Kuuntelussa juuri nyt

[tant gredulin]

Dee oo tupla-gee!

Däng! Luulin Stigiksi.

Nyt menossa italian poeka, Claudio Baglioni. Fiilistelen nuoruusmuistoja Roomasta vuodelta 1972... kertsi toimii yhä. Mille grazie Michele!
http://www.youtube.com/watch?v=xEj1G-52jW4

 

[Legioonalainen]

I - Between Two Worlds

Hyvä valinta.

Oma soundtrackini perjantain alkuun on:
Trollheim's Grott - Bloodsoaked and ill-fated. Hieno, vai sanoisinko sairas yhdistelmä konemusiikkia ja äärimmäistä metallia. Toimii erinomaisesti näin aamutuimaan. Makupalana levyn kesymmän puolen ralleja:
Exact Answers and Syndicate Solutions

 

[mikko600]

Hyvä valinta.

Oma soundtrackini perjantain alkuun on:
Trollheim's Grott - Bloodsoaked and ill-fated.

Haa, hieno levy. Kannattaa tsekata myös entinen ...and oceans eli Havoc Unit.

Tuossa tyylilajissa uudempaa ja parempaa suomalaista tavaraa.

 

[MadMike]

Isis - Panopticon.

Työmatkamusiikkia illan keikkaa odotellessa. Wavering Radiantiakin täytyy vielä ehtiä aistia. Kiva mennä Helsinkiin.

 

[Stigu]

Aivan helvetin hyvä, eikä tosiaan kyllästytä ikinä. Toinen aivan huikea livelevy bändiltä on Across a wire - live in new york tuplalevy, joista toinen akustinen. Ehkä parasta, varsinkin se akustinen Vh1 storytellers levy.

Tuo on kuulunut myös omiin suosikkeihini. Counting Crwosin livelevyjen "suola" on myös siinä, että Adam Duritz ei tunnu ikinä tulkitsevan samaa biisiä toista kertaa samalla tavalla, vaan tuo aina jonkun oman jutun niihin.

ja kiitos linkistä, vaikuttava biisi!

 

[Timbit]

Kuuntelin YouTubesta jotain random-playlistia, koska siinä oli Juicen kappaleita alussa. Kunnes korviini alkoi tulvia jotain käsittämätöntä: Tauski - Niin Minä Sinulle Kuulun. Tämähän on huikeaa tavaraa! Onneksi kaverin tuotantoa löytyy tuolta enemmänkin, ettei viihtyminen lopu liian äkkiä.

Sanaa "random-playlistia" on käytetty tässä viestissä tarkoituksella.

 

[Legioonalainen]

Haa, hieno levy. Kannattaa tsekata myös entinen ...and oceans eli Havoc Unit.

Tuossa tyylilajissa uudempaa ja parempaa suomalaista tavaraa.

Tämä löytyykin jo levyhyllystä, erinomaista materiaalia ja piti kehoituksesta kaivaa taas soimaan. Suosittelen muillekin - On vähän kuin opastettu turistikierros jonkun sarjamurhaajan, hullun tai vastaavan päähän. Noin musiikillisesti siis.
Abuse me...
E: Tietääkö kukaan, mistä When Children Are No Longer Enough-kappaleen lopussa oleva puhe on? Itse sanat mitä ilmeisimmin Nietzschen. Toimii muuten aika pirun kovana introna Viremiaan.

 

[secord]

Rishloon uutta levyä odotellessa on siltä maistiaisia youtubesta tarjolla tällä hetkellä yhden kappaleen verran: Downhill.

Vaikea arvioida vielä parin kuuntelukerran jälkeen, mutta ihan lupaavalta kuulostaa. Onko sitten yritetty jo liikoja vai puuttuuko tästä jotain? Ei kerrota vielä..

Edellinen levy, Eidolon, hyllystä löytyy ja hyvää musiikkia se sisältää. Siitä näytteenä nyt vaikka kappale nimeltä Pandora: Tämän linkin takaa tuon kyseisen kappaleen youtube-julkaisuun, jossa myös sanoitukset saatavilla

 

[Köpi]

Tässä kun on tullut näitä uutuuslevyjä tiuhaan tahtiin, niin ne nyt on pyörinyt viime aikoina, eli:

Leverage - Circus Colossus
Swallow the Sun - New Moon
Katatonia - The Night is the New Day

Samaten uusi Rammstein ja uusi Saattue ovat saaneet myös soittoaikaa.

 

[Hilmanuutti]

Swallow the Sun - New Moon
Katatonia - The Night is the New Day

Näitä kuunnellaan myös tässä osoitteessa. New Moonin sain vasta käsiini, joten en sen suuremmin lähde kommentoimaan. Yhden kuuntelukerran jälkeen sanon vain, että lupaavalta kuulostaa. Ja että pieni uusiutuminen tuntuu olevan hyvä ratkaisu.

Night Is The New Dayta tässä on tullut pyöräyteltyä huolellisesti ja tiheään. Aluksi hudilta tuntunut levy on kuuntelukertojen lisääntymisen myötä jälleen osoittautunut oikein mainioksi. Katatonia on totutusti haasteellinen bändi, jonka levyt aiheuttavat aluksi päänsärkyä, mutta palkitsevat lopulta messevästi. Forsaker, The Promise Of Deceit ja huikea Departer ovat tällä hetkellä levyn parasta antia. Nephilim ja Inheritance ärsyttävät täytebiisimäisellä rallattelullaan. Myös Idle Bloodin porcupinetreemäisyys häiritsee hiukan, vaikka hieno biisi onkin. Muut biisit ovat rautaa.

Ilmeisesti Night Is The New Dayn Ruotsissa julkaistussa versiossa bonusbiisinä oleva Ashen on kuitenkin se teos, joka nostaa omat käteni pystyyn. Mahtava biisi, joka yhdistelee hienosti jyrää ja haikeaa kauneutta.

 

[Footless]

Between the Buried and Me - The Great Misdirect
Swallow the Sun - New Moon

Onpas kovia levyjä. Ensimmäinen vasta ekassa kunnon kuuntelussa, mutta toimii kyllä. Ehkä avautuu vielä paremmin muutamalla kuuntelulla, nyt vielä muutamia juttuja ei oikein aukene.

STS potkii kyllä persettä ja lujaa. Loistava levy, jopa parempi kuin edellinen, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Uudet jutut toimivat helvetin hyvin, ja tuntuu että tässä on juuri se jota mä haluan kuunnella. Aivan helvetin loistavaa settiä.

 

[MarkusMaggot]

Ilmeisesti Night Is The New Dayn Ruotsissa julkaistussa versiossa bonusbiisinä oleva Ashen on kuitenkin se teos, joka nostaa omat käteni pystyyn. Mahtava biisi, joka yhdistelee hienosti jyrää ja haikeaa kauneutta.

On se Suomessakin myyntiin tulleessa rajoitetussa painoksessa mukana, mä sain sen ainakin ennakkotilaamalla. Muuta eroa tässä ei taida olla kuin tuo bonusbiisi ja vähän hienommat digibook-malliset kannet. Hyvä biisi kyllä kaikin puolin. Eikä taaskaan ole tarvinnut kokonaisuuteenkaan pettyä, ihan silkkaa paskaa en ole levyltä löytänyt.

Olen tässä pari päivää kuunnellut Ministryn Rio Grande Bloodia. Omalla tavallaan ihan hyvä levy. Sitten pakon edessä Opethin Damnationia, Toolia Aenimaa ja Sigur Rósin omalla nimellään langetettua. Ei siksi, että olisivat paskoja levyjä missään nimessä, niistä vaan tykkäävät tytötkin. Havoc Unitit sun muut sitten vasta arki-iltoina.

 

[vilpertti]

http://www.youtube.com/watch?v=8V949yf33Qo

Väliin on hyvä tarjota jotain oikeasti hyvääkin musiikkia kuten Radioheadin Jigsaw Falling Into Place.

 

[tinkezione]

Väliin on hyvä tarjota jotain oikeasti hyvääkin musiikkia kuten Radioheadin Jigsaw Falling Into Place.

Provoon on hyvä vastata provolla: Radiohead on kerrassaan munatonta tekotaiteellista huokailua.

Riverside - Second Life Syndrome

Riverside saapuu Suomeen taas loppukuusta keikalle ja Nosturiin pitäisi ainakin oma habituksensa raahata. Joka tapauksessa tästä syystä koko illan on ollut kuuntelussa Riversiden tuotanto.

 

[Ted Raikas]

Riverside - Second Life Syndrome

Kerrassaan muikea levy. Mielestäni tänä vuonna ilmestyneen Anno Domini High Definitionin ohella bändin paras lätty. Jonka muuten Uutuuslevyjen arvosteluketjussa arvioin aiemmin tänä vuonna (sori, pakko mainostaa tuota ketjua, heh).

Suosittelen kyllä käydä tarkistamassa bändin livenä. Oli ainakin kesällä Tuskan jatkoklubilla aivan pitelemättömän hyvä. Menisin uudemmankin kerran kuuntelemaan, mutta taitaa osua pikkujoulut juuri tuohon saumaan. Suosittelen kuitenkin jos moderni progerock/metalli viehättää.

***

Itsellä on tässä sellainen klassikko kuin Pink Floyd - Dark Side of the Moon kuuntelussa näin yötä vasten. Ei oikein keksi mitään moitteen sanaa kyllä tästä kyseisestä albumista. Edes ylipituus ei vaivaa, tuntuu kuin kuuntelisi yhtä päälle 40 minuuttista kappaletta, joka soljuu eteenpäin ja muuttaa muotoaan.

 

[Vuokralainen]

Kosmikud ja Kauko Röyhkä yhdessä.

Loistava versio Kaukon vanhasta biisistä.

 

[vilpertti]

Provoon on hyvä vastata provolla: Radiohead on kerrassaan munatonta tekotaiteellista huokailua.

Ja sellaisenakin parempaa musiikkia kuin 40-vuotiaiden, aikuisten miesten, örinähippalot tai testorevitykset joihin sanoitukset on lainattu Kari Tapiolta, hätäisesti englanniksi sohien.

 

[tinkezione]

Ja sellaisenakin parempaa musiikkia kuin 40-vuotiaiden, aikuisten miesten, örinähippalot tai testorevitykset joihin sanoitukset on lainattu Kari Tapiolta, hätäisesti englanniksi sohien.

Varmasti parempaa, jos omat musiikinkuuntelutendenssit juontavat juurensa siitä, mitä on sovinnaista ja mukavaa kuunnella. Vaikka Matthew Bellamylla huhupuheiden mukaan pieni onkin, niin Musessa on silti enemmän munaa kuin Radioheadissa ikinä.

 

[vilpertti]

Varmasti parempaa, jos omat musiikinkuuntelutendenssit juontavat juurensa siitä, mitä on sovinnaista ja mukavaa kuunnella. Vaikka Matthew Bellamylla huhupuheiden mukaan pieni onkin, niin Musessa on silti enemmän munaa kuin Radioheadissa ikinä.

Itse kuuntelin metallimusiikkia silloin kun sen kuuntelemisessa oli munaa, ja sitten kasvoin yli 17-vuotiaaksi. Nykyäänhän se on populaarimpaa musiikkia kuin joku eurotrance. Meh, massat kuuntelee mitä niille markkinoidaan.

Vaikka Muse nyt ihan hyvää musiikkia onkin, katsotaan sitten munien koot kun tekevät jotain oikeasti omaperäistä. Eli eiköhän Thomin kikkeli pysy piilossa aika pitkään.

 

[tinkezione]

Itse kuuntelin metallimusiikkia silloin kun sen kuuntelemisessa oli munaa, ja sitten kasvoin yli 17-vuotiaaksi.

Itsehän olen kuunnellut (ja kuuntelen edelleen) rockia ja metallia, koska siinä on munaa välittämättä siitä, onko sen kuuntelemisessa munaa vai ei.

Nopeastipa tästä kehä saatiinkin aikaiseksi, koskapa juuri tämän puolestasi totesin edellisessä postauksessani. Kiva, että varmistit asian omalta osaltasi. Tämä turhuus jääköön osaltani tähän.

Varmasti parempaa, jos omat musiikinkuuntelutendenssit juontavat juurensa siitä, mitä on sovinnaista ja mukavaa kuunnella.

 

[vilpertti]

Voitin. Kuuntelet siis metallia koska se on sovinnaista ja mukavaa. Voiton kunniaksi linkitän Radiohead-yhtyeen You and whose army-kappaleen.

http://www.youtube.com/watch?v=c7KjThAxTiE

 

[jesse72]

Japsi-mättöä, Shadow. Murinaa ja tiluttelua, jaujau, saatana!

 

[Footless]

Itse kuuntelin metallimusiikkia silloin kun sen kuuntelemisessa oli munaa, ja sitten kasvoin yli 17-vuotiaaksi. Nykyäänhän se on populaarimpaa musiikkia kuin joku eurotrance. Meh, massat kuuntelee mitä niille markkinoidaan.

Tais vaan olla in silloin sun kaveripiirissä. Nyt on trendikästä kuunnella indietä, Radioheadiä ja muuta muka sivistynyttä musiikkia. Jokainen tavallaan.

Mulla kuuntelussa Mastodon ja sen jälkeen vois fiilistellä vaikka Radioheadiä. Mä kuuntelen vaan hyvää musaa.

 

[Jj]

Itse odotan innolla että metalli tai sen viritelmät pääsevät takaisin maan alle muotivirtausten pyörityksestä. Nyt kuuntelussa -sattumalta- Cinderellan kasaritukkahevikokoelma Rocked, Wired & Bluesed. (is that a word? It is now. Marvellous.)

Radiopäistäkin tykkäsin ainakin alkuaikoina Pablo Honeyn ja Bendsin verran.

 

[tinkezione]

Itse odotan innolla että metalli tai sen viritelmät pääsevät takaisin maan alle muotivirtausten pyörityksestä.

Ei tarvitse montaa päivää mennä takaperin, kun itselläni oli myöskin soitossa Dokken, Skid Row ja vastaavat 80-luvun lopun ja 90-luvun alun viimeiset hyvät, grungesta piittaamattomat tukkahevin linnakkeet. (Mitenkään sellaisia itselleni merkittäviä yhtyeitä kuin Alice in Chains tai Soundgarden väheksymättä.)

Nyt onpi kuuntelussa Antimatter - Lights Out ja teemanahan tässä on vähän sekin, että herrat Patterson ja Moss ovat taas tulossa akkarikeikkoja veivaamaan kuun vaihteessa. Musiikki on kyllä eräs maailman parhaita asioita.