Kuuntelussa juuri nyt

  • 1 998 940
  • 22 777

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
The Afghan Whigs take on Letterman.

Ihan järettömän loistava biisi hienolta, rikollisen tuntemattomalta orkesterilta.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Kuuntelussa Totoa. Aloitin illan kunniaksi Toto-maratonin. Innostuin bändistä viime kesänä heidän vetäessään myöhään illalla keikkaa Jazzeilla. Koti on vain vähän matkan päässä Kirjurinluodosta, joten musiikki kuului hyvin. Bändin soundi vei yllättäen mennessään ja viimeistään maineikkaan African kuuleminen livenä räjäytti pankin. Musiikin laannuttua painelin huoneeseen ja googletin tietoa yhtyeestä. Seuraavaksi YouTubeen ottamaan maistiaisia.

Uusi rakkaus oli syttynyt Punamustan rinnassa.

Kappale kuuluukin: "Stop Loving You". I can't. I just can't.
Lopeta tuo ja takaisin Duran Duraniin.

En tiedä muista, mutta minulle Toto edustaa suunnilleen kaikkea sitä, mikä musiikissa on pielessä. Tekniikka menee ohi tunteen. Siirappisia, laskelmoituja melodioita. Ei verta eikä hikeä, vaan merkonomimeininkiä. Tylsyyden multihuipentuma, lähes yhtä paska kuin Elton John tai Mikko Alatalo.

En vielä anna sulle avaimia Afrikkaan enkä syvempiin vesiin, mutta otapa haltuun vaikka Led Zeppelin ihan kunnolla, Thin Lizzy ja vähän David Bowien tuotantoa. Unohtuu Totot.

Kun olin teini, siis 80-luvun lopulla, niin Def Leppardissa suunnilleen meni se raja. Muistan itse asiassa kun Hysteria ilmestyi, olin just silloin levykaupassa työharjoittelussa. Siis 1987. Niin, sen vielä sieti, mutta sitten oli tätä vaaleanpunaista, sokerikuorrutettua sontaa joka oli rikos ihmiskunnan kuuloelimiä kohtaan. Toto, Journey, Styx, Foreigner, REO Speedwagon. Hyi saatanan vittu, ei oikea musiikinystävä voinut silloin eikä nytkään ottaa tuollaista hiuskiinnehinttailua tosissaan. Vittu, mie kuuntelin jo silloin John Lee Hookeria ja Lynyrd Skynyrdiä ja Motörheadia. Niissä oli munaa, voimaa, herkkyyttäkin ja ennen kaikkea tunnetta. Noitten puudeleitten ainoa tunne taisi olla, että jospa radio ei soitakaan meidän taskulaskimella sävellettyä kappaletta. Jonka nimessä oli aina joko love, baby tai tonight. Usein jopa kaikki ne.
 

PokerJoker

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Red Wings


Atomirotta äänittää parhaillaan neljättä albumiaan. Tänään näin Black Fridayn kunniaksi pamautettiin uusi sinkku "Lisää", joka käsittelee tätä alerientoa myös oikein osuvasti. Kappale itsessään on ihan menevä, hiukan yli pari minuuttia, kestävä ralli. Se kesällä julkaistu "Piru Olkapäällä" oli enemmän omaan makuun, on noussut ihan omiin suosikkeihini kyseiseltä yhtyeeltä.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Ilmankos sulle Duran meni läpi...

Mie olen aika laaja-alainen musiikinkuuntelija, mutta valikoiva. En ole koskaan pitänyt mistään tyylisuunnasta sinänsä, vaan kuuntelen biisejä ja arvioin artisteja. Näistä kasaripoppihevihommistakin mulle meni Leppard läpi, koska biisit oli hyviä. Tuotanto tosin vähän tökki... Mutta olihan ne sentään Zeppelin-faneja. Ei kai kukaan voi olla huomaamatta nimien Def Leppard ja Led Zeppelin samankaltaisuutta..?? Joe Elliott on kuulemma maailman suurin Robert Plant -fani, ja se kyllä näkyy ja kuuluu.

Loppupäätelmä: hyvä biisi on hyvä biisi. Esitti sen sitten kuka hyvänsä. Zeppelinillä on hyviä biisejä, Leppardillakin on. Duran Duranilla on ehkä sata. Mötiköillä on yksi, Ten Seconds To Love. Totolla ei ole yhtään, sori vaan.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Kannattaa @Punamusta lukea tarkoin, kuinka veli @Evil muotoilee. Hänessä asuu useimmiten totuus, mitä populariseen musiikkiin tulee. Huomautan, ettemme ole vielä käsitelleet Grateful Deadia, Neil Youngia, emmekä edes Kauko Röyhkää.

Toto esiintyi jokunen vuosi sitten tuossa muutaman kilometrin päässä. En käynyt. Olisin toki mennyt, jos olisi maksettu piletti, tarjottu juomat ja syömät, ynnä palautettu taksilla kotiin. Koska näin ei ollut tapahtuva, niin tein sitten jotain muuta.

Parhaillaan kuuntelussa grönlantilainen Sume, viehättävää joskin eksenristä progea 46 vuoden takaa.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Evil

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Ei huolta, vakuutan lukevani paholaisherran viestejä ajatuksella ja mielenkiinnolla. Selvästikin hieno mies kyseessä.
Tietäisitpä. Mulkku olen miehekseni. Aina oikeassa ja kovaan ääneen. Vittuilen vähemmistöille ja enemmistöille. Selvänä olen sietämätön, päissäni pitelemätön. Hienoin kohteliaisuus, jonka olen saanut, tapahtui eräässä baarissa. Siellä yksi nainen sanoi mulle, että päissäsi sie näytät Bon Scottin kehitysvammaiselta pikkuveljeltä, mutta kukaan ei tiedä miltä sie selvänä näytät.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Tänään muuten olen kuunnellut Charles Mingusia, Dead Kennedysia, Jim Pembrokea, Red Hot Chili Peppersia ja Markku Aroa.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Joku aukoo @Punamusta´lle? Lähetäänkö nurkan taakse? Hoidetaan nämä asiat siellä.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Mie keitän kasarissa nuudeleita.

Tuo mikkonumerosarjan huomio oli oikeastaan aika hyvä. Mikä sitä kasaria on? Poison vai Venom? Madonna vai Nina Hagen? Michael Jackson vai Michael Philip Jagger? Dingo vai Radiopuhelimet? Kaikki nää teki musiikkia silloin. Monet ihan saatanan paskoilla soundeilla. Se diskanttinen paska, ne kaiutetut rumpusoundit...

Voi helevetti, miten hienoa olisi kuulla yksi lempilevyistäni, Princen Purple Rain, hyvillä soundeilla. Ilman sitä synteettistä, diskanttista sihinää. Helvetti, jos siinä olisi edes jotain bassopohjaa...

Mikä musiikintekijöitä vaivasi 80-luvulla? Teillä oli mahdollisuus tehdä oikein. Kyllä ne Zeppelinin ja Stonesin soundit sieltä 70-luvulta olisi kai olleet vielä käytettävissä. Otitte ne nintendovinkunat siihen tilalle. Miksi? No, ehkä ette halua levyistänne klassikoita.

Montako 80-luvun levyä muistetaan sadan vuoden päästä? Thriller. Purple Rain. Born In The U.S.A. Onko muita?
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC
Mie keitän kasarissa nuudeleita.

Tuo mikkonumerosarjan huomio oli oikeastaan aika hyvä. Mikä sitä kasaria on? Poison vai Venom? Madonna vai Nina Hagen? Michael Jackson vai Michael Philip Jagger? Dingo vai Radiopuhelimet? Kaikki nää teki musiikkia silloin. Monet ihan saatanan paskoilla soundeilla. Se diskanttinen paska, ne kaiutetut rumpusoundit...

Voi helevetti, miten hienoa olisi kuulla yksi lempilevyistäni, Princen Purple Rain, hyvillä soundeilla. Ilman sitä synteettistä, diskanttista sihinää. Helvetti, jos siinä olisi edes jotain bassopohjaa...

Mikä musiikintekijöitä vaivasi 80-luvulla? Teillä oli mahdollisuus tehdä oikein. Kyllä ne Zeppelinin ja Stonesin soundit sieltä 70-luvulta olisi kai olleet vielä käytettävissä. Otitte ne nintendovinkunat siihen tilalle. Miksi? No, ehkä ette halua levyistänne klassikoita.

Montako 80-luvun levyä muistetaan sadan vuoden päästä? Thriller. Purple Rain. Born In The U.S.A. Onko muita?

Sehän se pointti oli. Kasari on musiikillisesti noin niinkuin yleisesti kamala vuosikymmen. Tukkahevi, kokaiinipop jne. Vuosikymmen milloin musiikista tuli oikeasti kaupallista. Ihan kuin MötleytVanHalenitGunnarit olisivat tehneet musiikkia palosta siihen. No ei. Sitten ne tunnetut, Slayer ja Reign In Blood pitäisi olla kaikilla yleissivistyksenä kuunneltuna. Mutta jos sanoo kasaria rokille vapauttavana vuosikymmenenä, on vähän kuin sanoisi että Sex Pistols oli muka oikeasti anarkiaa ja punkkia. Hoh. Kaikki nauttikoon mistä haluaa, mutta Slayerin Reign In Blood kertoo mistä koko vuosikymmenestä on oikeasti kyse. Tai siitä että jotkut tekivät mitä tahtoivat, muut hyppivät pillin ja pillun mukaan.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Toisaalta 80-luvulla tehtiin toki hyvääkin. Birthday Party. Duran Duran. Marillion. Eliminator. A Momentary Lapse of Reason. Peter Gabrielin nelonen ja So. Kate Bushin Hounds of Love. Smiths. Ei kaikki ollut pelkkää direstraitsia.

Ja koko ajan Malcolm Young teki omaa hommaansa ja Lemmy omaansa...
 

HPL76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mä lähdin takaisin 90-luvulle ja päädyin vähemmän yllättäen Kingston Wallin pariin. Voi pojat... Vernissassa Tikkurilassa väännettiin kun pojat vähän soitteli. Oli kyllä yksi elämäni keikoista.

Eikä tämä uusin versiokaan mikään huono ole.

Nepaliin siis!



 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
Fleetwood Macin "Rumours"-levy kuuntelussa. Voi poijjaat on soivaa soundia näin Spotify-aikoinakin. Tunsin toki yhtyeen ja hittibiisit, mutta en ole jaksanut tutustua tuotoksiin sen enempää. Kiitokset "Guardians of the Galaxy"-leffalle, jonka soundtrackille päätynyt "Chains" johdatti tutustumaan alkuperäiseen levyyn.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Nyt taisi tulla vuoden paras levy vastaan. Huhhuh. Tägätään ainakin @Ollakseni ja @Useful Idiot


Pari kertaa kuunneltu läpi ja aika hyvältä vaikuttaa. Ei ihan ominta juttua mutta kivat bläkkis vibat ja laulusta tulee vähän mieleen Jarboe. Sopi hyvin kävelyn taustalle kun maa on jäässä, mutta lunta ei oikein ole.
 

HPL76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Saakeli multa on mennyt tällainen Sepulturan teos ihan ohi. Tämä oli kiva "uusi" löytö.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös