Kuuntelussa juuri nyt

[penkinlämmittäjä]

Koko Slipknot-tuotanto. On se kummallista, että bändi rupesi toimimaan taas todella hyvin, kun jäsen lähti pois. Levyt ei ole pyörinyt myllyssä moneen kuukauteen, nyt siellä ei muut pyörikään. Vielä kun puuttuvatkin levyt löytyisi, niin ei tarvitsisi tuota Youtubea käyttää..

 

[Vanha Len]

Tällä hetkellä sydämen on vallannut Uriah Heepin July Morning jota itseasiassa pääsee kuuntelemaan alla sijaitsevasta linkistä. Ottakaa hyvä asento ja nauttikaa musiikista.

http://www.youtube.com/watch?v=l685JEwFPb4

 

[Evil]

Viime päivinä olen pyöritellyt mm. Toolin Lateralusta, Jerry Cantrellin Degradation Trip vol.1&2 -levyä, Buena Vista Social Clubin livetallennetta, Bob Marleyn Exodusta, Charlie Parkeria sekä Jimmy Pagen Outrideria. Juuri nyt soi hissukseen viimeksimainittu.

 

[Makopide]

Sabatonin uunin Coat of Arms on soinut parissa päivässä n. 5 kertaa läpi ja täytyy myöntää että Falunin maastohousut on tehnyt vuoden metallialbumin.

Samaa mieltä. Itse kuuntelin tänään saman neljä kertaa ja viides on menossa. Tiesitkö muuten että levyn biisi numero yhdeksän(White Death) kertoo Talvisodan suomalaisesta sankarimiehestä Simo Häyhästä?

Edit: Niin ja siis Sabaton soi tällä hetkellä ja biisi Uprising

 

[Evil]

Käväisin kirjastossa, ja kouraani tarttui uutuushyllystä monien (muistaakseni tälläkin palstalla) hehkuttama Karnivoolin Sound Awake. Muistelin sitä verratun jopa Pink Floydiin ja Tooliin, muiden muassa. Siispä päätin koekuunnella.

Ei tässä kyllä Tool kuulu ollenkaan vaikka jotain rytmikikkailua yritetäänkin, ei Floydkaan kuin ehkä muutamissa välisoitoissa. Rauhallisten ja äänekkäämpien osuuksien ennalta-arvattava vuorottelu tuo mieleen lähinnä Porcupine Treen tylsimmillään, ja laulajakin on luokkaa stevenwilson - periaatteessa "pätevä", mutta kovin valju ja persoonaton. Karismaton, kuten koko yhtye ja levy. Kertosäkeentapaisiin kyllä ladataan, kun halutaan olla sittenkin stadionbändi eikä progepumppu, mutta kun ei lähde lentoon niin ei lähde.

Nyt tuli osuva vertaus mieleen: tämä on Australian Poets of the Fall!

6+

 

[Rauta85]

Frank Sinatraahan tuolta kaiuttimista tällä hetkellä irtoaa :)

 

[-OO-]

Tuon "Huonointa lyriikkaa" -ketjun innoittamana laitoin koneelta soimaan playlistin nimeltä Paskimmat Finnhitsit, ja tällä hetkellä kaiuttimista raikaa Kaija Pohjola - Tosimies.

Tuo sanoitus on vaan joka kerta yhtä mykistävä... "Mä melkein siveästi odottelin sitä oikeaa..."

 

[secord]

.. Kertosäkeentapaisiin kyllä ladataan, kun halutaan olla sittenkin stadionbändi eikä progepumppu, mutta kun ei lähde lentoon niin ei lähde.

Nyt tuli osuva vertaus mieleen: tämä on Australian Poets of the Fall!

6+

Kuules kaveri. Se, että sulla ei lähde lentoon johtuu ihan itsestäsi, ni! Huonoa provoa muutenkin siinä viljelet. Poets of the Fall? Hei Hei! Pelikieltoa kuuluisit saada. Yhtään en tule toimeen tuon Evilin kanssa.

edit. Ja ettei yksikään teistä eksyisi tämän väärän profeetan lausunnoista, tässä oikea ja objektiivinen arvio levystä: http://www.mesta.net/musa/arvostelut/?aid=2222

 

[Evil]

Kuules kaveri. Se, että sulla ei lähde lentoon johtuu ihan itsestäsi, ni!

Voipi olla niin. Ehkä taiteilijain näkemys ei tavoita ymmärrystäni johtuen ymmärryksen kehittymättömyydestä. Pitää vielä kuunnella luureilla läpi kuitenkin, jos nyt kelkka kääntyisi sittenkin.

 

[ernestipotsi]

Oma arvio kyseisestä levystä sijoittuu jonnekin Evilin ja Mestan välille. Pari kertaa olen tuon kuunnellut, mutta aivan kympillä tuo ei kuitenkaan ainakaan vielä iskenyt. Saattaa olla niinkin, että albumi ja koko bändin tuotanto aukenee myöhemmin jollain tavalla, kuten esim omalla kohdallani on esim Opethin, Anatheman ja Porcupine Treen kohdalla käynyt.
Toki genren tyyliin kuuluu se, että sen monipuolisuudesta johtuen kovin kattavaa arviota on usein vaikea antaa alle viiden kuuntelukerran kokemuksella. Tästä syystä progemetallibändit saavat usein kiireellisten NRJ-Jou-Jou-mään "ammattikriitikoiden" ja "ammatti"-kriitikoiden arvosteluissa järjestäen alakanttiin vedettyjä arvioita.

 

[#71]

Kuuntelussa juuri nyt Stam1nan "Raja" -nimeä kantavalta albumilta kappale "muuri". Neroutta.

 

[M10]

Tuo Sound Awake on mielestäni oikein hyvä levy, mutta ajoittain vähän valju ja karismaton (vrt. Evilin ihan osuva Steven Wilson-kommentti, olen PT-laulajasta samaa mieltä). Tuo vertaaminen Poets of the Fallin nyt oli puhdasta vittuilua, mutta sinänsä odotettua, koska tiettyihin "pyhiin" bändeihin (Pink Floyd, King Crimson, Tool etc.) vertaaminen on yleensä sille uudemmalle bändille kuin kuolinisku. Itselle se pyhä bändi on The Mars Volta, johon Karnivoolin vertaamista en voi muuten ymmärtää lainkaan.

 

[Vili#16]

Kuuntelussa The Island of Disco Ensemble. Paranee koko ajan, ja kesän keikkoja odotellen kyllä innolla!

 

[Footless]

Mastodonia fiilistelen ja vittuunnun vieläkin enemmän Tuskan keikan peruuntumisesta. Nyt Crack the Skye.

 

[Saikka]

Kuuntelussa The Island of Disco Ensemble. Paranee koko ajan, ja kesän keikkoja odotellen kyllä innolla!

Juurikin näin. Provinssirockissa pääsee onneksi taas testaamaan bändin livekunnon, ja jos nyt vetävät edes "sinnepäin" mitä aikaisemmin niin hieno keikkahan tuosta tulee.

Levyn ehdotonta parhautta tällä hetkellä Samantha, So Cold ja Lefty. Leftyllä meni hetki aueta mutta näppärä kipale, perhana sentään.

 

[penkinlämmittäjä]

Tuosta Karnivoolin Sound Awakesta sen verran, että kestää kulutusta erittäin hyvin. Näillä kulutusmäärillä moni kohtuullinenkin levy olisi puhki kulutettu, mutta Sound Awake se vaan paranee edelleen. Kaikenkaikkiaan jopa varsin nerokkaan maltillinen levy. Viime vuoden paras julkaistu levy, joka on omalle kohdalle sattunut. Tosin Suomessahan tuo julkaistiin vasta tämän vuoden puolella.

 

[anatsu]

En tiedä miksi, mutta Lissut: Pissikset. Älkää edes kysykö mitään. Vahingossa sattui soimaan, mm-m.

 

[Miguel]

Karnivool on miellyttävän rento ja välitön, bändi ei yritä ylimaallisen virtuositeetin avulla lyödä kuulijaa lattiaan.

Tämä on aika hyvä luonnehdinta. Itsekin odotin bändiltä jotain toolmaisen nerokasta hämäryyttä ja kieroutta, mutta jos bändi ensimmäisellä pitkäsoitollaan yrittäisi kuulostaa samankaltaiselta kuin Tool hyvillä levyillään, niin yritykseksi jäisi. Ja sehän vasta tuntuisikin tekotaiteelliselta ja epärehelliseltä nerokkuuden tavoittelulta.

Olin kuunnellut Sound Awaken läpi noin viisi kertaa jokseenkin passiivisesti, kunnes eräänä pimeänä ja sateisena iltana taitoin tunnin bussimatkan levy kuulokkeista pauhaten. Jumalauta kun iski lujaa. New Dayn "kertosäettä" olin pitänyt aiemmin ihan käsittämättömän mielikuvituksettomana vinkunana, mutta sehän onkin vain yksi rytmittäjä taidokkaasti rakennetussa kappaleessa. Mutta onhan Sound Awakella vaisutkin hetkensä. Heti New Dayn jälkeinen kappale osoittaa, että levyyn on ahdettu turhaan ylimääräistä ainesta, eikä Karnivool ole (ainakaan vielä) omimmillaan kaoottisessa poukkoilussa.

Evilin luonnehdinta Drew Goddardin lauluäänestä on kyllä ihan osuva. Ei tuolla laululla päästä päästä hämyisten progehirmujen tunnelmoihin, mutta tarvitseeko edes? Karnivool on Karnivool.

Toolista puheen ollen, kuuntelin pitkästä aikaa Ænimaa. Arvio pysyy samana kuin ennenkin: ekat viisi biisiä loistokkuutta, loppu ylipitkää hallitsematonta kaaosta ja vain harvoja herkkuhetkiä. Vähän ylihypetetty tekele kokonaisuutena.

 

[secord]

Evilin luonnehdinta Drew Goddardin lauluäänestä on kyllä ihan osuva. Ei tuolla laululla päästä päästä hämyisten progehirmujen tunnelmoihin, mutta tarvitseeko edes? Karnivool on Karnivool.

Pilkkua viilaten on korjattava, että Ian Kenny on Karnivoolin vokalisti. Kaverilla on ainakin meikäläisen mieleen hieno ääni, jota osaa käyttää varsin hienosti. Livenäkin todistettu. Pesee Wilsonit ja jopa Keenanit, paitsi ei kiihkossa.

Toolista puheen ollen, kuuntelin pitkästä aikaa Ænimaa. Arvio pysyy samana kuin ennenkin: ekat viisi biisiä loistokkuutta, loppu ylipitkää hallitsematonta kaaosta ja vain harvoja herkkuhetkiä. Vähän ylihypetetty tekele kokonaisuutena.

Kappas! Itsekin kuuntelin tänään työmatkalla levyn alusta loppuun. Osittain samaa mieltä, mutta kyllä meikäläiselle tuo levyn jälkimmäinenkin osa kolahtaa ja kovaa. Ainoastaan "Hooker with a Penis" on sellainen tekele, joka on jotenkin väkinäinen veto, vaikka faneille vittuillaankin. Jos nyt ei oteta niitä fillereitä kyseeseen. Pidän levyä edelleen Toolin ehdottomana helmenä Lateraluksen ohella ja ansaitsee kaiken hypetyksen kokonaisuutenakin.

 

[Cimbe]

They’ve lost none of their melodic punch since Girl From Mars fell to
Earth;

Ash: A-Z

Aika kova "sinkkukokoelma"...

 

[MarkusMaggot]

Crowbarin tuotantoa tässä on tullut kuunneltua Tuskan keikkaa odotellessa. Tiistaina Tampereella poiketessa piti myös pikaiseen vierailla maanmainiossa Swamp Musicissa ja mukaan tarttui Time Heals Nothingin rajoitettu painos. Sitä tässä nyt on parina päivänä tullut kuunneltua enemmän.

Lisäksi levyalesta löytynyt Calliston Noir on soinut pariin kertaan. Ihan ok levy, jos toki tykkään kyllä True Nature Unfoldsista vähän enempi.

 

[Blast 'em Santa!]

Toolista puheen ollen, kuuntelin pitkästä aikaa Ænimaa. Arvio pysyy samana kuin ennenkin: ekat viisi biisiä loistokkuutta, loppu ylipitkää hallitsematonta kaaosta ja vain harvoja herkkuhetkiä. Vähän ylihypetetty tekele kokonaisuutena.

Heh, ja minun mielestäni Ænima nimenomaan paranee loppua kohden. Varsinkin Pushit ja Third Eye ovat peräti nerokkaita lohkaisuja.

Nyt soi Primuksen Sailing The Seas of Cheese. Alkanut tämäkin jostain syystä maistua kuukausien tauon jälkeen, juuri nyt kuulosta jopa paremmalta kuin Frizzle Fry. Rummuissa on ihailtavan napakka ja kuiva soundi.

 

[Ted Raikas]

Kuuntelin nyt itse tänään vihdoin tuon Karnivoolin tässäkin ketjussa kovasti puhutun Sound Awaken. Kun satuin huomaamaan, että se spotifysta on löydettävissä (muistaakseni taannoin katselin, enkä silloin huomannut olevan).

Vaikea sanoa mitä mieltä, pitäisi taatusti kuunnella useamman kerran ja näin tulen varmasti tekemäänkin. Oli siinä jotain sellaista joka varmasti kutsuu kuuntelemaan toistekin. Vertaukset Tooliin on osaltaan ihan aiheellisia, koska vivahteita sinne suunnalle on kuultavissa, mutta ei tässä sellaista samanlaista kokonaisvaltaista kieroutta ole kuitenkaan. Osaltaan elementeiltään tämä on sukua vähän perinteisemmille massiivisille progebändeille. Ihan omaperäinen sekoitus ja potentiaalia on. En osaa sanoa, mille leveleille tämä itselläni voisi nousta, kun ei tuo Tool myöskään edusta mitään suurenmoisuutta omalla kohdalla.

Joka tapauksessa ihan lupaavaa ja eiköhän tämän bändin touhuja tule seurailtua ja tarkkailtua jatkossa uuden materiaalin jne. myötä.

 

[M10]

Nyt soi Primuksen Sailing The Seas of Cheese. Alkanut tämäkin jostain syystä maistua kuukausien tauon jälkeen, juuri nyt kuulosta jopa paremmalta kuin Frizzle Fry. Rummuissa on ihailtavan napakka ja kuiva soundi.

Cheese on hiton hyvä levy, mutta ei ole Frizzle Fryn voittanutta. Ja parhaat soundit kaikessa karmeudessaan edelleen Brown Albumilla. Komea määrä laatua tullut Primukseltakin ottaen huomioon, että on monien silmissä pelkkä läppä. Vihkiytymättömiä moukkia moiset. Toki sen Antipopin olisi Primus voinut jättää tekemättä.

 

[Ted Raikas]

Riku Avanto & Spermaiset Nakit - Runkkasin juhannuskokkoon

Välillä hiukan keveämpää tavaraa tuleva juhannus mielessä alati välkkkyen.