Kuolemantapaus varuskunnassa

[Rodion]

Omalla palvelusajallani ei näitä sattunut, mutta kaverin ollessa sattui:

Eräänä aamuna olivat heränneet normaalisti ja ihmetelleet, kun yksi tupakavereista ei ole sängyssään. Mies roikkui pihamalla lipputangosta, oli hirttänyt itsensä.

Asia ei "joutunut" koskaan lehdistöön.

 

[Miksu00]

Ikävä homma. Itsellä on tällä hetkellä muutama tuttu tuolla 3jk:ssa, mutta tuskimpa on kukaan minun tuttu, joka on päivänsä päättänyt. Ihme ettei laukausta oltu kuultu, mikäli Fleecen juttu paikkaansa pitää. Kuitenkin kuivauskaapit on muistaakseni ihan tupien vieressä ja rynkky nyt kuitenkin pienen äänen päästää kun sillä posauttaa..no asiasta tulee varmasti lisää tietoa jossain vaiheessa kun kyseisen komppanian janttereita näkee jossain.

 

[JypFabu]

Äärimmäisen ikävä ja surullinen juttu.

Täällä monesta näppiksestä käsin on todisteltu (ja paikkansapitävästi), kuinka vaikea on estää moisia tapahtumasta, jos joku on niin päättänyt. Armeija voi kuitenkin kehitellä (ja ehkä sen pitäisikin) tapoja tunnistaa ajoissa henkilö(t), joilla asiat ei ole kohdallaan. Toisaalta ei kuulostaisi lainkaan typerältä, kun keskenkasvuisista, lähes lapsista on kyse, pitäisi jokaisella kasarmilla olla mahdollisuus päästä terapoimaan jonkun ei "sinne" kuuluvan aikuisen kanssa. Monesti taustalla on vaikeuksia sopeutua kodista irtautumiseen, pieniltä paikkakunnilta tulevilla on tekemistä oppia olemaan isoissa ryhmissä ja usein on kyse todella raa'asta kiusaamisesta sekä esimiesten, että toisten varusmiesten taholta. Hahmottumattoman oman identiteetin, pärjäämispaineiden ja edellälueteltujen monen kombinaatin tulo voi olla surullinen.

Armeijalla on ja pitääkin olla tässä vastuu. Varsinkin, jos armeija haluaa vaalia kliseetä miehiksi kasvattamisesta, paneutumisen sarkaa kyllä riittää.

Oma aika sillon joskus 70-luvun puolivälissä taisi tuon kurin ja äksiisin suhteen olla paljon rankempaa, mutta samat siellä on laulut varmaan yhä vieläkin. Varusmiesaikanani kohtalaisen pienessä yksikössä kaksi nuorta päätti päivänsä oman käden kautta, mutta aikamoisen paljon isommalla ryhmällä näin jäkikäteen aikuisena ajatellen oli todellisia persoonallisuushäiriöitä tai muita mielenterveyden ongelmia, joissa olisi saattanut olla ainesta useampaankin tragediaan, vaan tuurillahan ne laivatkin seilaa...

Kuinka moni niitä vääristyneitä arvoja ja asenteita raahasi sitten mukanaan siviiliin, panne niitä kiertämään taas tuleville polville, hirvittää ajatellakin

 

[Kalmari]

Omalla palvelusajallani ei näitä sattunut, mutta kaverin ollessa sattui:

Eräänä aamuna olivat heränneet normaalisti ja ihmetelleet, kun yksi tupakavereista ei ole sängyssään. Mies roikkui pihamalla lipputangosta, oli hirttänyt itsensä.

Asia ei "joutunut" koskaan lehdistöön.

Aika paljon intissä yritetään välttää tapaturmien joutumista median tietoon. Pari vuotta ennen omaa inttiaikaani kaverini oli intissä, ja eräs hänen jaoksestaan/patteristaan kuoli pitkällisen kuumeilun jälkeen. Yhtenä syynä mm. se, että varuskuntasairaalassa alokas todettiin pienestä kuumeilusta johtuen palveluskelpoiseksi. Itse en ainakaan muista, että missään lehdessä olisi mainittu asiasta.

 

[Corkscrew]

Ei tarvitse edes hirveästi kikkailla... "Päivystäjä, saisiko asetelineen auki, pitää puhdistaa rynkkyä."

Kun itse olin armeijassa Parolassa muutama vuosi sitten, ei olisi varmaan noin onnistunut. Aseita puhdistettiin joka kerralla kootusti jonkun valvonnassa, ja asehuoneen avain piti aina hakea skappareilta. Olihan se avain päivystäjällä myös, mutta ei rynkkyä sieltä olisi voinut esimerkiksi iltamyöhään hakea puhdistettavaksi. Niissä käytävillä olevissa telineissä aseita ei meidän aikana säilytetty.

 

[JypFabu]

Pitkäänhän armeija ei mitään onnettomuuksistaan julkisuuteen tuonutkaan. Oman inttini aikana tapahtui isompi onnettomuus jossain länsisuomessa päin, kun kovapanosammunnoista paluumarssilla olleen osaston yhteen tykkiin oli jäänyt ammus sisään. Kovin tarkkaan en enää yksityiskohtia muista, mutta kranaatti oli osunut lavalla kuljetuksessa olleiden varusmiesten lavan sivulautaan. Kuolleita ja loukkaantuneita oli muistaakseni yhdeksän ja omaisten vaatiessa tutkimuksia julkisuuteen, alkoi armeijan uutispimennys murtua ja myös armeijan kantaväeltä alkoi tulla viestiä, että asioista pitää puhua myös julkisesti, eihän näissä mitään sotasalaisuuksia paljastu. Isoimman huomion tietysti inttiaikanani vei lapuan patruunatehtaan räjähtäminen, jonka puiminen sitten jättikin alleen kaiken muun.

 

[nufc]

Omalta alokasajaltani muistuu mieleen vanhempi varusmies joka ampui itsensä vain vajaa viikko ennen siviiliin pääsyä.Kaveri oli jo muutaman yön valvonut ja istuskellut tuvan ikkunalla eli ilmeisesti jostain syystä siviili pelotti eikä kai pystynyt puhumaan ongelmistaan kenenkään kanssa.

Ryhmyriajalta taas muistuu mieleen että muuan varusmiessankari sai salakuljetettua rynkkärin siviiliin,oli saanut aseen muka puhdistaakseen sitä eikä palauttanut vaan piilotti kaappiinsa ja lomatarkastuksen jälkeen haki aseen ja livahti sen kanssa lomille.Tietysti aseen katoaminen huomattiin päivystäjän tarkastuksessa illalla ja kaveria odotti putka lomalta palatessa,oli varmaan hienoa esitellä tykkiä kavereille vaikka patruunoita ei ollutkaan.

 

[Eino_Mies]

Todella murheellinen uutinen, niin varusmiehen omaisten, kuin palvelustoverien ja kantahenkilökunnankin kannalta. Onneksi kuitenkin tällaiset tapaukset ovat Suomessa harvinaisia. Toista on esim. Venäjän armeissa, jossa varusmiesten kuolemat oman käden kautta ovat lähes arkipäivää. Toki palvelusolosuhteet ovat siellä jotain aivan muuta kuin Suomessa.

On puhuttu, että nykyään usimmat palveluksen keskeyttäneet ovat saaneet vapautuksen mielenterveydellisistä syistä. Osa pystytään seulomaan jo kutsunnoissa. Mutta on täysin mahdollista, että mieleltään täysin terve nuorukainen voi sairastua henkisesti palvelusaikanaan. On silti vaikea uskoa, että syy löytyy pelkästään armeijsta. Taustalla luultavasti on myös siviilielämän vastoinkäymiset. Tässä noidankehässä itsetuhoajatukset pääsevät valloilleen, vaikka ulkopuolisten on ehkä ollut sitä vaikea huomata.

 

[Rosoh]

Armeijalla on ja pitääkin olla tässä vastuu. Varsinkin, jos armeija haluaa vaalia kliseetä miehiksi kasvattamisesta, paneutumisen sarkaa kyllä riittää.

Lopetetaan armeija, sulatetaan miekat auroiksi ja pyydetään Venäjää suojelemaan Suomea.

 

[#3]

Kun itse olin armeijassa Parolassa muutama vuosi sitten, ei olisi varmaan noin onnistunut. Aseita puhdistettiin joka kerralla kootusti jonkun valvonnassa, ja asehuoneen avain piti aina hakea skappareilta. Olihan se avain päivystäjällä myös, mutta ei rynkkyä sieltä olisi voinut esimerkiksi iltamyöhään hakea puhdistettavaksi. Niissä käytävillä olevissa telineissä aseita ei meidän aikana säilytetty.

Itse olin Uudenmaan Prikaatissa 90-91. Aseet oli telineissä käytävillä lukossa alapäästä. Päivystäjällä oli palvelusaikana avain mutta se luovutettiin skapareille illalla jotka laittoivat sen lukkojen taakse yöksi/viikonlopuksi. Niin ja aseet putsattiin meillä myös kootusti ja kun kaikki aseet oli putsattu ja telineissä telineet lukittiin.

 

[JypFabu]

Lopetetaan armeija, sulatetaan miekat auroiksi ja pyydetään Venäjää suojelemaan Suomea.

Kommenttisi oli varsin syväluotaava ja pohtivainen, varsinkin vastuukysymysten osalta, mutta sallittakoon silti vielä lisätä, että isolle osalle näistä kehittyvistä nuorista tuo aika on myös myllerrystä kodista irtaantumisineen ja todellakin monen minäkehitys ja henkinen kypsyys ei riitä kaiken käsittelemiseen ilman asiallista tukea. Armeija on kuitenkin valtion laitos, eikä valtiolle voi olla samantekevää, minkälaisessa henkisessä tilassa sieltä tullaan jatkamaan elämää tuottavina yhteiskunnan osasina.

Ei varmaankaan miekkoja auroiksi tao se, että armeija, kun se ottaa nuoret kontolleen ja sitä kautta oman kasvatusvastuunsa hetkeksi, ottaisi myös vastuunsa vakavasti, vai pelkkää tykinruokaako siellä mielestäi tehdään, jonka henkinen hyvinvointi on yhdentekevä?

Mihin tekstissäni mahdoit viitata tuolla Venäjä kommentilla?

 

[Cube]

Liikenneturvallisuuden lisäämiseksihän näitä keskikaiteita voi minun puolestani laittaa vaikka jokaiselle tielle mitä Suomesta löytyy, mutta sillä ei itsemurhia saada vähennettyä. Aina löytyy tapa millä itsensä pystyy tappamaan.

Onhan tuo osittain totta, mutta en ihan noin ehdottomasti lähtisi laukomaan totuuksia aiheesta. Kyllähän siitäkin nimittäin on tutkimuksissa viitteitä, että itsemurhaan päädytään helpommin, jos tarjolla on "vaivattomia" suoritustapoja (erinäiset kaasut). En nyt muista millään tarkemmin, että mistä olen tämän alunperin lukenut tai kuullut, mutta tuossa linkissä nyt on jotain aihetta koskien: http://bjp.rcpsych.org/cgi/content/full/176/1/64

Tietysti arkifiilispohjalta asia varmasti on niin, että jos itsensä haluaa tappaa, niin sitten itsensä tappaa, mutta onhan itsemurha kuitenkin vähän tuota monimutkaisempi prosessi.

 

[Lawless]

No, pääasia, että itsemurhakandidaatit suorittavat tämän operaation mahdollisimman siististi, eli aiheuttamatta ulkopuolisille turhaa vaivaa. Jonkinlaisen myrkyn nieleminen on varmaan se mukavin keino päättää päivänsä. Siinä se epäonnistumisenkin riski on pieni, jos käyttää tarpeeksi tuhtia tavaraa, eikä siivoojallekaan koidu ylimääräistä työtä verilammikoiden muodossa. Rättipäiden itsemurhaiskut sitten ovat jo ihan toista ääripäätä. Pointtina siis se, että tapa itsesi, jos huvittaa, mutta älä aiheuta muille tarpeetonta haittaa. Tosin omaisillehan siitä koituu aina haittaa/järkytystä/surua, joten voidaankin todeta, että itsemurha on varsin itsekäs ratkaisu.

Niin, varsin surullinen tapaus tosiaan. Miten tätä järjestelmää voitaisiin muuttaa, ettei tällaisia tapauksia syntyisi? Nähtävästi sillä on hintansa, että armeija "tekee pojista miehiä".

 

[polvipetteri]

Jonkinlaisen myrkyn nieleminen on varmaan se mukavin keino päättää päivänsä. Siinä se epäonnistumisenkin riski on pieni, jos käyttää tarpeeksi tuhtia tavaraa, eikä siivoojallekaan koidu ylimääräistä työtä verilammikoiden muodossa.

Ei se ihan siistiä puuhaa sekään ole, kun pahimmillaan molemmista päistä tulee tavarat ulos. Aineista riippuen tietysti.

Mutta tuohon edellä käytyyn keskusteluun alokkaiden henkisestä hyvinvoinnista täytyy muistella omia aikoja viidentoista vuoden päähän, että kyllä siellä näille surkeille yksilöille ts. reppanoille enemmänkin naureskeltiin esimiesten toimesta kuin yritettiin löytää apua. Meidän yksikössä (Dragsvik, 1. jk.) ei näitä tapauksia ollut, mutta muualla niitä kilareitakin sitten löytyi.

Tuntuu siltä, että pitää olla enemmän tai vähemmän hullu ja käyttäytyä jotenkin todella huomiota herättävästi, että pääsee samoin tein pois. Jos olet vaan sulkeutunut ja hiljainen, ei sinuun kiinnitetä mitän huomiota. Olisi varmaan paikallaan niiden pällikysymysten lisäksi / sijaan mittailla alokkaiden henkistä vireyttä hiukan tarkemmin.

 

[Lawless]

Olisi varmaan paikallaan niiden pällikysymysten lisäksi / sijaan mittailla alokkaiden henkistä vireyttä hiukan tarkemmin.

Niin, ihan hyvin voisi olla esim. joku psykologi varuskunnassa, jonka luona kaikki varusmiehet kävisivät "kuulusteltavina", vaikka ei mitään ongelmia olisikaan kyseisen varusmiehen kohdalla havaittu. Varmastikin tosiaan sulkeutuneet henkilöt saattavat olla niitä kaikkein arvaamattomimpia.

 

[hilapiste]

Todella surullinen tapaus, omaiset, tutut ja muut varusmiehet ovat varmasti järkyttyneitä.

Niin, varsin surullinen tapaus tosiaan. Miten tätä järjestelmää voitaisiin muuttaa, ettei tällaisia tapauksia syntyisi? Nähtävästi sillä on hintansa, että armeija "tekee pojista miehiä".

Niin, asiasta en yhtään mitään tiedä, mutta ko. henkilö on saattanut ajautua umpikujaan ihan muista syistä kuin armeijasta johtuvista. Tällaistenkin tapausten vuoksi aseiden käsittelyä ja käyttöä tulisi valvoa varusmiesaikana todella tarkasti.

 

[Uleåborgir]

Armeija voi kuitenkin kehitellä (ja ehkä sen pitäisikin) tapoja tunnistaa ajoissa henkilö(t), joilla asiat ei ole kohdallaan. Toisaalta ei kuulostaisi lainkaan typerältä, kun keskenkasvuisista, lähes lapsista on kyse, pitäisi jokaisella kasarmilla olla mahdollisuus päästä terapoimaan jonkun ei "sinne" kuuluvan aikuisen kanssa.

Kyllähän varuskunnissa on nykyään sosiaalikuraattori ja sotilaspastori, joille voi käydä avautumassa ongelmistaan. Ainakin KaiPr:ssa on asia näin, ja koulutuksen alussa neuvotaankin tällaisen "ulkopuolisen avun" mahdollisuuteen.

Kasarmikohtaisesti pitäisi VMTK-jäsenten olla niitä luottamushenkilöitä, joiden kautta voi ongelmistaan ja pennalismista ilmoittaa komppanianpäällikkötasolle. Monesti nämä VMTK-sankarit ovat ikävä kyllä vatipäitä, joiden motiivi olla varusmiestoimikunnassa on satunnaiset VMTK-kokoukset ja niiden aikana muusta palveluksesta vapautuminen.

Eräs ystäväni oli suorittamassa varusmiespalvelustaan erässä I/98 Ivalossa, kun siellä ampui itsensä eräs avovaimoni tuttu. Kaksi luotettavaa lähdettä.

Kaveri oli sissialikessu. Tyypit olivat olleet metsäolosuhteissa, ja aamulla alettiin ihmetellä missä kaveri on.

Sitten löydettiin äijä itsensä tappaneena kymmenien tupakannatsojen ympäröimänä. Taustalla oli reserviupseerikouluun pääsemättömyys, mistä syystä kaveri oli ollut hajalla. Hän oli sitten pyrkinyt "toiseksi vaativampaan" paikkaan eli Ivaloon sissiksi. Kaveri oli suunnitellut sotilasuraa, mutta tien noustessa pystyyn RUK:hon tämä reitti sotakouluihin katkesi.

Ikäviä tapauksia. Itsemurhaa hautova kuitenkin tekisi itsarinsa joka tapauksessa, armeijassa se on rynkkyjen ja helposti saatavien "Full Metal Jacketien" avulla helppoa. Omana inttiaikananikin 2004 KaiPr:ssa joka jamppa sai päivystäjältä palvelusaikana asekaapin avaimen, jotta voisi puhdistaa pyssynsä. Moni jamppa otti ampumaleiriltä mukaansa tväl-matskua ja esitteli niitä muille.

Kyllä se hieman hirvitti, kun tiesi, että kassulla on kovia panoksia ja löyhässä olevia rynnäkkökivääreitä.

Kerran pelotti Hoikanportin ampumaradalla, kun eräs alokas Holkeri (nimi muutettu) sanoi minulle, että ei tiedä mihin piippunsa suuntaa. Alikessut ja kokelaat olivat lappaneet hänen niskaansa sinä päivänä aika paljon paskaa, kun kaveri oli hukannut sysärinsä. Sanoin kaverille, että pienimmän riesan tie on ampua kohti taulua. Ja tauluihin hän sitten ampui.

 

[JypFabu]

Niin, asiasta en yhtään mitään tiedä, mutta ko. henkilö on saattanut ajautua umpikujaan ihan muista syistä kuin armeijasta johtuvista. Tällaistenkin tapausten vuoksi aseiden käsittelyä ja käyttöä tulisi valvoa varusmiesaikana todella tarkasti.

Tuotahan kirjoituksessani yritin julkituoda, että useimmin näissä tapauksissa on tekijöitä monia, eikä pelkkä intti ole syynä. Intissä siellä kuitenkin ollaan ja paikkana se voi keskenkasvuselle olla rankka ruotia kasaantuneita ongelmiaan.

Kouluttajilla ja esimiehillä pitäisi olla vaan sen verran munaa, että sen pärjäämisen ja vastuunoton keskellä näille untuvikoille teroitettaisiin, että yksin ei tarvi pärjätä, eikä ole häpeä käyttää (jos kerran nykyään armeijan puolesta tätä apua on järjestetty) puolueetonta juttukaveria omien ajatusten työstämiseen ja järjestelemiseen. On kuitenkin jokaisen, niin armeijan, kuin yksilönkin etu, että pystyy palveluksensa suorittamaan samalla kun etsii sitä omaa "aikuisuuttaan", johon on astumassa.

Aukotonta systeemiähän tämänkään asian tiimoilta on mahdotonta pystyttää, mutta yksikin raiteilleen saatu elämä on voitto ja vaivan arvoinen.

Kuulosti oikein hyvältä, kun joku tuolla sanoi, että apua nykyajan palveluksessa on mahdollista saada, kun omana aikana komppanian vääpeli oli se "äiti", jolle murheensa kantaa, eikä sille kukaan koskaan mitään kehdannut puhua. Kovennetussa PK:ssa ollessani kävin sille sanomassa, että jos en sotkuun pääse röökiä hakeen, lähen puntikselle justiinsa, pani ukko hälyn vahtimaan etten livistä, mutta päästi sentään "asioille", sen ajan mielenterveystyötä.

 

[Oskar15]

P-kauden viimeisiä muutaman yön pituisia leirejä, Vekaranjärvi II/06.

Pimeäammunnassa vieressä räiskivä tupakaveri kääntää aseen pipuun suuhun ja kysyy minulta: "kuolenkohan varmasti, jos nyt vedän liipasimesta?" Jo aikaisemmin illan aikana henkilö käyttäytyi mielestäni uhkaavasti. Yksikään skappari tai alikersanti ei välikohtausta huomannut, pimeäammunnoissa kun on luonnollisesti pimeää. Ilmoitimme muutaman kaverin kanssa asiasta skapparille, jonka toimesta henkilö poistettiin kyseisen illan ammunnoista.

Muita seuraamuksia? Ei.

EDIT. Koko intin mittakaavalla ensimmäisiä, mutta p-kauden viimeisiä.

 

[Cartman-Costanza Kramer]

Mitenköhän nämä hahhahhassunhauskat inttimuistot liittyvät tapaukseen, jossa ihminen on kuollut? Näille taitaa olla ihan omia ketjujakin?

Surullinen juttu.

OT Sori tosiaan, mutta kirjoitin juttuni ihan eri otsikolla toimivaan ketjuun, nyt olikin kiva huomata ketjun olevan Kuolemantapaus varuskunnassa OT

 

[Jeffrey]

Hehheh. Kivoja tällaiset uutiset, varsinkin kun itse on tuossa muutaman kuukauden päästä suuntaamassa inttiin. On vain ajan kysymys milloin tällainen puupää päättää ottaa porukkaa mukaansa. Henkilökohtaisista "peloista" oikeastaan ainoa kun on se, että on sellaisen hyökkäyksen uhrina jota vastaan ei voi mitenkään puolustautua. Esim. Mitäs jos tällanen äijä pättää teilata sut nukkuessas sänkyys, siinä sitte naureskellaan. Onneksi täälläpäin Suomea on suhteessa varsin järkevää porukkaa, varsinkin erikoisjoukoissa.

 

[Genesis]

Valitettava uutinen, niin henkilökohtaisella tasolla, kuin armeijankin näkökulmasta. Tapahtumaa on käsitelty täälläkin jo jonkun verran, mutta ilmeisesti ei kuolleen henkilön taustasta ole tietoja vielä tullut.

[HUHU] Olen saanut kuulla että itsensä ampunut henkilö ei ole syntyperäinen suomalainen. Sukunimensä perusteella hän on tullut Suomeen Aasiasta. [/HUHU]

Kysymys onkin, jolleivat maahanmuuttajat ole valmiita puolustamaan Suomea, miksi heidät pitäisi pakottaa armeijaan? Kyseinen kaveri ilmeisesti koki sen ainakin turhauttavaksi. Luulen myös että on saanut kommenttia nimestään sekä luultavamminkin myös ulkonäöstään.

Armeijaa ei silti mielestäni ole yksin tästä syyttäminen. Kyllä jätkällä varmaan siviilissäkin ollut vaikeaa. Yksin armeija ei tälläistä hajoamista voi aiheuttaa, ei nykyään.

Osanottoni omaisille.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Jos kyseessä on ollut muualta päin tullut niin onhan se mahdollista, että itsemurha on johtunut siitä, ettei tiennyt Suomen armeijasta pois pääsyn olevan aika helppoa. Ei tänä päivänä täydy kenenkään sitä väkisin käydä.

Mutta armeijassa on kuitenkin kaikenlaisia pällitestejä ja upseereilla taitaa olla velvollisuus miehistön tarkkailemiseen. Sitä ei kuitenkaan aina kovinkaan menestyksekkäästi noudateta. En kuitenkaan jaksa uskoa, että puolustusvoimien pitäisi alkaa järjestämään enempää asioita henkisen hyvinvoinnin turvaamiseksi vaan ehkä panostaa jo olemassa oleviin tapoihin enemmän. Kuitenkin nuoria miehiä päättää päivänsä siviilissäkin ihan yhtä lailla.. ehkäpä jopa enemmänkin.

Armeijassa ei tänä päivänä tarvitse kenenkään oikeastaan pelätä. Kyllähän siellä joitakin vituttaa koko ajan, mutta niitä kavereita yleensä vituttaa siviilissäkin monet asiat. Poikkeuksellisen luupäisiäkin kappareita löytyy edelleen, mutta ne alkavat olemaan käsittääkseni katoava luonnonvara. Toki sellaisia on, jotka vaikuttavat olevan jotenkin sairaita, mutta jonkin aikaa heidän kanssaan kun on tekemisissä, niin huomaakin heidän vain olevan pilke silmäkulmassa liikkeellä.

Itsemurhia armeijassa sattuu valitettavasti. Joskus on syynä ympäristö ja toisinaan siviiliasiat. Mutu tuntumalta tulisi mieleen, että yleisin syy ympäristön vaikuttimena olisi se, että joudut syystä tai toisesta porukan silmätikuksi. Yleisempi mahtaa olla kuitenkin tyttökaveri, joka ei siinä iässä ollutkaan niin tosissaan, kun armeijaan lähtö tuli. Joka tapauksessa tämä ei ole mielestäni suuri ongelma ja turhaan armeijaa muutetaan vankilaksi, jossa valvotaan koko ajan jokaista ja kaikkia.

P.S. Suurimmassa osissa varuskunnissa saa aseensa suht helposti, jos vaikkapa haluaa sitä puhdistaa tai harjoitella purkamista ja kasaamista. Alokasaikana se on yleensä tiukempaa, mutta alkulämmittelyjen jälkeen on henkilökohtainen aseenhuolto jopa suotavaa vaikkei aina käskettäisikään. Joissakin paikoissa ja yksiköissä voi toki olla omat nyanssinsa ja viimeaikaiset tapahtumat (jos on ikäviä) vaikuttavat varmasti toimintatapoihin. Ne tahtovat vain aina löystyä, kun menee pitkäaika ettei mitään satu.

 

[puuha-pete]

Tosiaan ihmettelen tuossa edelläkin mainittua asiaa, jossa puhuttiin siitä, että kukaan ei kuullut laukausta. Oliksiko ollut sitten vapaa-aika ja musiikki pauhaa, päivystäjä rundilla ja loput munkilla. Kyllä nämä on perkele kamalia juttuja.
Ja aseet saa todella helposti omaan käyttöön. Päivystäjällä on avain pikku lasikaappiin, jossa on kaikki avaimet. Ei siis tietenkään mitään turvavtilan etc. mutta asetelineisiin ainakin. Nyttemmin jo lopetetussa STK:ssa, jossa olin vuoden 1/06, oli asiat ainakin näin. Helppoa olisi järjestää asiat näin..Kuinkahan monta kertaa on menty kovat piipussa parikin päivää, lipas irti, piippu tyhjänä. Huh huh.

Todella julmaa sanoa, mutta tuli lähes heti mieleen kun kuulin asiasta: Tupa- ja aluepalvelu toimii, ilmoituksia päivystäjälle..

 

[Jeda]

Ikävä kyllä

Itsemurhat, liikenneonnettomuudet ja väkivalta ovat nuorten miesten yleisin kuolinsyy. Suhteessa itsemurhia tehdään vähemmän inttiaikana kuin siviilissä, näin ainakin 80-luvulla väitettiin.

Aikanaan 50-luvulla faijani oli Hyrylässä ja joutui korvaamaan katkaisemansa miehistövyön. Oli hölmö mennyt leikkaamaan poikki hyvän vyön mihin oli tupakaveri hirttäytynyt.