Mainos

Kuka KJ:n tilalle?

  • 733 899
  • 2 613

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Paljon hienoja kirjoituksia ja omalla tavallani ymmärrän BOLinkin näkökulman. Mutta -kaikella kunnioituksella- niin pohjoiskorealaista tämä fanittaminen ei saisi olla, että joka ainoa, joka HIFK:sta duunin saa, pelaamaan tai koutsaamaan, on siitä eteenpäin jeesus, jota ei saa arvostella. Koska sitten tulee ehkä jollekin paha mieli ja tämänhän pitäisi olla meidän yhteinen joukkueemme. Pään pensaaseen työntäminen reaaliajassa johtaa vääjäämättä jälkiviisauteen, jota vihaan yli kaiken. Tiedän, että nytkin on olemassa henkilöitä, jotka tulevat piiiiitkän tauon jälkeen kuittailemaan, jos Nokan HIFK menestyy keväällä. Mutta he eivät tule esiin ollenkaan, jos sama perseily jatkuu. Tämä on aivan saatanan rasittava ihmisryhmä, jonka jorinoita en pidä missään arvossa. Nostan hattua kaikille meille, joilla on munaa kommentoida asioita reaaliajassa ja jopa mahdollisesti korjata aiempia virheoletuksiaan. Tämä täysin mielipiteestä riippumatta. Ja sehän ei muutu, että todella pitkä aika on kärsitty munattomasta peruuttelusta ja nöyryyttävistä putoamisista pleijareissa, vaikka ensi keväänä menestys tulisikin. Mulle menestys ei ole niin tärkeä, että kestäisin 2-3 vuoden pakittelun sen hintana. Ensin 100 matsia tuskaa, sitten 5 loistavaa + mestaruus. Väärä mittasuhde.

Don Sukoilta huikean hyvä vertaus Shedden vs. Jalonen. Toinen lähtee tappelemaan jokaisen irtokiekonkin voittamisesta, toinen rakentaa yksikköä, joka kiihtyy kevättä kohti. Lätkä on kuitenkin yksinkertainen kontaktilaji ja kuten Don S sanookin; taistelutuntuma pitää kerätä heti syksystä alkaen. Keväällä ei päästä enää iholle, vaikka haluttaisiinkin. Kojon HIFK muistuttaa paljon Suomen jalkapallomaajoukkuetta. Siinä on paljon potentiaalia ja osa pelisuunnitelmista näyttää paperianalyysin perusteella hyvältä. Mutta yksi asia joukkueesta puuttuu : raaka mullan maku ja käytännön tilannehallinta. Seurauksena on kasvotonta seisoskelemista Moldovian painaessa ohi. On aika ylimalkaisen ja suorastaan hellyttävän kilttiä todeta, että se ja se valmentaja on tehnyt paljon piilohyvää ja jättää perinnön tästä. Höpöhöpö. Jokainen kausi aloitetaan puhtaalta pöydältä ja liigamme on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka oikea valmentajavalinta potkaisee veltonkin lauman iskuun. Joukkue olikin siis vain veltoksi luultu. Samoin on paljon esimerkkejä muualla alisuorittajiksi leimatuista pelaajista, jotka yhden siirron jälkeen pelaavatkin loistavasti. Ehkä joukkueen kokonaiskonseptilla on tosiaankin tekemistä tämän kanssa. Ei ole mitään perustetta sille, miksi KJ:n pitäisi saada selvästi enemmän aikaa kuin Dufva on saanut Jypissä tai Virta Kalpassa. Ei tämä edelleenkään ole hiukkaskiihdyttimen rakentamista.

Mielestäni oikea malli menestyvän ja tahtotilaltaan lujan joukkueen tekemiseen lähtee samoin kuin talonrakentaminen. Perustuksista. Voidaan sanoa, että esimerkiksi Shedden on kivijalkamiehiä ja hänen aikanaan ei oteta taka-askelia. Ilves, täynnä nuoria maitonaamoja, oli selvästi fyysisempi kuin isojen miesten HIFK ja monien mielestä otti voitonkin olemalla aggressiivisempi. Kojo oli valmistautunut huonosti otteluun. Pajuoja puolestaan hyvin. Valmennuksen pitää luoda oikea tahtotila ja jos ohje on luokkaa Katellaan tässä ja älkää ottako turhia jäähyjä, ovat pelaajat mahdottoman tehtävän edessä. Sanoin jo toisessa ketjussa aiemmin, että jos perseily ja väisteleminen jatkuu, Kanki ja kumppanit reagoivat lopulta itse ja silloin tulee niitä oikeasti typeriä jäähyjä. Siltikin lähes ainoa ilo eilisestä tilastosta oli Kangen ottama väkivaltaisuusjäähy. Hänellä on todistettavasti ollut joku tunnetila päällä.

Ensin perustus, sitten hienosäätö. Ja kyllä se menee niin, että Shedden on perustus, Nokka on hienosäätäjä. Kun lajin tarkoitus ja koko keinovalikoima ei ole selvästikään hallussa niin, että se siirtyisi koutseilta pelaajille, on Kojon rakennustyö (jonka tuloksena halutaan siis joukkue, joka on yhtä aikaa varovainen mutta ahne, taisteleva mutta jäähyjä välttävä jne...) tällä hetkellä vastaavaa kuin jos tehtäisiin huojuvaan taloon vitun siistiä lasitettua parveketta. Ei, ensin pitää olla perusta kunnossa ja joukkuelajissa perustaksi ei riitä, ei vittu oikeasti riitä, että jokainen yksittäinen pelaaja on urheilullinen ja kiva pukukopissa. Ei tämä niin helppoa ole, että osat vain summautuvat. Voi olla, että Kojo on tehnyt hyvää raaka-ainetta = urheilullisia pelaajia ja tokihan Kojo osaa toimitusjohtajamaiset hienosäädöt. Mutta yksi välivaihe puuttuu. Yksilöiden hitsaaminen joukkueeksi, joka puhaltaa yhteen hiileen ja oikeasti syö valmentajansa kädestä. Tämä elementti puuttuu täysin ja vastakkaiseksi esimerkiksi käy Blues: taitotaso on mitä on, mutta Petu osaa tehdä JOUKKUEEN.
 

Dennis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mutta -kaikella kunnioituksella- niin pohjoiskorealaista tämä fanittaminen ei saisi olla, että joka ainoa, joka HIFK:sta duunin saa, pelaamaan tai koutsaamaan, on siitä eteenpäin jeesus, jota ei saa arvostella. Koska sitten tulee ehkä jollekin paha mieli ja tämänhän pitäisi olla meidän yhteinen joukkueemme.
Mistäköhän tämä nyt on repäisty, että ei saisi arvostella. Kaikella kunnioituksella - oletkohan sinä nyt lainkaan lukenut Jatkoajan keskustelupalstaa ja sisäistänyt lukemaasi? Eihän täällä muuta tehdäkään, kuin arvostella! Nimenomaan pohjoiskorealaista meininkiä on se, että jos tuo BOL:n tavoin uutta näkökulmaa ja pohdintaa keskusteluun, niin heti tuppaa saamaan hyssyttelevän puolustelijan statuksen, kun ei kirjoitakaan siitä, että KJ on peruuttelua rakastava paskavalmentaja.
 

scholl

Jäsen
Höpöhöpö. Jokainen kausi aloitetaan puhtaalta pöydältä ja liigamme on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka oikea valmentajavalinta potkaisee veltonkin lauman iskuun. Joukkue olikin siis vain veltoksi luultu.

Tuossa on perää, mutta toisaalta organisaatiokulttuuri vaikuttaa myöskin. Siinä mielessä Sihvosen puheet erilaisista HPK:n valmentajista ovat jossain määrin järkeviä. Jos mietitään yleisesti perinteikkäitä seuroja niin jokaisella on oma luonteensa, IFK:lla se on valitettavasti ollut vähän hukassa. Shedden oli oikealla tiellä ja hänen match IFK:n kanssa oli huomattavasti parempi kuin uuden seuran, Jokereiden kanssa. Kaikki se puhe, ettei IFK:n paitaa laiteta lattialle ja sitä pitää kunnioittaa kun saa mahdollisuuden pelata siinä paidassa niin se on juuri sellaista, mistä tulee se yritys ja edarimeininki jää pois.

Ongelma on vain se, että kun Shedden lähti pois niin tämä meininki ei ollut imeytynyt IFK:n organisaatiokulttuuriin, vaan kun tuli viinanhuuruinen Francis niin kaikki unohtui. Se on ihmeellistä. Eikö seurajohdossa ymmärretä näitä asioita vai mistä on kysymys. Jos olisin mr. IFK niin rakentaisin IFK:n Hall of Famen. Nuoret kundit näkisivät keitä täällä on ollut ennen ja tajuaisivat, että hei nyt on heidän etuoikeus kantaa sitä paitaa ja joskus tulevaisuudessa heidän kuvansa on siellä ja taas uusi sukupolvi tulee. Pitää olla jokaisella jonkinlainen vastuu siitä kulttuurista ja brändistä myös tulevaisuutta ajatellen. Hitto mä oon käynyt Green Bayssa asti paikallisen jengin Hall of Famessa ja IFK voisi kyllä ottaa heiltä oppia.

Täytyy kyllä myöntää, että olen aikamoinen Vince Lombardi fani tällaisessa johtamisessa. Statistiikat puhuvat puolestaan 106–34–6, eikä yhtään kautta, jolloin enemmän häviöitä kuin voittoja kun ennen hänen tuloaan Packers oli 1-12-1 edellisen kauden. "winning isn't everything, it's the only thing", "If you can accept losing, you can't win.", "Once you learn to quit, it becomes a habit.", "If it doesn't matter who wins or loses, then why do they keep score?", "Show me a good loser, and I'll show you a loser.", "The difference between a successful person and others is not a lack of strength, not a lack of knowledge, but rather a lack of will." jne. ovat sitaatteja, joita IFK:ssakin voitaisiin pohtia urakalla. Niissä piilee totuus.

Pajuoja puolestaan hyvin.

Ei pidä myöskään aliarvioida Raipen merkitystä. Hänestä huokui Pelicans-matsin jälkeen haastattelussa jotain sellaista, mitä pelaaja-aikoina ei näkynyt. Aika fiksusti puhui ja luulen, että Raipen takia nuoret pelaajat ovat valmiit yrittämään vähän enemmän.
 

scholl

Jäsen
Tää on ihan selvä! Jalosen pitää omaksua Tony D'amaton rooli ja antaa kunnon palopuheen INCH BY INCH(linkki:youtube al pacino) Jos ei onnistu Nokalta niin tomistolta puhelua arpinaamalle.

Ite kun juoksen niin mietin kyllä tuota usein. Oon sen kattonut riittävän usein, että pahalla hetkellä tulee mieleen are you willing to live and die for that extra inch. Mutta oikeasti siis tollainen pep talk on tärkeä. Leffoista on hyvä katsoa niitä. Miracle on Ice on yksi esimerkki myös. Sen lisäksi Michael Jordan to the Max on hyvä leffa. Ja Rocky, jokaisen IFK:n pelaajan pitäisi olla Stallone-fani. Itse olen tietysti vähän epäreilussa asemassa tässä, kun olen seurannut näitä myöskin sen takia, koska kirjoitan leadership-aiheesta parhaillaan, mutta se on tärkeätä. Joku pelikirja on yks hailee, jos ei uskota kykyihin ja haluta voittaa. Koko pelikirjakeskustelu on Suomessa roskaa, kukaan ei keskustele siitä halutaanko menestyä. Sihvonen on esim. myöntänyt olevansa ei-urheilusta kiinnostunut. Mihin tuollaista tarvitaan. Että joku teoreetikko, jota ei nappaa, tulee analysoimaan. Tarvitsemme sellaisia toimittajia, joita nappaa menestytäänkö vai ei ja kuinka. Suomessa on joka lajissa sama ilmiö: ei menestytä esim. arvokisoissa. Eikä se pelikirjalla muutu. Jarkkoniemismäinen paskahousuilu pitää loppua ja pelaajat pitää uskomaan siihen, että tänä iltana kukaan ei voita meitä. Ihan niinkuin Miracle On Ice leffassa puheessa coachi sanoo "not this game, not tonight... we shut them down because we can. Tonight we are the greatest hockey team..."

Mulla on sellainen tunne, että IFK:lla on nyt se mahdollisuus, joka ryssitään. Se ryssittiin viime kaudella, se ryssitään tällä kaudella ja ensi kaudella ei ole varmaan enää Mikkeä tai Villeä joukkueessa, vaan huonompi materiaali, eikä enää sitä mahdollisuutta. Samalla tavalla viimeksi oli mahdollisuus työsulkukaudella ja sekin ryssittiin. Olen väsynyt seuraamaan enää tätä touhua. Jos asioita ei haluta tehdä oikein niin minkä takia meidän pitää sitä seurata.
 

Buddha

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyhjäntoimittajan sijaisnäyttelijä Nybondas.
Sm-liigassa on joka ikinen valmentaja jostain landelta.

Tami ei ole kyllä mistään kotoisin.

Itse otsikon kysymykseen, niin toivottavasti tämä asia on hyvissä ajoin selvillä, että pääsee vaikuttamaan palaajahankintoihin ajoissa, eikä hänen tarvitse pelata peruuttelijoilla.
 

TM

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Mainitse yksikin stadilainen valmentaja lätkässä. NE on kaikki jotain hiton heinähattuja, joita ei voi kiinnostaa. Sm-liigassa on joka ikinen valmentaja jostain landelta. Se on käsittämätön juttu.

Kiva Harri? ;)
 

Davidson

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Aivan loistava linkitys. Saisiko yhden kappaleen tuollaisia puhumaan HIFK:n koppiin ja nimenomaan niin, että Nokka istuu siellä pelaajien keskellä.

Täytyy myöntää, että -perusteettomassa lapsenuskossani- olen kuvitellut
HIFK:in erätaukokeskustelujen olevan tuota kunnon perkeleen viljelemistä.
Mutta kai se sitten oikeasti onkin tätä:

http://www.youtube.com/watch?v=x0sJKqIIRmQ

Luulen, että siinä mitä scholl tuossa aiemmin kirjoitteli on kyllä paljon perää. Häviämistä pitää oikeasti vihata, asenteen täytyy olla se, että joka pelissä taistellaan viimeiseen sekuntiin asti. Löytyykö pelaajilta tätä - riittääkö taso?!?

Avauduin asiasta nokan ekan kauden jälkeen ja avaudun nyt sitten taas, vaikka ei pitänyt. Valmentajalla on toki suuri merkitys (vrt. Shedden) ja hän jos kuka saa pelaajat pelaamaan joukkueelle - jos saa.

Pahoin pelkään, että suurempi ongelma on kuitenkin se, että HIFK:n pelaajana oleminen ei perustu niinsanotusti tulospalkkaukseen. Kärjistetysti, ihan sama miten pelaat illasta toiseen, palkka juoksee kuitenkin. Nenä itse taas on jo voittanut muutaman mestaruuden, ehkä ei enää kiinnosta. Ihan sama, saahan sekin korkeaa palkkaa naurettavan helpolla mikä ei ole mitenkään itsestäänselvyys nyky-yhteiskunnassa.

Toki on sitten poikkeuksia, Granlund tulee ensimmäisenä mieleen, joita ehkä vielä ajaa eteenpäin joka muu ihanne kuin pysyvä kuukausipalkka. (Tämä mullistava teoriani ei tietenkään selitä sitä, miksi MUISSA joukkueissa näkyy sellaista taistelutahtoa mitä urheilussa voisi vielä odottaa näkevänsä.) :)

Mikä siis neuvoksi? Jos nyt miettii kuinka paljon keskiverto-Jormaa vituttaa lähteä räntäsateessa iltaduuniin marraskuussa, niin alkaa ehkä (mukamas) ymmärtää miksi lätkän pelaajatkaan eivät em. olosuhteissa jaksa pistää kaikkea peliin. Mutta, Rautiaista lainatakseni, PERKELE, eihän ne jätkät pelaa kuin kaksi kertaa viikossa parisen tuntia kerrallaan. Jos kerran motivaatiota riittää treenata, niin on se nyt PERKELE kumma, ettei jaksa sitten painaa täysillä kahta kertaa viikossa.

Mielestäni ainoa pitkän tähtäimen lääke on se mitä täällä on jo sivuttukin. HIFK:issä pelaamisesta pitäisi tehdä pelaajille siinä mielessä kunnia-asia, että se riittäisi motivaatioksi ja laittaisi pelaajat yrittämään kaikkensa - joka ilta. Onko tälläinen visio sitten lainkaan mahdollista yhteiskunnassa, jossa arvostetaan jokseenkin muita asioita kuin "kunniaa" onkin jo toinen ja huomattavasti mielenkiintoisempi kysymys. Ainakin se vaatisi asian tärkeyden ymmärtämistä organisaation tasolla.

Ugh.
 

scholl

Jäsen
Onko tälläinen visio sitten lainkaan mahdollista yhteiskunnassa, jossa arvostetaan jokseenkin muita asioita kuin "kunniaa" onkin jo toinen ja huomattavasti mielenkiintoisempi kysymys.

Niin Sarasvuo ottanut selvää, että suomalaista vituttaa käydä töissä. Suomalainen ei halua menestyä töissään, vaan tärkeämpää ja kivempaa on muka käydä vaimon kanssa Ikeassa tai nysvätä kotisohvalla. Prioriteetit on päin helvettiä. Jonkun pitäisi oikeasti sanoa, että joo, jos sä haluat käydä vaimon kanssa Ikeassa niin ok, mutta tää on tärkeämpää. Se, mitä pelaajat tekevät vapaa-ajallaan on yks hailee, mutta toi ura kestää kuitenkin sen verran vähän aikaa, että ykkösprioriteetti on se urheileminen ja se, että siinä ollaan hyviä. Eihän yksilöurheilussakaan tule yhtään ainoata kultamitalia, jos nysvää jonkun muijan kanssa koko ajan, vaan pitää sitoutua hakemaan menestystä.

Suomessa ei saa menestyä koulussa. Jos joku menestyy niin hän on mulkku, koska pitää mennä hitaimman mukaan, jotta kukaan ei putoa kärryltä. Sama se on yliopistoissa. Yksikään mesta Suomessa ei ole edes sadan joukossa maailmassa. No kävin mielenkiinnosta kuuntelemassa Aalto-yliopiston avajaiset. Sinnemäki oli tullut sinne. Siis ensinnäkin tollainen kommari päästetään paikalle on jo kuvottavaa ja toiseksi hänen puheensa käsitteli taas sitä kysymystä, ettei kukaan saa pudota kelkasta. Siis mitä vittua. Sama juttu kuin IFK:ssa. Sanahelinää menestyksenhausta, mutta ei olla valmiita tekemään sen eteen mitään. Vittu ei haeta sinne niitä lahjakkaimpia opiskelijoita ja laiteta niitä tekemään niin kovaa hommaa, etteivät tiedäkään, jotta saadaan se taso huipuksi. Ei siinä ole tasa-arvosta kysymys, vaan siitä, että ne, jotka breikkaavat, breikkaavat kunnolla.

Sama se on ryhmäliikunnassa. Kävin 2000 luvun alussa spinningissä ja meinasin saada slaagin, kun näin mistä on kysymys. Siellä ei laiteta niitä ajamaan niin, että parhaimmat selviävät tunnin loppuun, itseasiassa juuri kukaan ei putoa kovimmillakaan tunneilla kesken kaiken, joka on taas sama juttu eli ei haeta menestystä. Ei haeta sitä, että jengi tulee kondikseen ja saavat vaadittavaa henkistä kovuutta. Että mennään sinne tunnille sillä asenteella, että tänään annan kaikkeni ja pääsen maaliin. Ei, vaan suomalainen menee salille viettämään aikaa. Sitten kun sinne menee scholl, joka ajaa kuin se olisi viimeinen ilta niin pidetään hulluna.

Se on yleinen asennevamma Suomessa. Olen esittänyt, että koko Sisu-sanasta luovutaan. Sisu on laiskuuden ilmentymä. Sisussa vain tyhmät tai huonot joutuvat ponnistelemaan. Se on sellainen puolustusmekanismi. Jos joku hyökkää tai uhkaa tai tulee jotain ponnistuksia eteen niin ne hoidetaan ja mennään läpi harmaan kiven, mutta passion puuttuu. Ei ole intohimoa tehdä asioita. Ei olla proaktiivinen ja haeta sitä mahdollisuutta mennä sata lasissa ja antaa kaikkensa. Ei haluta olla hyviä, koska sitä ei tässä yhteiskunnassa arvosteta.

Halonen menee olympialaisiin ja sanoo, että oli ihan hyvä tuliko mitaleita tai ei, kun tehtiin parhaamme. Vittu missä on vaatimustaso. Jos koulussa ekasta luokasta alkaen vaadittaisiin jotain, vanhemmat katsoisivat että lapset tuovat kymppejä kotiin ja olisi selkeät pitkät aikavälin tavoitteet niin jotain tapahtuisi. Nyt siellä hengataan vaan. Periaatteessa keskiarvokin on ihan samantekevä, koska ei siitä saa mitään tunnustusta tai rohkaisua, jos menee hyvin verrattuna normisuoritukseen, joka on esim. 8 ja 9 välinen ka. Sitten joku vielä härskisti väittää A-Studiossa, että nyt on yhteiskunnassa kiire ja vaaditaan liikaa. Se on paskapuhetta. Jengi voi huonosti, kun on hälläväliä meininki, eikä vaadita mitään. Ei rohkaista mihinkään, eikä saada ihmisten sisälle sitä paloa olla paras jossain.
 

scholl

Jäsen
Jatketaan vielä hetki Suomesta ja suomalaisista.

Olen vuosia sanonut, että Suomi on paska maa. Siis oikeasti on ja täällä menee hermot helposti, koska eläminen on jotenkin sietämätöntä. No sitten, jos sen joku uskaltaa sanoa ääneen niin vastaus ei oo, kun jossain hiton ambomaassa on asiat vielä huonommin. Mitä sitten, pitää verrata siihen, missä on paremmin. Sama kuin tämä loton pelaaminen. Miksi ottaisin jonkun 20c maksavan lisäbonuksen siihen riviin, jos sillä voittaa tyyliin euron, jos olen kuitenkin hakemassa sitä 7 miljoonaa. Tai miksi edes lottoaisin, jos on alle 5me. Olen tällä vuosituhannella lotonnut ehkä 5-7 kertaa, enkä kertaakaan alle 5me potteja, koska en halua voittaa niitä. Mitä järkeä tavoitella pieniä potteja, jos voi tavoitella isoja.

Sama juttu tässä urheilussa. Joku, että välieriin pääseminen on hyvä tulos, on roskaa. Sitä joko voittaa tai häviää. Itse en kannattajana seuraa mitään muuta kuin mestaruuksien metsästämistä, enkä esim. 90 luvulta muista juuri mitään muuta kuin sen 98 menestyksen. Ne on aivan sivuseikkoja muut kaudet, epäonnistumisia. Jos valmentajat ja pelaajat eivät hae menestystä niin onhan se hemmetti. Se vetää ihan sanattomaksi.
 

vsqu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Taistelua

Samaa mieltä, tosta häviämisestä, jos sanotaan, että ei yksi tappio haittaa, niin sitten täytyy kentällä näkyä kaikissa muissa peleissä, että se oli vaan se yksi peli mikä hävittiin, ja loput pelataan peräsuoli pitkällä ja täysin hapoille vetäen, jos vielä sitten hävitään, niin ainakin on kaikki annettu peliin.Aina pitää taistella voitosta, vaikka olisi pelit kahtena päivänä peräkkäin, niin kunto täytyy riittää, ja jos ei riitä enää bensa toisen pelin lopussa, niin vedetään hämärän rajamailla yrjöt kentälle, ja näytetään, että ainakin taistellaan.Spartalaisuus on hienoa katsella.Lyhyesti, aina täysillä loppuun, vaikka katkeraan, asti.HIFK:n kuuluu periksi antamaton asenne, ja jos häviö on selvä, niin ainakin kolataan vastustajaa niin, ettei stadista oteta voittoa ilman mustelmia.Taka askelia ei saa hyväksyä koskaan prkle.
 

Davidson

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Scholl: Nimenomaan!

Koulussa ja yliopistossa olen kyllä nähnyt pahoja oireita mainitsemistasi seikoista. Onhan se nyt ihan perseestä. OK, peruskoulussa on ehkä perusteltua että mennään heikoimman mukaan ja lapsissta ei revitä kaikkea irti.

Mutta lätkäjoukkkue, jossa aikuiset miehet tienaavat isoja (kuka enemmän kuka vähemmän) rahoja? Eihän se nyt perkele voi olla mikään suojatyöpaikka!! Kai siellä nyt sentään saadaan vaatia jotain? Ihan vaan senkin takia, että peliä pelataan ensisijaisesti kannattajille joilla - näin uskaltaisin vaatimattomasti väittää - on oikeus odottaa asennetta, taistelua, voitontahtoa ja mestaruuksia useammin kuin kerran kahdessakymmenssä vuodessa.

Päitä vadille!
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
HIFK:n kuuluu periksi antamaton asenne, ja jos häviö on selvä, niin ainakin kolataan vastustajaa niin, ettei stadista oteta voittoa ilman mustelmia.

Tämä asenne on puuttunut IFK:sta melko pitkään.

Kysymys voitontahdosta on sillä tavalla vaikea, että suomalaiselle luonteelle se ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Suomalainen perustyyppi on 'hyvä häviäjä' (vrt. Mieto) ja parhaimmillaan yleensä silloin, jos on altavastaajan asemassa. Suomessa henkilö, jolla on tervettä itseluottamusta ja joka ilmaisee aikeensa voittaa, on kummajainen ja hänet lytätään yhteistuumin nopeasti. Koko yhteiskuntamme perustuu siihen, että pitää olla vaatimaton eikä saa 'leuhkia' ja aina pitää ajatella sitä, mitä muut meistä ajattelevat...

Mutta... oikealla tavalla motivoituna suomalainen on myös taitava, sisukas ja peräänantamaton tyyppi, ihminen joka jättää pätkän peräsuolestaan kentälle uskoessaan asiaansa. Kansanluonteellemme emme ehkä voi paljonkaan tehdä, mutta jujuna voisi olla se, että löydämme tyypit, jotka osaavat tukea hapuilevaa itseluottamustamme ja kaivaa meistä 'hyvän' esiin. Se valitettavasti vaatii myös melkein hihhulisaarnaajan karismaa. Sekin on yksi niistä voimavaroista, joita ei ihan kaikille suomalaisille ole syntymälahjana jaettu :)
 

roskis

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK Helsinki, Detroit Red Wings
Psssst....

Naapurin kopista kerrottiin mukava huhu, että olis seutulipulla tulossa ens kaudelle mieluisa koutsi. Kyllä on kelvannu mässäillä ajatuksella. Näin ne isot pojat kuiskutteli ja aina on ollu jotain totuuspohjaa mukana. Tähän asti ainaki.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Petu -> HIFK arvailuja on ollut ilmassa viimeiset 2v eli ei olisi mikään uutinen.

Itse olen tätä veikannut jo pidempään koska paperillahan se olisi täydellinen liitto, olettaen että Petulle annetaan vapaudet valmennustiimin suhteen (Sakke ei olisi osa sitä).

Eli sanotaan nyt näin suomeksi että jos Matikainen jää sittenkin Suomeen (50/50), niin HIFK on tällä hetkellä 90% varmasti osoite. Loput 10% menee Kekäläiselle ja Helvetin Isolle Tarjoukselle (tm).
 

Negatiivinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Eli sanotaan nyt näin suomeksi että jos Matikainen jää sittenkin Suomeen (50/50), niin HIFK on tällä hetkellä 90% varmasti osoite. Loput 10% menee Kekäläiselle ja Helvetin Isolle Tarjoukselle (tm).

Jokereihinhan on arvuuteltu KalPan Pekka Virtaa kauden alusta lähtien, sopisi meille mielestäni paremmin kuin Matikainen. Molempien joukkueiden brändin rippeiden perusteella arvioiden tämä jako olisi melko looginen tuleville kausille(vai onko sukunimella Matikainen sittenkin liikaa historian painolastia IFK-perheessä, hehheh).
 

hemmo_1973

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Molempien joukkueiden brändin rippeiden perusteella arvioiden tämä jako olisi melko looginen tuleville kausille(vai onko sukunimella Matikainen sittenkin liikaa historian painolastia IFK-perheessä, hehheh).

Toisille voi olla, mutta aika monelle on varmaan viimeisen parin vuoden aikana tullut ainakin aika ajoin Sir Penaa ikävä. Penan aikana oli paljon myös hyviä asioita ja pelillistä ja off ice-tason tunnetta. Mitä keskimääräiselle HIFK-fanille on jäänyt käteen kahdesta viime kaudesta - muuta kuin Granlund ja se yksi v:llä alkava olomuoto?
 

Kyynikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK / HJK + Porin Ässien sympatiakannattaja
Kojon seuraaja?

Onko merkitystä kuka vaihtoaitiossa seisoo jos ei KOKO organisaation EHDOTON tavoite ole mestaruus? Jotenkin alkaa tuntumaan että toimistollakaan ole riittävästi menestymisen halua, kunhan nepataan kaudet alta pois. En tiedä, usko mennyt koko touhuun! Keväällä taas vituttaa. Se on ainoa VARMA ASIA!
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Onko merkitystä kuka vaihtoaitiossa seisoo jos ei KOKO organisaation EHDOTON tavoite ole mestaruus? Jotenkin alkaa tuntumaan että toimistollakaan ole riittävästi menestymisen halua, kunhan nepataan kaudet alta pois. En tiedä, usko mennyt koko touhuun! Keväällä taas vituttaa. Se on ainoa VARMA ASIA!

No tähän on hyvä veli sanottava se, että kyllähän IFK:n rahallisesta panoksestakin näkee, että kannua tavoitellaan tosissaan. Viime kaudellakin IFK:lla oli isommat panostukset kuin finalisteilla, mutta kentällä se ei näkynyt pätkääkään.

Järkyttävän suuren virheen ovat office-porukat tehneet, kun ovat putkinäöllä luottanut kolmikkoon KJ/Rautio/Sakke liian pitkään. Varsinkin tuohon viimeiseen vaihtoehtoon. Ei ole ollut tietotaitoa eikä tajua hakea pätevämpää jannua siihen. Eli uskon että halua voittamiseen on, mutta ei ymmärrystä siitä, mistä on kiikastanut. KJ/Rautio parin suhteen on sukellettu nyt kahtena keväänä, ja masentavan isolla todennäköisyydellä se tapahtuu taas. Toivon menestystä myös tuolle kolmikolle keväällä, eli ei mitään henk.koht. kaunoja tietenkään. Aikansa kaikella, ja se aika loppunee tuon kolmikon suhteen ensi kevääseen, jos oikeita ratkaisuja halutaan tosissaan hakea.
 
Viimeksi muokattu:

-3112-

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, ManU, HSV
Eiköhän se kannu ole offisen ja koko organisaationkin tavoite, kun pääsponsoritkin ovat 'nipistäneet' suuria summia sponssi rahoista pois ja sanoneet kuittaavansa rahat HIFK:lle kertakorvauksena, mikäli kannu tulee Nordikselle.

Jatkaja KJ:lle on valittu jo viime vuodenvaihteessa.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Suomalaisuudesta on pakko heittää myös tämä Nokia-keskustelujen yhteydessä esiinnostettu seikka: Optiot toimiva jenkkilässä niin, että ne kannustavat saajaansa entistä suurempaan raivoon ja miljooniakin halutaan lisää. Optiot suomalaiselle saavat aikaan "lapaset putoaa" -tyyppisen reaktion. Miksi tehdä enää mitään suurella intohimolla, kun talousasiat on turvattu loppuelämäksi? Jenkkifrendini, joka on työskennellyt hetken myös Suomessa, sanoi että kun amerikkalaiset yritysjohtajat golfaavat, purjehtivat tai laskettelevat, he tekevät sitä bisneksen takia. Aina. Kun suomalainen yritysjohtaja golfaa, hän todellakin puhtaasti golfaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös