Kun minä olin nuori niin...

[Evil]

Uskallan väittää, että nyky on sikäli parempaa aikaa, että radiosta voi itse valita 24 tuntia vuorokaudessa mitä tahtoo kuulla.

Voi voi, jos sieltä nyt sattuu löytämään yhtään mitään, mitä haluaa kuulla. Kanavia on kahden sijasta kaksikymmentä, tai enemmän, mutta järjellistä kuunneltavaa itse asiassa jopa vähemmän.

 

[Uleåborgir]

Voi voi, jos sieltä nyt sattuu löytämään yhtään mitään, mitä haluaa kuulla. Kanavia on kahden sijasta kaksikymmentä, tai enemmän, mutta järjellistä kuunneltavaa itse asiassa jopa vähemmän.

No ei varmasti ole vähemmän. YLE Puheen taajuden kun radiostaan valitsee, niin aika varmasti sieltä tulee järjellistä ohjelmaa, jos nyt ei Selkouutisten kohdalla ala kuunnella.

 

[scholl]

Kun minä olin nuori, niin Big Brother, Idols sekä Dacia olivat vain kaukainen haave.

Kyllä Dacioita oli ainakin omassa nuoruudessani, nimittäin Romanian suurlähetystöllä. Ajotunnilla ajettiin siitä ohi muutaman kerran ja näin niitä parkissa.

 

[dana77]

Kun minä olin nuori, asuin pienellä paikkakunnalla jossa oli ainakin 4 pankkia (2x Osuuspankki, postipankki ja säästöpankki muistaakseni), nyt on enää yksi (osuus)pankki. Ja kauppojakin oli joka puolella, nyt on enää kaksi kauppaa ja nekin käytännössä vierekkäin.

Tämän lisäksi vanhemmat ihmiset ovat kertoneet, että aikoinaan oli erikseen kemikaaliot, joista ostettiin shamppoot ja muut, sillä eihän niitä nyt ruokakaupasta ostettu.

 

[Rod Weary]

- Radiosta lähetettiin kunnollista ohjelmaa, eikä ollut formaattiradioita. Säännöllisessä kuuntelussa olivat ainakin Rockradio, Nuorten sävellahja 22001, Kotimainen puolituntinen, Kevyesti keskellä päivää ja Kultiveera.

Eikä saa unohtaa viikottaista ohjelmasiirtoketjun mittaustaukoa. En nyt muista ihan tarkkaan, mutta taisi olla virheettömän kaunis 1000 Hz aina soittolistalla.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

No ei varmasti ole vähemmän. YLE Puheen taajuden kun radiostaan valitsee, niin aika varmasti sieltä tulee järjellistä ohjelmaa, jos nyt ei Selkouutisten kohdalla ala kuunnella.

Eikä Selkouutisetkaan mitään sekopäätavaraa ole vaikka ulkoisten tunnusmerkkien puolesta uutistenlukija kuulostaa latvabeeltä. Uutiset vaan kerrotaan hitaalla rytmillä ja käyttäen mahdollisimman yksinkertaisia lauseita ja sanavalintoja. Muistan kyllä kun ilman ennakkovaroitusta kuulin selkouutiset ekaa kertaa. Kuvittelin hetken ihan oikeasti että YLE on palkannut jonkun retardin harjoittelijan lukemaan uutisia.

Radiosta tulee kyllä yleisesti ottaen paljonkin tavaraa joka on joko puhdasta huonoutta tai niukalla järjellä toimitettua. YLE Puhetta ei voi tästä syyttää, samaa mieltä.

 

[Rommeli]

Meille oli hankittu Mobira Cityman (ei Gorba, vaan sellainen salkkumalli, elettiin ehkä vuotta -91?), ja sillä sitten kerran kun sattui mökillä kuuluvuutta olemaan, soitin pitkän maanittelun jälkeen kutsuakseni kaveriani mökille.

Viilataan pilkkua, mutta eikös tuo salkkumalli ollut Talkman, eikä suinkaan Cityman?

 

[stairox]

Kun minä olin nuori, niin Suomen pelit näytettiin puolittaisina jälkiähetyksinä. Jossain kolmannen erän puolivälin jälkeen siirryttiin suoraan lähetykseen. Vitutti aivan sunnattomasti kun Tsekkoslovakia/Venäjä/Ruotsi tai joku muu johti jo siinä vaiheessa 5-2. Lähetys alkoi aina, siis todellakin aina, jostain kolmen minuutin kohdalta sillä että vastustaja hyökkäsi ja teki jo viiden sekunnin lähetyksen jälkeen maalin.

Onneksi olin sen verran nuori etten juonut alkoholia siihen aikaan. Miettikääpäs sitä kun korkkaa ensimmäisen kaljan samlla kun lähetys alkaa ja ennenkuin korkki on edes lattiassa tilanne on jo 0-1. Yrittäkääpä siitä luoda kisatunnelmaa.

 

[benicio]

Viilataan pilkkua, mutta eikös tuo salkkumalli ollut Talkman, eikä suinkaan Cityman?

Jaa-a, Talkman on kai aina salkkumalli, mutta miten minulla on muistikuva, että Citymania olisi ollut sekä että. Kuitenkin kyseinen puhelin oli (tai on se vieläkin tallella kai) täsmälleen tuollainen: Nokia Mobira -kannettava puhelin. Yleensä kuuluvuus lakkasi mökkireissulla aika nopeasti kasitieltä poistuttaessa, mutta tuona sysimustana kesäpäivänä kenttää oli Kuivalahden perälle asti.

 

[Uleåborgir]

Eikä Selkouutisetkaan mitään sekopäätavaraa ole vaikka ulkoisten tunnusmerkkien puolesta uutistenlukija kuulostaa latvabeeltä. Uutiset vaan kerrotaan hitaalla rytmillä ja käyttäen mahdollisimman yksinkertaisia lauseita ja sanavalintoja. Muistan kyllä kun ilman ennakkovaroitusta kuulin selkouutiset ekaa kertaa. Kuvittelin hetken ihan oikeasti että YLE on palkannut jonkun retardin harjoittelijan lukemaan uutisia.

No Lea Miettinen tuntuu kyllä latvabertalta välillä. Hän vaikuttaa kuuluvan siihen ennen-toimittajapolveen, jonka sana on laki, ja jonka mielestä toisen toimittajan sana on totuus, koska toinen toimittaja on toimittaja, ja toimittajat tietävät kaiken, eivätkä koskaan tee virheitä. Nämä toimittajat saavat vissiin syntymässään objektiivisen totuuten lahjan. Esimerkkeinä objektiivisista totuuksista muun muassa "Higginsin hiukkanen" ja "Norveetsian"-lentoyhtiö.

Nämä Selkkareiden eli Selkkisten toimittajat ovat vieneet selkkismoodin myös muuhun juontoon. Sellaiseen ennen-tyyppiseen juontoon: "Seu-ä-raavaksi kuulemme a Tiedeykkösen, joka ä pohtii sitä, miksi esimerkiksi housu kostuu ä. Minä ä nautiskelen a omasta äänestä, ä, olen niin a vitun ä hyvä ä."

 

[benicio]

Nämä Selkkareiden eli Selkkisten toimittajat ovat vieneet selkkismoodin myös muuhun juontoon. Sellaiseen ennen-tyyppiseen juontoon: "Seu-ä-raavaksi kuulemme a Tiedeykkösen, joka ä pohtii sitä, miksi esimerkiksi housu kostuu ä. Minä ä nautiskelen a omasta äänestä, ä, olen niin a vitun ä hyvä ä."

Kertakaikkiaan loistava imitaatio, jonka perään on pakko laittaa Lean esittely itsestään. Mitali myös a sinulle Uleå-a-borgir.

 

[Roku]

Kun minä olin nuori, muoviluistimet olivat päivän sana. Mitäs kaikkia niitä olikaan, punaiset Titanit nyt ainakin, samoin Micron Mascotit ja taisipa jotkut Orbit-nimiset luistimetkin löytyä.

 

[Uleåborgir]

Tulipa ihan äsken mieleen, että kun minä olin nuori, niin koirat eivät ulkoilleet fleece-puvussa kuten nykyään.

 

[Luutnantti]

Kun pelitilanne näytettiin uudestaan hidastettuna, ruudun ylänurkassa vilkkui R-kirjain.

 

[Tuusa]

Kun minä olin nuori, lätkäpeleissä ei ollut kuin kaksi tuomaria. Mikkelissä tekojääradalla erätauolla kenttä putsattiin "moottoroidulla kolalla" ja jäädytettiin käsin vedettävällä vesiletku/rätti viritelmällä. Kuuma mehu oli tauoilla ykkösjuttu.

 

[Individual]

..urheilijat esiintyivät mainoksissa liittojensa luvalla.

 

[Sinner]

Silloin kun minä olin oli nuori, niin pilluissa oli karvoja. Ja televisiosta tuli kunnon poliisisarjoja ja tietysti Dallas.

Kun minä olin nuori, niin niitä karvoja oli siinä pillujen ympärillä, eli ihan luolassa en ole syntynyt minäkään. Samat sarjat kyllä pyöri. Ilmeisesti uusintoja.

Kun minä olin nuori, niin pelattiin futista tai katulätkää tennispallolla päivät pitkät pihalla. Yleensä meikäläisen tai jonkun muun faija toi jossain vaiheessa ulos mehua ja leipiä. Leipien päällä saattoi hyvällä onnella olla maksamakkaraa ja Edamia. Jätkät oli aina innoissaan ja osasivat myös kiittää. Koitin tuota viime kesänä itse, kun näin poikien kerrankin pelaavan pihalla. Tulos: "Tota, eiks oo kokista?" Myöhemmin lähtivät McDonaldsiin syömään joka iikka. Oma poikani söi (ilmeisesti säälistä) yhden voileivän kinkulla ja joi muovikupillisen mehua. Sinne mäkkiin sekin saatana kyllä sitten lopulta lähti.

 

[Uleåborgir]

Kertakaikkiaan loistava imitaatio, jonka perään on pakko laittaa Lean esittely itsestään. Mitali myös a sinulle Uleå-a-borgir.

Jotankin kertoo Leasta se, että hän omien sanojensa mukaan toimittaa "Päivä tunnissa ohjelmaa". Että pikkutyttönä taloon. Vituttaa joskus tunarien työskenteleminen ikänsä toimittajina, mutta pystyvät ihmiset eivät pääse työn syrjään kiinni millään.

 

[stairox]

Kun minä olin nuori, lätkäpeleissä ei ollut kuin kaksi tuomaria. Mikkelissä tekojääradalla erätauolla kenttä putsattiin "moottoroidulla kolalla" ja jäädytettiin käsin vedettävällä vesiletku/rätti viritelmällä. Kuuma mehu oli tauoilla ykkösjuttu.

Ja miltei joka kerta poltti kielensä tuohon kuumaan mehuun.

 

[Kai-Sakari]

... niin fillaroin taksvärkkipäivänä 11km grillille ja uutuutena otin ranskalaisiin (juomutettuihin) grillimaustetta. Ananashampurilainen oli myös eksoottista.
Nykyisin makaan hampurilaistipassa ja pelaan huomenna vanhentuvalta konsolilta sotapeliä lasittunut katse silmissäni.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ja miltei joka kerta poltti kielensä tuohon kuumaan mehuun.

Olinkin jo lähes unohtanut. Alakoulun hiihtokilpailuja järjestettiin aikoinaan useat talvessa. Voittaja oli se jonka yhteisaika oli nopein 3-5 kisassa. Lähes poikkeuksetta hiihdettiin sama vähän alta vitosen lenkki, jonka päälle oli lähestulkoon pakko ryystää peltimukillinen aivan saatanan kuumaa mustaherukkamehua. Sitä oikein valvottiin että jokainen varmasti saa mehua, koska tämän ajateltiin ehkäisevän ainakin muutaman nuhakuumetapauksen. Mene ja tiedä, mutta kyllä mehusta herkästi sai palovammoja suuhunsa jos hörppäsi vähänkin holtittomasti.

Sama juttu koulun jokatalvisella makkararetkellä, joka tehtii suksimarssilla umpimetsään. Aika kuumana kykeni termos pitämään mehut. Fiksummat ymmärsivät laittaa lunta sekaan.

 

[kimbe66]

Minun nuoruudessani kouluista jaettiin vuosittain hiihtokortit, joihin piti sitten rustata ylös hiihtämiensä kilometrien määrät. Ahkerimmat hiihtelijät täyttivät näitä kortteja useampiakin vuosittain, minä en.

Toinen nuoruusvuosien erikoisuus olivat nämä hammashoitajat, jotka kävivät kouluissa purskututtamassa fluorivettä oppilaiden suukalustossa muistaakseni kerran viikossa.

Tai oikeastaan nuo tuossa yllä ovat paremminkin lapsuudesta kuin nuoruudesta, eli alakouluiästä on siis kyse.

 

[massimo]

Kun minä olin nuori(lapsi) sai futisturnauksessa kolme parasta mitalit... Nykyään kaikki saa osallistujat mitalin.

 

[Uleåborgir]

Kun minä olin nuori(lapsi) sai futisturnauksessa kolme parasta mitalit... Nykyään kaikki saa osallistujat mitalin.

Kaikki palkitaan -järjestelmä opettaa suomalaisia junioreita saamaan palkintoja.

Kun minä olin nuori, niin päivänsankari sai lahjoja, vieraat eivät niinkään. Nyttemmin kaikki vieraatkin saavat lahjan.

 

[Musta Nuoli]

Minun nuoruudessani kouluista jaettiin vuosittain hiihtokortit, joihin piti sitten rustata ylös hiihtämiensä kilometrien määrät. Ahkerimmat hiihtelijät täyttivät näitä kortteja useampiakin vuosittain, minä en.

Toinen nuoruusvuosien erikoisuus olivat nämä hammashoitajat, jotka kävivät kouluissa purskututtamassa fluorivettä oppilaiden suukalustossa muistaakseni kerran viikossa.

Fluorin purskutus pitikin hampaat paremmassa kunnossa, nykyisin monella nuorella ovat ns. legot jo epäkunnossa.

Olen muuten hiihtänyt viimeksi arviolta kaksi vuosikymmentä sitten. Tämä viimeinen kerta taisi ihme kyllä olla jopa vapaaehtoinen hiihtoreissu 13-14-vuotiaana. Yläasteella ei enää pakotettu hiihtämään, valitettavasti pakotettiin vielä luistelemaan. Mikään ei olekaan motivoivampaa kuin luistella -20 asteen pakkasessa jäädytettyä urheilukenttää ympäri kaksi tuntia putkeen sillä aikaa kun möhömahainen liikunnanopettaja on koko tämän ajan lämpimässä huoltajan kopissa juomassa huoltajan kanssa kahvia ja välillä kaljaakin (ainakin huoltajan ikkunalaudalla oli aina tyhjiä "hylsyjä").

Mutta onneksi sentään vielä nykypäivänkin lapset pistetään hiihtämään. Jos minäkin jouduin, niin kyllä joutavat nykylapsetkin! Keskustelin juuri tänään parin 8-12-vuotiaan hiihtoreissulta tulleen alakoululaisen kanssa, 10 kilometrin setin olivat joutuneet vetämään. Pienempi hiihtäjäkokelas eli 8v. ikäinen tyttö ei ollut tekniikkaa oikein osannut eikä ollut päässyt isoa jyrkkää mäkeä ylös asti, vaan oli liukunut puolimatkassa takaisin alas. Siinäpä on metafora elämästä - aina ei auta, vaikka miten yrittää lykkiä eteenpäin elämässä, alamäkeen voi joutua jos voimat eivät riitä.

Oliko opettajien ja kouluvuosien muisteluista omaa ketjua? Sillä saralla olisi ainakin muistelemista. Kun minä olin nuori, niin ala-asteen veistonopettaja Karanko oli pelätty ja vaarallinen mies, jolla oli allaan useita varoituksia lasten pahoinpitelystä. Karanko läimäytti erästäkin pikkupoikaa leikkisästi kakkosnelosella ja ripusti toisen naulakkoon roikkumaan niskasta. Ei paidan kauluksesta vaan niskasta. Vanha tukeva naulukko vielä kesti itkevän pikkulapsen painon. Minuakin Karanko kerran tarttui kolmisormiseksi sirkkelöidyllä kourallaan niskasta ja painoi naamani sahajauhoiseen lattiaan, koska en ekaluokkalaisena osannut sulkea veistonluokan kaapin lattian tasassa ollutta hakaa kerralla. Luokkakaverini tekemä puuvene ei täyttänyt Karangon laatustandardeja, joten Karanko iski opetusmielessä tämän puuveneen seinää vasten murskaksi ja totesi, että "tämä oli ihan paska työ". Eipä tullut kaveristani puuseppää, vaikka sai asiantuntijalta lausunnon.

Oi niitä aikoja, kun selvästi häiriintyneet, uhkailua ja lievää väkivaltaa käyttäneet psykopaatit vielä hallitsivat pelolla ala-astelaisia oppilaitaan ilman, että kukaan olisi asiaan sen kummemmin puuttunut tai nostanut mitään juttua. Karanko oli vielä sen ikäinen (eläköityi joskus 1986-1987), että hän olisi saattanut olla vielä ns. "sodan käynyt mies" ja saattanut purkaa traumojaan oppilaisiinsa. Toivottavasti olisi jo Karangosta aika jättänyt.

Ylä-asteella olikin sitten jo toisenlainen teknisen työn opettaja. En muista oikeaa nimeä (joku Esko se kumminkin oli), Spedeksi häntä kutsuttiin. Speden valtakunnasta oli tavallista pidempi matka opettajanhuoneeseen ja yleisiin vessoihin, joten Spede luuhasi yleensä päivät veistonopettajan kopissaan. Spede myös heitti vetensä estoitta oppilaiden käyttöön tarkoitettuun juoma- ja käsienpesulavuaariin. Mies siis kusi tähän lavuaariin niin että roiskui, sen jälkeen tietämättömät oppilaat saattoivat siinä pestä kätensä tai juoda siitä. Henkilökohtaisesti vältin tätä tiettyä lavuaaria ja varmuuden vuoksi kaikkia muitakin veistoluokan lavuaareita. Muuten Spede oli ihan mukava mies, mutta vihellellen kuseskelu jätti PH-arvoiltaan vähän happaman jälkimaun.