Jaimoe päästeli taustalla käsittääkseni pidemmissä soolo-osuuksissa jne. Ihan helvetin hienoa ja taidokasta musiikkia koko populaarimusiikin historiassa. Etelänrokkiin myös harvinaista että rummuttajia olisi kaksi, mutta ABB fuusioi musaansa myös hienosti jazzin, bluesin ja soulin vivahteet.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Rupesin tuossa miettimään bändejä joissa on kaksi rumpalia. Siis oikeilla rumpuseteillä, mitään bongojen kolistelijoita ei lasketa. Muistin kaksi. Adam & The Ants ja Grateful Dead. Onko muita?
King Crimsonilla on ollut kaksi rumpalia jo useamman vuoden. Nykyään kiertuekokoonpanossa noita on kolme kappaletta.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Mulle tulee heti mieleen Allman Brothers Band niin ikonisilla 70-levyillä kuin myöhemminkin. Butch Trucks vainaa oli yhtyeen the tahdittaja ja yhä hengissä oleva karismaattinen Jaimoe päästeli taustalla käsittääkseni pidemmissä soolo-osuuksissa jne. Ihan helvetin hienoa ja taidokasta musiikkia koko populaarimusiikin historiassa. Etelänrokkiin myös harvinaista että rummuttajia olisi kaksi, mutta ABB fuusioi musaansa myös hienosti jazzin, bluesin ja soulin vivahteet.
King Crimsonilla on ollut kaksi rumpalia jo useamman vuoden. Nykyään kiertuekokoonpanossa noita on kolme kappaletta.
Perkele, vanhuus ei tule yksin. Allmaneita olen diggaillut jo lapsesta, ja Crimsonin tekosia myös arvostanut niin kauan kuin jaksan muistaa. Jälkimmäiseltä etenkin upea Red ja se 90-luvun tuplatrio, joka teki THRAKin, maistuvat.

Vaan niinhän se on, että porsaita äidin oomme kaikki.

 

Le Banner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK täältä ikuisuuteen! 106-105 NYR
En saanut linkitettyä, eikä vittu kyllä kiinnostakkaan, mutta Lemmyä toki. Pari moukkua ja punaista mallua vielä tähän, voiko elämä olla kauniimpaa
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Stiff Little Fingersistä tuli mieleen Stiff Records -levylafka, jolla oli maailman paras mainoslause. If it ain’t Stiff, it ain’t worth a fuck.

Tässä Stiffin katalogista.

 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös