Kun olin pieni sai kioskilta 5 pennin irtokarkkeja. Markalla sai jo melkein liikaa. Samaten papatteja myytiin yksittäin, ja hinta oli samaa luokkaa, eikä niin pientä naperoa ollutkaan etteikö niitä olisi hänelle voinut myydä. Silloin ei saanut haukkua Neuvostoliittoa, eikä kehua Amerikkaa, mutta kaikki halusivat Karjalan takaisin. Silloin oli myös hyviä suomalaisia kestävyysjuoksijoita ja mäkihyppääjiä, hiihtäjiä. Naiset saattoivat ottaa kolmoisvoiton hiihdossa milloin vain halusivat. Jääkiekossa saatiin aina turpaan "suurilta mailta", mutta punakoneen meno oli kaunista jääkiekkoa, jotain muuta kuin NHLn taktisesti köyhä rännikiekko. Silloin pressan vaaleissa äänestettiin Kekkosta, jota oikeasti myös arvostettiin. Silloin oli kommunisteja, jotka ajoivat Ladalla. Esko-Juhani Tennilä piti raivoisia puheita. Vennamo höykyytti kokoomusta tervehtien mm Kanervaa aina kysyen "Vieläkö on taantumus voimissaa?" Ei osannut Kanerva koskaan vastata. Monet menivät töihin Ruotsiin. Enoni meni, ja tuli joka lomalla uuden ja isomman auton kanssa. Kaipa nyt on silti asiat paremmin, enokin on takaisin ja lätkässä ollaan itsekin yksi suurista.
Sent from my Nokia Lumia