Tuo Anderssonin tietty osaaminen on pakko hyväksyä, mutta sitten erittäin Vasemmistolaiset mielipiteet tuhoavat kyllä kaiken perustuksia myöten. On äärimmäisen vaikeaa ostaa hänen näkemyksiään etenkään mihinkään talouteen liittyvistä asioista.
Samaa mieltä. Andersson ollut inhokkini niin kauan, kun hän on politiikassa pyörinyt, mutta oman ruutunsa hän hoitaa kyllä hyvin. En siis mitenkään voi olla ihmettelemättä sitä, miksi hän omiensa keskuudessa on suosittu. Yleismaailmallisesti toki ihmettelen, oikein paljonkin. Andersson ei kuitenkaan pelaa kaksilla korteilla, vaan on avoimesti sitä, mitä on, eikä hänen sanomisiaan ja sanomaansa tarvitse ihan hirveästi arvailla.
Essayah on oikeasti fiksu ja ulosanti on todella sujuvaa. Harmi, että puolueensa on muuten omien arvojeni vastainen. Mielestäni Essayah menee vähän hukkaan jeesustelijoiden puolueessa.
Marinin kohdalla en voi lakata hämmästelemästä sitä, että hänen itsehillintänsä on noin viisivuotiaan tasolla. Tavallaan on kuitenkin hyvä, ettei kykene peittelemään hermostumistaan. Antaa kuitenkin huikeat valttikortit vastustajille, kun on niin helposti ärsytettävissä. Voisi kuitenkin kuvitella, että hän on tietoinen näistä omista huonoista piirteistään, mitkä eivät edesauta hänen ajamiaan asioita. Eikö vain voi itselleen mitään vai eikö vain välitä? Jos lätkävertausta hakee, Marin on Demareiden Pospisil. Onnistuu jotenkin aina kasaamaan itsensä, mutta joka pelissä pitää ottaa joku täysin naurettava ja turha, myötähäpeää aiheuttava jäähy. Omat rakastaa ja vastustajat vihaa, mutta liian monta turhaa jäähyä väärässä paikassa alkaa jossain vaiheessa turhauttaa omiakin.
Ohisalossa on jotain todella ärsyttävää persoonana, enkä osaa oikein yksilöidä, mitä se on. En toki jaa hänen ajatusmaailmaansa muutenkaan. Itseäni häiritsee se, että vasta nyt vaalien alla, uskallettiin avautua tapahtuma-alan tilanteesta, vaikka aikaa on ollut vaikka kuinka kauan.
Saarikko on rasittava. Keskusta on rasittava. Samat sanat tapahtuma-alan ahdingosta kuin Vihreillekin, too little, too late. Ja Saarikosta tulee edelleenkin mieleen kerhotäti, jonka triangelinsoitannasta lähtee piirileikki liikkeelle ja se, joka jää ilman hernepussia soiton loputtua, saa Annika-tädiltä rohkaisevan pep-talkin, ei muuta. Vähemmän yllättäen sen perheen lapsi, jonka suvulla on suurimmat viljelysmaat, on yleensä voittanut.
Henriksson antaa liikaa tasoitusta huonolla suomenkielellään. Hänellä on välillä ihan fiksujakin juttuja, mutta kielellinen epävarmuus hämärtää usein sanomaa ja tulee miettineeksi, että tarkoittikohan tätä vai tuota? Puolueella on yksi tavoite ja sillä mennään maailman tappiin asti.
Orpo on yleensä aina ajoittain hyvä, kuten eilenkin, mutta ajoittain onneton kitisijä. Kuten eilenkin. Taso heiluu pelin sisällä liikaa. Täysin väärä johtohahmo Kokoomukselle, joka puolueena tarvitsee karismaattisemman johtajan. Ei mokannut, muttei varmasti saanut puolueelle uusia kannattajiakaan.
Halla-ahon jutuista osa on ihan fiksuja, osa ihan populistista hömppää, millä ei ole mitään mahdollisuutta toteutua ikinä. Eilinen esiintyminen jäi jokseenkin vaisuksi, mutta toisaalta, hänelle ja puolueelleen sopi varmasti hyvin se, että istutaan välillä pitkiäkin aikoja hiljaa ja muut puhuu höpöjä ja itsensä solmuun. Harkittu taktiikka varmasti ainakin osittain.
Harkimollakin on ihan fiksuja ajatuksia, mutta tuntuu kyllä mielellään pyörittävän yhtä ja samaa levyä. Yrittäjähenkisiltä voi tulla ääniä ja osa äänestää häntä varmaankin persoonan vuoksi (miksi?), mutta tavalliselle palkansaajalle Hjalliksen jutut voivat jäädä vieraiksi. Eilen aika perussettiä, mikä ei välttämättä ollut hänen edustamansa puolueen kannalta hyvä asia.