Esim. sen, että tunne vie voiton.
Toisaaltahan sitä tunnetta ei peleissä useinkaan näkynyt (ainakaan valmentajilla), jotten näemmä se tunne kuitenkin olisi ihan hyve vaihteeksi, ja voisi jopa tuoda sen voiton.
Ja jos siis puhutaan nyt kuitenkin siitä Villestä, niin kaipa se usko niillä esityksillä ansaitaan, ja vähemmän niillä puheilla. Sitten voi jo alkaa tunnettakin olemaan sen menestymiseen uskomisen puolesta. Tällä hetkellä mikään nähty ei sitä tue, joten ymmärrän oikein hyvin, että se tunne kallistaa sitä mielipidettä nyt huonoon suuntaan.
Jos kaikki nyt uskoisivat villeen valmentajana, niin kaiketi silloinkin sitä ohjaisi tunne. Nyt vaan tuntuu tältä, että ei oikein tunnu hyvältä katsella enää peliäkään Villeä siellä vaihtoaitiossa, ja ikävin puoli tässä vieläpä on se, että pelaajan kaiken arvostuksen ansaitsevalta henkilöltä karisee kaikki uskottavuus ihan omien silmien edessä, ja kaikki se hyväkin historia alkaa jäämään tämän perseilyn myötä taka-alalle, ja alkaa enemmän ottamaan pataan ajatuskin mielikuvasta, jossa tämä henkilö vielä siellä vaihtoaitiossa heiluu tahi pitelee lehdistötilaisuuksia.
Alkanut mm sana Staffikin jo vituttamaan niin ettei veri oikein kierrä päähän asti. Kauniita mielikuvia yritetään rakentaa jauhamalla kaikenlaista runoa luottamuksesta, arjesta ym ym. Ei vaan oikein jaksa enää, ja olisikin enemmän nyt niiden tekojen aika sitten.
No ehkä ensi kaudella on joukkue, joka osaa pelata sitä villelätkää, ja lasketellaan mestaruuteen vastaansanomattomasti.