Road Salt täälläkin lautasella. Gildenlöw se osaa yllättää. Oli sitten kysymys meikäläisen makuun liian megalomaanisesta Be-konseptista, omaan makuuni paremmin sopineesta Scarsickista (jopa siitä Disco Queenista olen huomannut pitäväni) tai loistavista Perfect Element ja Remedy Lane levyistä. Mies on uskaltanut kokeilla ja muuttaa musiikkiaan ja tämä on piirre mitä arvostan muusikoissa.
Tällä kertaa osa faneista on suututettu euroviisu-ehdokkuuksilla. Ja tietysti musiikin muuttamisella suoraviivaisempaan suuntaan, mikä ei kuitenkaan omasta mielestäni ole ollenkaan huono asia. PoS:ltä levy kuitenkin edelleen kuulostaa, nyt vain gospel/blues/stoner-vaikutteilla.
Muutaman kuuntelun jälkeen on jo jokunen hetki on selkeästi nostanut päätään. Synkkä Darkness of Mine, sinkkuna julkaistu Linoleum, kaunis Sisters, levyn päättävä Innocence. Hieno levy ja vuoden kohokohdalta tämä vaikuttaa omalta kohdaltani tähän mennessä. Saas nähdä mitä kakkososalta on odotettavissa.