Mesta.net kirjoitti:
Karnivool on miellyttävän rento ja välitön, bändi ei yritä ylimaallisen virtuositeetin avulla lyödä kuulijaa lattiaan.
Tämä on aika hyvä luonnehdinta. Itsekin odotin bändiltä jotain toolmaisen nerokasta hämäryyttä ja kieroutta, mutta jos bändi ensimmäisellä pitkäsoitollaan yrittäisi kuulostaa samankaltaiselta kuin Tool hyvillä levyillään, niin yritykseksi jäisi. Ja sehän vasta tuntuisikin tekotaiteelliselta ja epärehelliseltä nerokkuuden tavoittelulta.
Olin kuunnellut Sound Awaken läpi noin viisi kertaa jokseenkin passiivisesti, kunnes eräänä pimeänä ja sateisena iltana taitoin tunnin bussimatkan levy kuulokkeista pauhaten. Jumalauta kun iski lujaa. New Dayn "kertosäettä" olin pitänyt aiemmin ihan käsittämättömän mielikuvituksettomana vinkunana, mutta sehän onkin vain yksi rytmittäjä taidokkaasti rakennetussa kappaleessa. Mutta onhan Sound Awakella vaisutkin hetkensä. Heti New Dayn jälkeinen kappale osoittaa, että levyyn on ahdettu turhaan ylimääräistä ainesta, eikä Karnivool ole (ainakaan vielä) omimmillaan kaoottisessa poukkoilussa.
Evilin luonnehdinta Drew Goddardin lauluäänestä on kyllä ihan osuva. Ei tuolla laululla päästä päästä hämyisten progehirmujen tunnelmoihin, mutta tarvitseeko edes? Karnivool on Karnivool.
Toolista puheen ollen, kuuntelin pitkästä aikaa Ænimaa. Arvio pysyy samana kuin ennenkin: ekat viisi biisiä loistokkuutta, loppu ylipitkää hallitsematonta kaaosta ja vain harvoja herkkuhetkiä. Vähän ylihypetetty tekele kokonaisuutena.