Sepulturan suora Beneath the Remains, Arise ja Chaos A.D. on kyllä edelleen todella kovaa kamaa. Sen jälkeen ei oikein mitään olennaista olekaan Kisser tai Cavalerat tehneetkään.
Heitä nyt sekaan Death ja MC5. Ja siis se 70-luvun punk-yhtye Death eikä se jota johti Chuck Schuldiner.Mulla on hirmuinen ns. mustan musiikin kausi menossa nyt. Tällä viikolla aiemmin mainitsemani Isaac Hayesin lisäksi on mennyt Ali Farka Tourea, Tinariweniä, James Brownia, Fela Kutia, Princeä, Mingusta, Miles Davisia, Coltranea, Sly Stonea...
Vittu mie haluaisin olla neekeri. Olisi rytmitajua, pikajuoksussa pärjäisin ja ois myös pesäpallomailan mittainen mulkku.
Eihän Motor City Vitosessa ollu neekereitä. Eikä muuten Stoogesissakaan. Molemmista kyllä tykkään. Tää punk-Death on mulle tuntematon, otan selvää.Heitä nyt sekaan Death ja MC5. Ja siis se 70-luvun punk-yhtye Death eikä se jota johti Chuck Schuldiner.
Ai miten muistin MC5 olleen mustien bändi. Jännä juttu. Noh Kick Out the Jams on silti hiton kova. Dödiksessä taitaa ainoa "Musta" bändi olla Suffocation ja siinä on tainnut parhaimmillaan olla kaksi mustaa jäsentä. Sitten jotkut Afrikan skenet on mulle ihan tuntemattomia sieltä löytyy kuulemma aika mielenkiintoista (vaivaannuttavaa) materiaalia.Eihän Motor City Vitosessa ollu neekereitä. Eikä muuten Stoogesissakaan. Molemmista kyllä tykkään. Tää punk-Death on mulle tuntematon, otan selvää.
Mie suosittelen tutustumaan afrikkalaiseen musiikkiin, jos on avoin mieli ja kiinnostaa rytmillisesti muukin kuin se neljä neljäsosaa -tamppaus. Voi löytää yllättävänkin hyvää tavaraa. Mullakin on sukellus Afrikkaan vasta alussa. Se on kuin blues tai jazz, aina löytyy uutta kivaa. Rokki on aika nähty jo, ei sieltä enää löydy parempaa kuin Beatles, Stones tai Zeppelin. Uutta kivaa löytyy muualta.Ai miten muistin MC5 olleen mustien bändi. Jännä juttu. Noh Kick Out the Jams on silti hiton kova. Dödiksessä taitaa ainoa "Musta" bändi olla Suffocation ja siinä on tainnut parhaimmillaan olla kaksi mustaa jäsentä. Sitten jotkut Afrikan skenet on mulle ihan tuntemattomia sieltä löytyy kuulemma aika mielenkiintoista (vaivaannuttavaa) materiaalia.
Blashemyssakin vain yksi.Dödiksessä taitaa ainoa "Musta" bändi olla Suffocation ja siinä on tainnut parhaimmillaan olla kaksi mustaa jäsentä.
Kaksi upeaa laulajaa ja kaksi hienoa kappaletta.
Muistaakseni olit rumpalismiehiä? Itse vanhana rumpalina pääsen aina hyvään ilmarummutusfiilikseen, kun pyöräytän Judas Priestin Painkiller-albumin nimikkobiisin. Oli huikea ukko mättämään livenä, kun Priestin näin tuolla Painkiller-kiertueella. Oli sillä samalla keikalla joku Panterakin...Sitä ennen soi Judas Priestin albumi Turbo. Upeaa tavaraa, tällä hetkellä suosikkialbumini Priestin hemmoilta.