Lepäämään lähteneitä oli minunkin ala-asteellani. Tämän edellämainitun Karangon seuraaja oli outo kippuraviiksinen heppuli, joka piti kesät talvet päässään ns. kalevala-hattua. Hän kertoili lähtevänsä jossain vaiheessa Karjalan laulumaille ja varoitteli syömästä purkkilihapullia. Kuulemma oli joku syönyt purkkilihapullia ja jäänyt samana päivänä auton alle. Syy-yhteys oli siis selvä.
Tämä heppu ei ollut pitkäaikainen veistonopettaja, hänestä ei sittemmin kuultu mitään. Myöhemmin veistonopettajan pestiä piti hetken aikaa rehtori ja hänen jälkeensä paksu partainen Seppo, joka ei ihme kyllä ollut mielenvikainen eikä ollut silponut sormiaan irti. Kova parannus, mutta tämän jälkeen koittikin yläaste ja edellämainittu Spede, tuo lavuaarien erikoismies.
Yläasteella ja lukiossa oli kemian opettajana eräs Kemppainen, joka säilytti jossain vaiheessa puolillaan olevaa lekaa kemianluokan vetokaapissa. Kemppaisen kerrottiin olevan koulun koulutetuimpia opettajia, viittä vaille tohtori tai jotain vastaavaa. Pätevä mies hän olikin, ja jaksoi yläasteella aina nauttia lapsenomaisesti erilaisista tempauksista kuten "hajupommien" tekemisestä sekä kemianluokan katon kolhimisesta kalium-pommeillaan, jotka tekivät koloja katon pehmusteisiin. Kemppaisellakin saattoivat olla kuitenkin syynsä, miksi hän oli pätevyydestään huolimatta jumiutunut keskivertoa huonompimaineisen koulun opettajaksi. Ehkä se syy oli siellä vetokaapissa, mene ja tiedä.
Kemppaisesta jäivät kuitenkin hyvät muistot, toisin kuin yläasteen rehtorista, joka myös opetti kemiaa ja fysiikkaa. Tämä herra oli yhtä eloisa kuin golem ja yhtä leppoisa kuin sotaoikeuden tuomari. Hänellä oli vankkumaton periaate, että sairaslomaa ei oteta, se on heikoille. Eräänkin kerran hän oli selvästi huonossa hapessa: nenästä valui verta ja keho tärisi ties minkä influenssan ja kuumeen kourissa. Olisi hän nyt voinut sitäkin ajatella, että hän oli samalla taudinkantaja joka luultavasti tartutti koko luokkaan infektionsa. Toisen kerran tuli ihmeteltyä, että mikä se reksin kulahtaneen kemianluokan työtakin alaliepeessä menee. Siellähän oli hämähäkki, joka oli kutonut verkkonsa rehtorin takkiin. Melkoisen iso verkko se olikin. Varsin jähmeä ja jämähtänyt ukko oli kyllä kyseessä. Kenties mies oli jonkinlainen epäkuollut, joka reanimoitui aina tuntiaan pitämään?