No niin, kevään normaali aihe, eli Brändi on taas nostettu esille.
IFK:n Brändi niinkuin mikä muu tahansa mielikuva tai ominaispiirre on tietyllä tavalla subjektiivinen asia, eli riippuu osittain havainnoijasta. Itse aloin seuraamaan lätkää ja IFK:ta vuonna 1969, ja niistä ajoista itselleni syntyi IFK:sta mielikuva, että joukkue on Intohimoinen, Fyysinen ja pitää kiinni Kunniasta, johon kuului voittaminen, periksiantamattomuus, omien puolustaminen, edelläkävijyys ja tietynlainen omien polkujen kulkeminen.
Jos miettii sitä IFK:ta, joka pelaa kentällä nyt 42 vuotta myöhemmin, niin ensinnäkin täytyy muistaa, että koko peli (ja maailma pelin ympärillä) on muuttunut aika rajusti noista ajoista. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet pelin nopeudessa, pelaajien taidossa ja tuomaritoiminnassa. Esimerkiksi samanalaista fyysistä peliä, tai ylilyöntejä ei tänä päivänä voisi harrastaa ilman, että joukkue saisi Sakkoja Saatana tai joutuisi Eduskunnan kulttuuri- ja kansalaisten yleisen turvallisuusvaliokunnan hampaisiin.
Tätä taustaa vasten Kari Jalosen IFK pelaa mielestäni Brändin näköistä lätkää noin 80%:sti. Peli on :
- voittavaa (IFK on finaaleissa ensimmäisen kerran 12 vuoteen)
- intohimoista (vapaamatkustajia ei ole, jokainen antaa kaikkensa kentällä)
- fyysistä (molempien maalien edustoilla IFK on erittäin vahva, on nähty hienoja taklauksia, pari avojääpommiakin)
Se, mikä Nokan nyky-IFK:sta oikeastaan puuttuu, liittyy suurelta osin tuohon Kunnia-aspektiin: vielä astetta kovempi fyysisyys, ylilyönnit, omien puolustaminen (case Väänänen) ja tietty edelläkävijyys (joka oikeastaan syntyisi itsestään, jos nuo edellä olevat asiat toteutuisivat) . Uskon, että nämä on vielä mahdollista jonain päivänä sisällyttää tuohon IFK:n kokonaispakettiin.
Toisaalta, noiden puutteiden tilalle on tullut uusia elementtejä:
- joukkueen kurinalaisuus , mikä sekin on hienoa katseltavaa: varsinkin piipuhyllyltä näkee, miten tuo viisikko pysyy hienosti kasassa kuin kalaparvi
- vauhti :IFK ei ikinä ole ollut tunnettu vauhdistaan
- six passes break any defense-tyyliset klap-klap-klap-klap-klap-klap-kuviot
Sum summarum: Itse en valita, olosuhteet (Nokka+pitkä lamakausi+Dinot, jotka melkein tappoivat IFK:n) huomioonotaen IFK pelaa juuri nyt nautittavaa lätkää. Jotain tuosta alkuperäisestä brändistä puuttuu, mutta jotain on myös tullut tilalle.
Vielä anekdoottina: Olen myös huomannut että moni ei-IFK:lainen kaipailee IFK:n Brändi-kiekoksi sitä Tutinaa-Tötinää-kiekkoa, jossa IFK aina hävisi kentällä, mutta voitti jäähyboxi-istunnot. Mistäköhän tämä mahtaisi johtua?