puuha-pete kirjoitti:
Sellainen tuli vielä mieleen, että kun ainakin itse on saanut räiskiä paukkupatruunoita ja koviakin aivan järkyttäviä määriä ja mitä ihmeellisimpiä ammuntoja. Viettänyt monet marssit ja leirit sen saatanan pyssyn kanssa, heitellyt sitä yms, ei se tunnu edes enää miltään aseelta. Ei sitä enää kunnioita samalla tavalla. Näissä tilanteissa varmaan juuri tulee eniten vaaratilanteita..
Tuo on totta. Koska armeijassa ei ammuta eläviä maaleja (mitä nyt en tietenkään ole vaatimassakaan), saattaa rynnökkökivääristä muodostua joillekin ikään kuin leikkikalu, koska sen luodin tuhovoimaa elävään massaan ei nähdä. Siten huolimattomuudesta johtuvien onnettomuuksien riski kasvaa.
Tähän on ainakin kaksi lääkettä: a) jatkuva ja perusteltu turvallisuusohjeiden esilletuominen ja b) kuvien näyttäminen, mitä painava ja päästään suippo 7.62:n luoti saa elävässä massassa aikaiseksi.
Tuosta jälkimmäisestä on muistoja, kun eräällä oppitunnilla armeijassa lääkintäluutnantti esitteli kyseisiä kuvia. Ei mitään kivaa nähtävää. RK:n luodin ominaisuus kun on, että se repii lihasmassaa ympäriltään, toisin kuin esimerkiksi pyöreäpäinen ysimillinen, joka tekee vain siistin reiän.
Ja lopuksi. Puolustusvoimissa ei saavuteta koskaan tilannetta, missä itsemurhat ampumalla voitaisiin kokonaan estää. Kun kuitenkin siellä joudutaan toimimaan aseiden kanssa ja asetta käyttää ihminen. Tapaukset ovat valitettavia tietenkin, aina kun niitä sattuu.