Melkoinen määrä levyjä on tullut ostettua, mutta keskitytään tässä jo keskustelun kohteina oleviin.
Interpolin uusi uppoaa paremmin kuin Antics. Se vaikuttaa mielenkiintoisemmalta, monipuolisemmalta ja kehittyneemmältä kokonaisuutena. Levy on tuotettu paremmin kuin Antics, mutta ei ole kuitenkaan ns. ylituotettu. Tunnelmaa riittää. Aloitus ja loppu osuvat nappiin. 4,5 tähteä.
Smashing Pumpkinsilla ylituotannon vikaa sen sijaan on. Levy ei ole huono, mutta se on usein liian "täynnä". Billy Corgan on mennyt raitojen ja kitaroiden paisuttelussa liian pitkälle, ja jos Machinan biisit kuulosti olevan välillä vähän liian täysiä, Zeitgeist on poksahtamaisillaan. Jotkut biisit eivät oikein tahdo päästä oikeuksiinsa kaiken hukkuessa soundin massiivisuuteen - biiseistä tulee näin puuroituneita, vaikka valtava soundi välillä sävähdyttääkin. Liian monta Billyä harmonisoimassa itsensä kanssa ei myöskään kuulosta oikein vakuuttavalta. Corgan ei ole harrastanut kovin melodisia kappaleita Adoren jälkeen, ja nytkin mukana on usein enemmän tunnelmaa, asennetta ja meininkiä kuin melodiaa. Monta hyvää biisiä mukaan kuitenkin mahtuu, mm. Tarantula, Neverlost ja Starz. Jonkun tuottajan pitäisi vain tosissaan laittaa omia visioitaan liian innokkaasti toteuttava Billy Boy kuriin. 3 tähteä.
Ja entäs Bad Religion? Sillä ei oikeastaan voi mennä vikaan. BR on jonkinlainen AC/DC:n hengenheimolainen siinä, että kukaan ei odota eikä varmaan haluakaan heidän mukamas "kehittyvän" ja tekevän jotakin uutta, koska ovat niin pirun hyviä siinä, mitä osaavat. Näiden kolmen viimeisen levyn aikana on kuitenkin selvinnyt se, että BR:n lauluntekijäduosta kitaristi Herra Brett on laulaja Greg Graffinia monipuolisempi ja kunnianhimoisempi säveltäjä, mutta silti Greg onnistuu käytännössä aina täydelleen albumin lopetuksessa - paikka, joka näyttää olevan hänelle varattu. Näin nytkin. Hyvä levy. 4 tähteä.