Senior veliseni, olenko jakomielitautinen kun mua voi yhtä aikaa vituttaa Kojon toiminta ennen tätä kevättä ja samanaikaisesti nosta äijälle hattua tämänhetkisistä otteista? Tärkeysjärjestys on tietenkin toisinpäin kuin kirjoitin, vituttaminen tulee kaukana perästä, mutta kokonaissaldoksi muodostuu tämäkin kevät mukaanlukien se, minkä sanoin eräälle lestadiolaiselle jo 2 viikkoa sitten: minun pihassani on kivi, jossa lukee: "Vaikka KJ voittaisi mestaruuden keväällä -11, minun ei tule ikävä häntä". Tätä ei ole mitään aihetta muuttaa, mutta kyllä tunnepohjainen ihminen saa olla aika fakiiri, jos pystyy nytkin oikein tosissaan roikkumaan menneessä. Se oli paskaa, menköön unholaan. Olen muutenkin sitä mieltä, että kolme kautta per valmentaja on ehdoton maksimi. Tulkoon vaikka kolme kultaa. Lätkä on niin kuluttavaa hommaa, että kolmen kauden periodin jälkeen kummallakaan osapuolella (koutsi/seura) ei varmastikaan ole toisilleen enää mitään olennaisen uutta annettavaa. Täsmälleen samaa sanon Petu Matikaisesta, vaikka hän voittaisi julmalla väkivaltakiekolla kolme kohukultaa.
Kyllä mä säälin ihmisiä, joiden mielestä oikea fanitus on tätä: Kun joukkueeseen tulee syksyllä uusi koutsi ja uusia pelaajia, menköön jokainen fani kynän ja paperin kanssa paikalle ja merkatkoon sinne HYVÄ tai PASKA -arvion per henkilö. Yhden matsin pitää riittää. Erillisellä anomuksella pääsee katsomaan toisenkin. Tämä on niille, joilla ei pelisilmä riitä. Kun syksyllä 2011 nämä arviot tehdään, jokainen julkistakoon oman listansa täällä. Tämän invention kehittäjän mukaan lista on nimeltä Gags Ranking. Joka ainoan fanin tulee seisoa kuin tikku paskassa oman ensiarvionsa takana, tapahtuu mitä hyvänsä. Ihan mitä hyvänsä. Valmentajan tai pelaajan sopimuksen pituus ei vaikuta asiaan. Jos PASKA pelaaja vetää 7 kautta, hän on koko ajan PASKA. Sillä selvä, ei pitäisi olla vaikea ymmärtää! Jos näistä asioista ruvetaan lipeämään, seuraa siitä rangaistukseksi ROTSINKÄÄNTÄJÄ -nimike, jonka joutuu lisämään siguunsa. Tällä käytännöllä halutaan päästä irti siitä ikivanhasta tavasta, jonka mukaan fanitus oli tiettyyn seuraan ja/tai lajiin sitoutumista. Nyt on jokaisen nähtävä totuus ja hyväksyttävä se, että jääkiekossa puhaltavat uudet tuulet. Koko laji on nähtävä henkilöiden kautta, ei enää seurojen. Toinen sääntö: Jokainen valitkoon oman ANTIJOUKKUEENSA. Se on paljon tärkeämpi asia kuin oma suosikkijoukkue, josta pitää siis jokatapauksessa luopua. Jokaiselta kirjoittajalta edellytetään lapsellista roikkumista oman ANTIJOUKKUEENSA peliketjuissa ja osiossa ja joka ainoan palautteen tulee olla negatiivista. Jokaisen kirjoittajan täytyy olla myös oman ANTIJOUKKUEENSA suvereeni hallitsija ja asiantuntija, jonka oikeuksiin kuuluu jakaa kyseisen paskajengin kannattajille oikeat ohjeet saman paskajengin kannatukseen.
Esimerkki: Jos ANTIJOUKKUEESI pärjää hyvin, käy heidän osiossaan kertomassa, että kirjoittajat X, Y ja Z ovat aitoja ja oikeita ANTIJOUKKUEFANEJA. Muut ovat pelkkiä rotseja. Pysy ANTIJOUKKUEESI matkassa sen nousuissa ja erityisesti laskuissa. Kun heität sinne herjaa, älä suotta kiinnitä huomiota herjojesi loogisuuteen tai faktapohjaisuuteen. Ole puusilmä ja ole ylpeä siitä! Esimerkki: ANTIJOUKKUEESI valmentaja itkee pressissä, kuten oman joukkueesikin. Mene ANTIJOUKKUEESI saitille päivittelemään, että luoja mitä itkijöitä sitä onkaan olemassa. Hyökkäys on paras puolustus. Jätä kaikki muu kuin ANTIFANIUS narikkaan ja pidä hauskaa! Korjaan: ANTIHAUSKAA.
