Tämähän äityy ihmeellisen tasokkaaksi keskusteluksi. Jääkiekko ei ensinnäkään voi elää omassa kuplassaan, jossa aika ei kulu. Peli on muuttunut valtavasti 90-luvun lopunkin jälkeen ja edelleen rummutan sitä, että punaviivan poistaminen tappoi pelistä todella paljon potentiaaleja taklauspaikkoja. Tässä pitää kehaista Erkkaa ja Ramia. He pystyivät osoittamaan, että punaviivasäännön poistuminen epäonnistui. Sen piti nostaa maalimääriä ja pelin intensiteettiä ja tulos oli täsmälleen päinvastainen. Maalimäärät vähenivät ja keskialue nousi äärimmäiseen arvoonsa. Hurskas ajatus oli se, että pienessä kaukalossa joku hyökkääjä voisi hengailla vähän niinkuin fudiksen kärkimies paitsiorajalla. Eli vastustajan sinisellä. Sinne sitten kiekkoja ja maaleja tulee enemmän. Hah! Tämä aiheutti sen, että keskialue tukittiin täyteen äijiä ja kaukalosta katosi runsaasti hyvää avojäätaklaustilaa. Erkka ja Rami pystyivät osoittamaan, että ekan uudella systeemillä pelatun kauden jälkeen sekä maalit että taklaukset vähenivät koko liigassa.
Tuo on vain eräs detalji. Tämän ajan jälkeen on jo kasvanut uusi pelaajapolvi, joka ei edes osaisi pelata punaviivasäännön kanssa, se juna meni jo. Joukkueiden tasoerotkin ovat kaventuneet ja kaikkein eniten ovat kaventuneet pelaajien väliset tasoerot. Mikä tahansa SM-liigassa vikana oleva jengi omaa nykyään sellaiset jarrumiehet, jotka pystyvät pelaamaan pimentoon liigakärjen ykkösketjun. Siis yksittäisessä ottelussa, ei ottelusarjassa. Pelaajien koko on kasvanut, samoin nopeus ja kömpelötkin sällit saavat taitomiehet liimattua kiinni fysikan lainalaisuuksien mukaan. Ennen muinoin pelaajien väliset kuntoerotkin olivat karmeat. Toki ykkösen sällit saavat lopulta jauhettua paikkoja ja joukkueelleen ylivoimaa, mutta mikään ykkönen ei ole niin hyvä, että pystyy kävelemään liigajumbon hyökkäysalueelle sisään. Se on perkele niin, että kun maailma muuttuu ja presidentit vaihtuvat, niin kyllä siinä lätkänkin lainalaisuudet vaihtuvat. Mua vituttaa, että erikoistilanteiden merkitys on noussut lätkässä todella paljon. Se johtuu nimenomaan siitä, että 5vs. 5 -pelissä pystyy köhmympikin jengi hyvällä pelisabluunalla tukkimaan luistelulinjat. Niinpä joukkueiden ykkösyyveet ovat äärimmäisen tärkeitä. Tämä ei kauheasti rohkaise ylilyönteihin kilpailukeinona. Seurauksena on nimittäin alivoimaa, ei ylivoimaa. Kyllä HIFK tekee ainakin pelaajapakan suhteen ihan hyvää duunia ja tervehdin ilolla sitä, että pahimmista kukkakeppikausista on tultu selvästi eteenpäin. HIFK + Petu Matikainen tietää vuorenvarmasti fyysistä peliä. Mutta ei kukaan voi fyysistä peliä omia. Ihan tyhjää ei HIFK:n karisma silti ole, kun kiekkoammattilaiset puhuvat yhä luontevasti HIFK-tyylistä. Annan tälle paljon suuremman arvon kun fanien jorinoille mukaanlukien omani. Jos se toinen Matikainen olisi jatkanut vielä hetkenkin pidempään, käsite "HIFK-tyylinen" olisi pomminvarmasti kadonnut kiekkoilusta.