Mainos

Kuuntelussa juuri nyt

  • 2 000 769
  • 22 813

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Ei nyt ihan tällä hetkellä, mutta työmatkalla soi juuri Beck - Guero. Jotenkin tämä oli jäänyt Sea Changen varjoon, kun samalla kertaa ne muistaakseni hommasin. Mutta Guerohan on ihan perhanan hyvä levy.

TJEU: Black Tambourine
 

toothfairy

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
In Flamesia on tullut viimeaikoina kuunneltua varsin ahkerasti. Aikaisempaa kokemusta ei bändistä ollut mutta satuin löytämään kirpputorilta levyt Clayman, Colony ja Reroute to Remain suhteellisen edullisesti. Ja mikäs siinä, hyvin noi tuntuu toimivan. Nyt kaipaisinkin vähän vinkkejä asiaan paremmin vihkiytyneiltä mitä levyä kannattaisi bändiltä seuraavaksi alkaa hankkimaan?
 

Old Ray

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens
On ollut viime aikoina soittolistallani ja juuri nytkin Spotifysta tulee Ben E. King - Stand by me. On nämä vanhata balladit ja rock'n'rollit kyllä hienoa musaa.
 

dali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lamoriellon Enkelit, the Spirit of CBA
Kuuntelussa juuri nyt on Ahvenanmaan veroparatiisissa toimivan musiikkiliikkeen alelaarin pohjilta kaavittua metelöintiä ja tunnelmointia:

Brüssel kaupallinen - Aika kultaa muistot
Keane - Under the iron sea
Southern culture on the skids - Dirt track date
 

Laakamato

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers (Jokerit)
Primuksen singlekokoelma. Kaveri kehui tätä bändiä jo noin 8 vuotta sitten mutta hurjana hevarina en voinut mitenkään pitää tästä. Nyt tämä omituinen musiikki toimii jollain tasolla mitä en pysty mitenkään selittämään. Koko ajan ihmettelen että onpa ihme-paskaa mutta kuuntelen silti hymyssä suin. Vähän sama reaktio kuin kuunnellessa Mars Voltaa...
 
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Varjotuuli
Nyt kaipaisinkin vähän vinkkejä asiaan paremmin vihkiytyneiltä mitä levyä kannattaisi bändiltä seuraavaksi alkaa hankkimaan?

Bändin tuotannon kaarihan (ajalta kera Fridenin) on kutakuinkin sellainen, että ne napakympit osuivat alkuun (The Jester Race ja Whoracle), sen jälkeen Colony oli vielä rautainen vaikkakaan ei enää tuon maagisen kaksikon veroinen. Clayman piti sisällään paljon hyvää, jonkin verran huonoa ja hieman pelonsekaisia tunteita tulevasta, kun taas Reroute To Remain oli kuin olikin jälkikäteen ajatellen olosuhteisiin nähden positiivinen yllätys ja jopa Claymania parempi kokonaisuus.

Siinä se.

Tämän jälkeen ilmestyneistä julkaisuista Soundtrack To Your Escape on jenkkisoundeja tavoitteleva hengetön ja mitäänsanomaton mahalasku, Come Clarity sellainen kuuluisa niukka rimanylitys, vaikkakin tässä genressä jo auttamatta tuhannen muun bändin jalkoihin jäänyt levy (jonka pari loistobiisiä pelastaa) ja viimeisin, eli A Sense Of Purpose on silkkaa 12-vuotiaita anime-faneja kosiskelevaa paskaa.
 
Viimeksi muokattu:

M10

Jäsen
Nyt tämä BTBAM:n uusi levy alkaa aukeamaan. Loistavaa settiä kyllä ja taas käydään tyylilajeja läpi laidasta laitaan - tyylikkäästi.

Vika, 20 minuuttinen biisi Swim to the Moon potkii nyt perseelle aika lujaa. Tuon kappaleen loppupuolella oleva Shaft-henkinen 70-luvun rumpukomppi kitarariffin kanssa on aika loistava.

Ei tämä varmaan Crack The Skyeta tule päihittämään, mutta menee sinne muiden vuoden huippulevyjen joukkoon.
 

Vuokralainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho! Arsenal
Nyt tämä BTBAM:n uusi levy alkaa aukeamaan. Loistavaa settiä kyllä ja taas käydään tyylilajeja läpi laidasta laitaan - tyylikkäästi.

Tarvis enää tietää mikä on BTBAM?
Ei millään pahalla, mutta ei hajuakaan bändistä ja aikaisempien kokemusten perusteella sulla on ollut suht ok musamaku ja siksi haluaisin tietää.

Kosmikud Virosta jyrää täällä!
 

Vimes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hifk
Devin Townsend project - Addicted.

Pikkuvikoineenkin ajaa tällähetkellä soolomatskun kolmanneksi parhaaksi levyksi heti Terrian ja Ocean Machinen jälkeen. 45 minuutin levy menee niin ettei huomaakkaan ajan kulumista. Isot kertsit, mielettömät laulusuoritukset (eikä vähiten Anneken) ja yleinen letkeän rokkaava mutta raskas meininki pistävät pään nyökkäilemään. "Meshuggah meets Vengaboys" (kuten Devinkin kuvailee levyn tyyliä). Näitä olisi kiva jorailla livenä pikku kaljahönössä.
 
Suosikkijoukkue
Ilves, Sahtiankat
Devin Townsend project - Addicted.

Ei ihan heti minulle iskenyt, mutta vähitellen se lähtee, kolmannella kerralla kuulosti jo hienolta.

Mutta nyt kuuntelussa Steely Dan - Countdown to Ecstasy.
Sattuivat soittamaan tätä levykaupassa juuri kun olin siellä käymässä, tunnistin biisin ja ajattelin, että tämä on saatava. Enkä osunut harhaan, aivan mahtavan rentoa ja letkeää musiikkia. Varsinkin rummut groovavat hienosti.
 

Vuokralainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho! Arsenal
Between the buried and me.

Kosmikud oli erinomainen muutama vuosi sitten Ämyssä!

Tuttu bändihän tuo on, tosin ei tuo viimeisin levy. Vaatii keskittymistä.

Into tutustua Kosmikudiin lähti tästä jo aiemmin tähän ketjuun linkittämästäni biisistä.

Kosmikud soittaa sellaista hiukan rankempaa ja rytmikästä musaa mikä meikäläiseen uppoaa. Suomennoksissa auttavat silloin tällöin pari vironkielistä työkaveria. Ei se sanojen ymmärtäminenkään kyllä mitään merkitse kunhan musa potkii munille.
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Nyt tämä BTBAM:n uusi levy alkaa aukeamaan. Loistavaa settiä kyllä ja taas käydään tyylilajeja läpi laidasta laitaan - tyylikkäästi.
Mun täytyy tunnustaa ettei ainakaan vielä ole täysin auennut koko levy, ja näillä näkymin jää edeltäjiensä varjoon. Pitää taas varmaan yrittää tunkea soittimeen ja oikein keskittyä, mutta tähänastisen perusteella kaipaisin kyllä vähän lisää suoraviivaisuutta. Onhan siellä hienoja oivalluksia, mutta välillä tuntuu että kikkailu on kaikki kaikessa.

Mulla on nyt pari päivää soinut uusin Swallow the Sun, ihan keikkaa odotellessa. Keikka oli loistava, ja levy ehkä jopa bändin paras, ainakin taistelee kiivaasti Morning Never Camen kanssa.

Lisäkis kuuntelussa ollut eilen Fireboxilta tullut Withering - Gospel of Madness. Ihan asiallista settiä vanhan Amorphiksen hengessä. Bändi on listannut tuon Amorphiksen lisäksi vaikutteikseen vanhan Sentencedin sekä vanhan Paradise Lostin. Eihän noilla oikeasti voi pahasti mennä metsään...
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
The Grammers -yhtyeen kaksi viimeisintä levyä (Only hard is hard enough ja Mk III) on tänään ollut ahkerassa kuuntelussa. Ihan vastikään löysin vasta tämän bändin ja ihmettelen miten minulta on voinutkin mennä tällainen ohi. Perusasioiden äärellähän tässä ollaan mutta siinä ei ole mitään huonoa, tällainen hyvin tehty perusjyystö uppoaa yleensä meikäläiseen enemmän kuin hyvin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös