Paljon hienoja kirjoituksia ja omalla tavallani ymmärrän BOLinkin näkökulman. Mutta -kaikella kunnioituksella- niin pohjoiskorealaista tämä fanittaminen ei saisi olla, että joka ainoa, joka HIFK:sta duunin saa, pelaamaan tai koutsaamaan, on siitä eteenpäin jeesus, jota ei saa arvostella. Koska sitten tulee ehkä jollekin paha mieli ja tämänhän pitäisi olla meidän yhteinen joukkueemme. Pään pensaaseen työntäminen reaaliajassa johtaa vääjäämättä jälkiviisauteen, jota vihaan yli kaiken. Tiedän, että nytkin on olemassa henkilöitä, jotka tulevat piiiiitkän tauon jälkeen kuittailemaan, jos Nokan HIFK menestyy keväällä. Mutta he eivät tule esiin ollenkaan, jos sama perseily jatkuu. Tämä on aivan saatanan rasittava ihmisryhmä, jonka jorinoita en pidä missään arvossa. Nostan hattua kaikille meille, joilla on munaa kommentoida asioita reaaliajassa ja jopa mahdollisesti korjata aiempia virheoletuksiaan. Tämä täysin mielipiteestä riippumatta. Ja sehän ei muutu, että todella pitkä aika on kärsitty munattomasta peruuttelusta ja nöyryyttävistä putoamisista pleijareissa, vaikka ensi keväänä menestys tulisikin. Mulle menestys ei ole niin tärkeä, että kestäisin 2-3 vuoden pakittelun sen hintana. Ensin 100 matsia tuskaa, sitten 5 loistavaa + mestaruus. Väärä mittasuhde.
Don Sukoilta huikean hyvä vertaus Shedden vs. Jalonen. Toinen lähtee tappelemaan jokaisen irtokiekonkin voittamisesta, toinen rakentaa yksikköä, joka kiihtyy kevättä kohti. Lätkä on kuitenkin yksinkertainen kontaktilaji ja kuten Don S sanookin; taistelutuntuma pitää kerätä heti syksystä alkaen. Keväällä ei päästä enää iholle, vaikka haluttaisiinkin. Kojon HIFK muistuttaa paljon Suomen jalkapallomaajoukkuetta. Siinä on paljon potentiaalia ja osa pelisuunnitelmista näyttää paperianalyysin perusteella hyvältä. Mutta yksi asia joukkueesta puuttuu : raaka mullan maku ja käytännön tilannehallinta. Seurauksena on kasvotonta seisoskelemista Moldovian painaessa ohi. On aika ylimalkaisen ja suorastaan hellyttävän kilttiä todeta, että se ja se valmentaja on tehnyt paljon piilohyvää ja jättää perinnön tästä. Höpöhöpö. Jokainen kausi aloitetaan puhtaalta pöydältä ja liigamme on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka oikea valmentajavalinta potkaisee veltonkin lauman iskuun. Joukkue olikin siis vain veltoksi luultu. Samoin on paljon esimerkkejä muualla alisuorittajiksi leimatuista pelaajista, jotka yhden siirron jälkeen pelaavatkin loistavasti. Ehkä joukkueen kokonaiskonseptilla on tosiaankin tekemistä tämän kanssa. Ei ole mitään perustetta sille, miksi KJ:n pitäisi saada selvästi enemmän aikaa kuin Dufva on saanut Jypissä tai Virta Kalpassa. Ei tämä edelleenkään ole hiukkaskiihdyttimen rakentamista.
Mielestäni oikea malli menestyvän ja tahtotilaltaan lujan joukkueen tekemiseen lähtee samoin kuin talonrakentaminen. Perustuksista. Voidaan sanoa, että esimerkiksi Shedden on kivijalkamiehiä ja hänen aikanaan ei oteta taka-askelia. Ilves, täynnä nuoria maitonaamoja, oli selvästi fyysisempi kuin isojen miesten HIFK ja monien mielestä otti voitonkin olemalla aggressiivisempi. Kojo oli valmistautunut huonosti otteluun. Pajuoja puolestaan hyvin. Valmennuksen pitää luoda oikea tahtotila ja jos ohje on luokkaa Katellaan tässä ja älkää ottako turhia jäähyjä, ovat pelaajat mahdottoman tehtävän edessä. Sanoin jo toisessa ketjussa aiemmin, että jos perseily ja väisteleminen jatkuu, Kanki ja kumppanit reagoivat lopulta itse ja silloin tulee niitä oikeasti typeriä jäähyjä. Siltikin lähes ainoa ilo eilisestä tilastosta oli Kangen ottama väkivaltaisuusjäähy. Hänellä on todistettavasti ollut joku tunnetila päällä.
Ensin perustus, sitten hienosäätö. Ja kyllä se menee niin, että Shedden on perustus, Nokka on hienosäätäjä. Kun lajin tarkoitus ja koko keinovalikoima ei ole selvästikään hallussa niin, että se siirtyisi koutseilta pelaajille, on Kojon rakennustyö (jonka tuloksena halutaan siis joukkue, joka on yhtä aikaa varovainen mutta ahne, taisteleva mutta jäähyjä välttävä jne...) tällä hetkellä vastaavaa kuin jos tehtäisiin huojuvaan taloon vitun siistiä lasitettua parveketta. Ei, ensin pitää olla perusta kunnossa ja joukkuelajissa perustaksi ei riitä, ei vittu oikeasti riitä, että jokainen yksittäinen pelaaja on urheilullinen ja kiva pukukopissa. Ei tämä niin helppoa ole, että osat vain summautuvat. Voi olla, että Kojo on tehnyt hyvää raaka-ainetta = urheilullisia pelaajia ja tokihan Kojo osaa toimitusjohtajamaiset hienosäädöt. Mutta yksi välivaihe puuttuu. Yksilöiden hitsaaminen joukkueeksi, joka puhaltaa yhteen hiileen ja oikeasti syö valmentajansa kädestä. Tämä elementti puuttuu täysin ja vastakkaiseksi esimerkiksi käy Blues: taitotaso on mitä on, mutta Petu osaa tehdä JOUKKUEEN.
Don Sukoilta huikean hyvä vertaus Shedden vs. Jalonen. Toinen lähtee tappelemaan jokaisen irtokiekonkin voittamisesta, toinen rakentaa yksikköä, joka kiihtyy kevättä kohti. Lätkä on kuitenkin yksinkertainen kontaktilaji ja kuten Don S sanookin; taistelutuntuma pitää kerätä heti syksystä alkaen. Keväällä ei päästä enää iholle, vaikka haluttaisiinkin. Kojon HIFK muistuttaa paljon Suomen jalkapallomaajoukkuetta. Siinä on paljon potentiaalia ja osa pelisuunnitelmista näyttää paperianalyysin perusteella hyvältä. Mutta yksi asia joukkueesta puuttuu : raaka mullan maku ja käytännön tilannehallinta. Seurauksena on kasvotonta seisoskelemista Moldovian painaessa ohi. On aika ylimalkaisen ja suorastaan hellyttävän kilttiä todeta, että se ja se valmentaja on tehnyt paljon piilohyvää ja jättää perinnön tästä. Höpöhöpö. Jokainen kausi aloitetaan puhtaalta pöydältä ja liigamme on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka oikea valmentajavalinta potkaisee veltonkin lauman iskuun. Joukkue olikin siis vain veltoksi luultu. Samoin on paljon esimerkkejä muualla alisuorittajiksi leimatuista pelaajista, jotka yhden siirron jälkeen pelaavatkin loistavasti. Ehkä joukkueen kokonaiskonseptilla on tosiaankin tekemistä tämän kanssa. Ei ole mitään perustetta sille, miksi KJ:n pitäisi saada selvästi enemmän aikaa kuin Dufva on saanut Jypissä tai Virta Kalpassa. Ei tämä edelleenkään ole hiukkaskiihdyttimen rakentamista.
Mielestäni oikea malli menestyvän ja tahtotilaltaan lujan joukkueen tekemiseen lähtee samoin kuin talonrakentaminen. Perustuksista. Voidaan sanoa, että esimerkiksi Shedden on kivijalkamiehiä ja hänen aikanaan ei oteta taka-askelia. Ilves, täynnä nuoria maitonaamoja, oli selvästi fyysisempi kuin isojen miesten HIFK ja monien mielestä otti voitonkin olemalla aggressiivisempi. Kojo oli valmistautunut huonosti otteluun. Pajuoja puolestaan hyvin. Valmennuksen pitää luoda oikea tahtotila ja jos ohje on luokkaa Katellaan tässä ja älkää ottako turhia jäähyjä, ovat pelaajat mahdottoman tehtävän edessä. Sanoin jo toisessa ketjussa aiemmin, että jos perseily ja väisteleminen jatkuu, Kanki ja kumppanit reagoivat lopulta itse ja silloin tulee niitä oikeasti typeriä jäähyjä. Siltikin lähes ainoa ilo eilisestä tilastosta oli Kangen ottama väkivaltaisuusjäähy. Hänellä on todistettavasti ollut joku tunnetila päällä.
Ensin perustus, sitten hienosäätö. Ja kyllä se menee niin, että Shedden on perustus, Nokka on hienosäätäjä. Kun lajin tarkoitus ja koko keinovalikoima ei ole selvästikään hallussa niin, että se siirtyisi koutseilta pelaajille, on Kojon rakennustyö (jonka tuloksena halutaan siis joukkue, joka on yhtä aikaa varovainen mutta ahne, taisteleva mutta jäähyjä välttävä jne...) tällä hetkellä vastaavaa kuin jos tehtäisiin huojuvaan taloon vitun siistiä lasitettua parveketta. Ei, ensin pitää olla perusta kunnossa ja joukkuelajissa perustaksi ei riitä, ei vittu oikeasti riitä, että jokainen yksittäinen pelaaja on urheilullinen ja kiva pukukopissa. Ei tämä niin helppoa ole, että osat vain summautuvat. Voi olla, että Kojo on tehnyt hyvää raaka-ainetta = urheilullisia pelaajia ja tokihan Kojo osaa toimitusjohtajamaiset hienosäädöt. Mutta yksi välivaihe puuttuu. Yksilöiden hitsaaminen joukkueeksi, joka puhaltaa yhteen hiileen ja oikeasti syö valmentajansa kädestä. Tämä elementti puuttuu täysin ja vastakkaiseksi esimerkiksi käy Blues: taitotaso on mitä on, mutta Petu osaa tehdä JOUKKUEEN.