JypFabu kirjoitti:
Armeija voi kuitenkin kehitellä (ja ehkä sen pitäisikin) tapoja tunnistaa ajoissa henkilö(t), joilla asiat ei ole kohdallaan. Toisaalta ei kuulostaisi lainkaan typerältä, kun keskenkasvuisista, lähes lapsista on kyse, pitäisi jokaisella kasarmilla olla mahdollisuus päästä terapoimaan jonkun ei "sinne" kuuluvan aikuisen kanssa.
Kyllähän varuskunnissa on nykyään sosiaalikuraattori ja sotilaspastori, joille voi käydä avautumassa ongelmistaan. Ainakin KaiPr:ssa on asia näin, ja koulutuksen alussa neuvotaankin tällaisen "ulkopuolisen avun" mahdollisuuteen.
Kasarmikohtaisesti pitäisi VMTK-jäsenten olla niitä luottamushenkilöitä, joiden kautta voi ongelmistaan ja pennalismista ilmoittaa komppanianpäällikkötasolle. Monesti nämä VMTK-sankarit ovat ikävä kyllä vatipäitä, joiden motiivi olla varusmiestoimikunnassa on satunnaiset VMTK-kokoukset ja niiden aikana muusta palveluksesta vapautuminen.
Eräs ystäväni oli suorittamassa varusmiespalvelustaan erässä I/98 Ivalossa, kun siellä ampui itsensä eräs avovaimoni tuttu. Kaksi luotettavaa lähdettä.
Kaveri oli sissialikessu. Tyypit olivat olleet metsäolosuhteissa, ja aamulla alettiin ihmetellä missä kaveri on.
Sitten löydettiin äijä itsensä tappaneena kymmenien tupakannatsojen ympäröimänä. Taustalla oli reserviupseerikouluun pääsemättömyys, mistä syystä kaveri oli ollut hajalla. Hän oli sitten pyrkinyt "toiseksi vaativampaan" paikkaan eli Ivaloon sissiksi. Kaveri oli suunnitellut sotilasuraa, mutta tien noustessa pystyyn RUK:hon tämä reitti sotakouluihin katkesi.
Ikäviä tapauksia. Itsemurhaa hautova kuitenkin tekisi itsarinsa joka tapauksessa, armeijassa se on rynkkyjen ja helposti saatavien "Full Metal Jacketien" avulla helppoa. Omana inttiaikananikin 2004 KaiPr:ssa joka jamppa sai päivystäjältä palvelusaikana asekaapin avaimen, jotta voisi puhdistaa pyssynsä. Moni jamppa otti ampumaleiriltä mukaansa tväl-matskua ja esitteli niitä muille.
Kyllä se hieman hirvitti, kun tiesi, että kassulla on kovia panoksia ja löyhässä olevia rynnäkkökivääreitä.
Kerran pelotti Hoikanportin ampumaradalla, kun eräs alokas Holkeri (nimi muutettu) sanoi minulle, että ei tiedä mihin piippunsa suuntaa. Alikessut ja kokelaat olivat lappaneet hänen niskaansa sinä päivänä aika paljon paskaa, kun kaveri oli hukannut sysärinsä. Sanoin kaverille, että pienimmän riesan tie on ampua kohti taulua. Ja tauluihin hän sitten ampui.