Vlad,
Toivoisin että vastaisit posteihini kokonaisuutena, etkä valitsisi pieniä pätkiä joita kommentoit. Saan sellaisen kuvan, ettet halua vastata tiettyihin kysymyksiin. Miksi?
Esimerkiksi voisit myöntää, että olit väärässä Kyreniusta koskevassa väitteessäsi.
Et myöskään mitenkään kommentoinut näitä kysymyksiä:
1. Miksi hänen seuraajansa uskoivat hänen ylösnousemukseensa ehdoitta?
2. Miksi hänen seuraajansa saivat tuhannet juutalaiset, jotka aikaisemmin suhtautuivat kristinuskoon vihamielisesti, uskomaan myös ylösnousemukseen ja Jeesuksen jumaluuteen?
3. Edelliseen viitaten: Miten selität Saulus Tarsolaisen, kristittyjen vainoajan, kääntymyksen pakanoiden apostoliksi?
4. Miten Jeesus onnistui liittämään elämäänsä niin monta Vanhan Testamentin profetian toteuttavaa seikkaa? Hän syntyi ja kuoli juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Hänen elämänsä yksityiskohdat on hyvin pitkälti ennustettu Vanhassa Testamentissa. Hän oli ainoa juutalainen Messias-ehdokas, joka täytti Jesaja 53. ennustuksen "Kärsivästä Palvelijasta" jne....
5. Mikäli evankeliumit ovat mielestäsi myyttejä, miksi ne eivät täytä myyttien tuntomerkkejä? Evankeliumeissa on paljon mm. niille "haitallista" materiaalia. Miksi Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olivat naisia? Miksi arvostetun Sanhedrinin jäsenen Joosef Arimatialaisen nimi mainittiin hautauksen yhteydessä, jos koko juttu oli keksitty? Miksi ylipappi Kaifaan nimi tuotiin myös esille? (Kaifaksen historiallisuus on todistettu). Tällaiset keksitylle tarinalle haitalliset yksityiskohtia.
Toivoisin siis sinulta, että vastaisit viesteihini kokonaisuutena, koska itsekin olen tehnyt niin. Joskos voisi myös myöntää olevansa väärässä, kuten Kyreniuksen, Jerikon muurien ja Ain kohdalla :)
Sitten asiaan...
Viestin lähetti vlad
Vastauksia etc.
Kieltämättä olet oikeassa sen suhteen, että vertaukseni Jeesuksen ja Aku Ankan välillä on typerä, tarkoituksenani ei ollut loukata sinua - siitä pahoitteluni, mutta halusin vain osoittaa sillä sen ettei mikään muutu todeksi vain sillä, että siitä kirjoitetaan jotain. Aivan hyvin olisin voinut ottaa vertauskohteeksi jonkin toisen ”myyttisen” hahmon jonka olemassa oloa tahi olemattomuutta ei voida todentaa aivan varmasti mutta josta on kirjoitettu ja kirjoitetaan yhä edelleen, siltikään tämä ”henkilö” ei muutu olevaiseksi tämän kirjoittelun tähden.
Ero Akun ja Jeesuksen välillä pitäisi olla selvä meille kaikille. Akusta kirjoitetaan selvästi fiktiivisenä henkilönä ja aika harva todennäköisesti pitää häntä historian henkilönä (tai ankkana :) ) . Jeesuksesta sen sijaan kirjoitetaan historian henkilönä. Tämä yksin ei vielä tee Jeesuksesta historiallista henkilöä, mutta lisätutkimuksen avulla hänet on helppo todeta historian henkilöksi. Soveltamalla häneen yleisiä historiantutkimuksen periaatteita ylivoimainen enemmistö tutkijoista on päätynyt siihen, että hän todella on historian henkilö. Esim. Dohertyn kehnohko väite siitä, ettei Jeesusta olisi ollut olemassa, perustuu tietämättömyyteen ja tahalliseen asioiden vääristelyyn. Yleensä Jeesuksen historiallisuuden kieltäjien motiivina on vihamielinen asenne kristinuskoa kohtaan. Nämä samat henkilöt eivät kyseenalaista esim. Buddhan historiallisuutta, vaikka Buddhasta on jäänyt huomattavasti vähemmän historiallisia todisteita kuin Jeesuksesta. Itse katson, että jokainen historiallisen Jeesuksen kieltävä syyllistyy itsepetokseen.
Viestin lähetti vlad
Huomioi, että aukottomasti Jeesuksen historiallisen olemassa olon hyväksyjiä löytyy vain ylivoimainen enemmistö kristinuskoa ja kristinuskonhistoriaa tutkivien asiantuntijoiden joukosta, ja heillä taasen on hyvin usein oma lehmä ojassa tämän suhteen koska monet heistä on samalla teologeja tms. Kriittisempää suhtautumista löytyy huomattavasti muiden historioitsijoiden ja tutkijoiden joukosta.
Ja, kts. aikaisemmin tässä viestiketjussa kirjoittamani viesti koskien historiallisia kriteerejä.
Eikö nimenomaan kristinuskoa ja sen historiaa tutkivien joukosta pitäisi löytyä eniten tietoa asiasta? He ovat omistaneet suuren osan elämästään pelkästään kristinuskon ja historiallisen Jeesuksen tutkimiseen, ja heidän joukossaan ylivoimainen enemmistö pitää häntä historiallisena henkilönä. Melko varmasti voidaan sanoa, että heillä on enemmän tietoa asiasta kuin minulla tai sinulla. Ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että suurin osa näistä tutkijoista pitäisi Jeesusta Jumalan Poikana. Väittäisin, että enemmistö heistä ei ole tunnustuksellisia kristittyjä.
Pystytkö nimeämään yhtään ainutta tutkijaa, joka olisi
hyvin perustein pystynyt kyseenalaistamaan historiallisen Jeesuksen olemassaolon. Toivottavasti et vetoa ainakaan Dohertyyn.
Viestin lähetti vlad
Epäilen ettei vuonna 90 jaa ollut enää kovinkaan montaa sellaista ihmistä elossa jotka olisivat nähneet Jeesuksen ja kykenisivät kuvailemaan tapaamistaan hänen kanssa koska Jeesus kuoli reilun 30 iässä ja kuten kirjoitit on kulunut noin 60 vuotta Jeesuksen kuolemasta ja sen ajan mittapuun mukaan 60 vuotta on todella pitkä elinikä ja jotta ihminen olisi nähnyt Jeesuksen ja kykenisi tarkoin kuvailemaan mitä hän on tehnyt ja mitä sanonut on hänen oltava reilusti yli 60 vuoden ikäinen, jopa yli 75-vuoden ikäinen jotta voitaisi kuvitella hänen ymmärtäneen kuka Jeesus oli ja mitä hän teki. Sitä nuoremmat ovat kuulleet hänestä vain toisen käden tietoa, tarinoita ja siihen aikaan legendat kehittyivät huomattavan helposti kosta tiedon kulku oli mitä oli ja suuri osa ihmistä pysyi tiukasti omassa piirissä joten matkalaisten kertomuksia ei välttämättä päässyt tarkistamaan oikeiksi samoin kuin nykyään. Joten tällaisessa ympäristössä jossa monasti tarinankertojat tarinoillaan ansaitsivat leipänsä oli heidän osattava kertoa mitä merkillisempiä tarinoita. Ja, samaan asiaan on jo muutama muu aiemmin tämän ketjun kuluessa tuonut esille, sinun on vain vaikea hyväksyä sitä koska se poikkeaa niin siitä mihin sinä uskot ja mitä pidät totuutena.
Perimätieto ei katoa mihinkään yhden sukupolven aikana. Jeesuksen nähneet ihmiset kertoivat varmasti hänestä myös lapsilleen. Ei pelkästään kristityt.
Lisäksi pitää muistaa, että apostolit alkoivat saarnata ylösnousseesta Herrasta
välittömästi Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Tuolloin Jeesuksen elämä ja teot olivat varmasti vielä hyvin ihmisten muistissa. Tosiasia on, että apostolit saivat aika suuren joukon juutalaisia uskomaan Jeesukseen. Tällainen ei olisi ollut mahdollista ilman, että nämä ihmiset olivat itse nähneet Jeesuksen elävän, saarnaavan ja parantavan ihmisiä. Pietari sanoi eräässä puheessaan juutalaisille: "Jeesus, jonka te surmasitte..." Hän selvästi puhuu henkilöstä, joka oli tuttu hänen kuulijakunnalleen. Hän ei puhu jostakin mystisestä hahmosta tarumaailmassa, vaan
ihmisenä inmisten joukossa eläneestä henkilöstä ja aikalaisestaan.
Kristinuskon erittäin nopea leviäminen olisi ollut siis mahdotonta ilman historiallista Jeesusta, ja väitän myös, että ilman ylösnousemusta. Ylösnousemus aiheutti muutoksen opetuslapsissa. Ennen epäilevistä, pelkuruuteen ja saamattomuuteen taipuvista miehistä tuli hetkessä varmasti ja vakuuttavasti esiintyviä, rohkeasti omaa henkeään uhmaten todistavia saarnamiehiä, joiden ainoa saarnan kohde oli ylösnoussut Jeesus Nasaretilainen.
Viestin lähetti vlad
Kts. mitä kirjoitin yllä ja aiemmin. Ja, lisään vielä. Sillä ei ole mitään merkitystä haluanko minä kristinuskon olevan totta tai ei, se on ja pysyy mutta se tulisi asettaa oikeaan asemaansa, ja sen pakkosyöttö ja valheellisen informaation levittäminen tulisi lopettaa kouluissa etc. paikoissa. Mutta parahin Jagr, sinullahan ei varmaan ole mitään ennakkoasennetta.
Olen samaa mieltä, ettei kouluissa välttämättä olisi hyvä olla pakkouskontoa. Sen sijaan uskonnon opetus on mennyt selvästi liian liberaaliin suuntaan. Paras tilanne olisi, että uskonnosta tehtäisiin vapaasti valittava kurssi, joissa opetus olisi tunnustuksellista ja Raamattuun pohjautuvaa.
Viestin lähetti vlad
Mielestäni olen jo aiemmissa kirjoituksissani vastannut tähän kysymykseen, ja vieläpä perustellusti ja esimerkein. Mutta hivenen lisää:
Tahattomien virheiden lisäksi, jolloin joitain rivejä on kopioitaessa jäänyt huomioimatta on esim. Uuteen testamenttiin tehty tahallisia muutoksia, esim. Codex Vaticanuksen haalistunut teksti noin 1000-luvulla tummennettiin tehtiin siihen samalla korjauksia. - Samoin käännettäessa raamattua kielestä toiseen käännöstä ei välttämättä jostain syistä johtuen (teologisia tms.) haluta tehdä tarkalleen alkuperäistä vastaavaksi, näin sisältö muuttuu. Esimerkkinä myös raamatun suomennos 1992 puhuu Matteuksen evankeliumisa ”tietäjistä idästä”, kuitenkin tämä käännös on virheellinen koska kreikkalaisessa alkuperäistekstissä sana on ”magoi”, sen merkitys suinkaan ei ole ”tietäjä” vaan sillä tarkoitetaan erään muinaispersialaisen pappiskunnan jäseniä, jotka tunnettiin maageina. Nämä maagit olivat Persiassa asuneen meedialaisen heimon pappeja, mm. Armas Salosen mielestä käännös on virheellinen.
Itsekin olen myöntänyt, että Raamatun suomennoksissa on pieniä virheitä. Niille ei voi mitään.
Sen sijaan väite, että varhaisessa vaiheessa olisi syyllistytty
tahalliseen tekstien vääristelyyn vaatii parempia perusteluja. Anna ne Raamatun jakeet, jotka sinä uskot olevan väärennettyjä perustelujen kera.
Yleisesti voidaan sanoa, että teoria alkuperäisten kirjoitusten muuttumisesta on osoitettu lopullisesti vääräksi. Eri puolilta Välimeren aluetta on löydetty noin 5200 käsikirjoitusta Uudesta testamentista. Näitä vertailemalla on voitu todeta, että ne ovat hämmästyttävällä tavalla yhdenmukaisia. Vanhimmat käsikirjoitukset ovat toiselta vuosisadalta ja ne on siis kirjoitettu 35-70 vuoden sisällä alkuperäisten tekstien kirjoittamisesta. Verrattuna muihin antiikin kirjoituksiin ja niistä säilyneisiin kopioihinUt:n kirjoitukset ovat tämän testin suhteen monta kertaa luotettavampia, kuin seuraavien kirjoittajien tekstit: Casesar, Platon, Tacitus, Plinius, Suetonius ja Aristoteles. Määrittelyperusteina on pidettävä seuraavia seikkoja: Koska teos kirjoitettiin, varhaisimman kopion ajankohta, aikaväli ja kopioiden määrä. Vertailussa evankeliumit ovat täysin ylivoimaisia kyseisiin kirjoittajiin verrattuna.
Verrataanpa evankeliumeja Aristoteleeseen:
Aristoteleen kirjoitukset on kirjoitettu n. 384 - 322 eKr. Hänen varhaisin kopionsa on kirjoitettu 1100 jKr. Eli aikaväli on n. 1 400 vuotta. Aristoteleen kirjoituksien kopioita on löytynyt vain 5 kappaletta.
Evankeliumit on kirjoitettu n. 55 - 95 j.Kr. Varhaisimmat kopiot löytyvät vuodelta 130 jKr. (tosin tutkija Carsten Thiede on ajoittanut Egyptistä löytyneen pätkän Matteusta jopa niinkin aikaiseksi kuin 65 jKr.!) Eli aikaväli on 35 - 70 v. Kopioden määrä on peräti 5200.
Vertailussa Aristoteleen kanssa evankeliumit pärjäävät siis paremmin kuin hyvin. Samoin myös muiden edellämainittujen kirjoittajien kanssa erot ovat samaa luokkaa.
Kuten ylläolevasta näkyy Ut:n kopioita on noin 60 kertaa enemmän kuin muiden teosten ja aikaväli alkuperäistekstin ja varhaisimman kopion välillä on Ut:n osalta yli 10 kertaa pienempi kuin muiden teosten. British Museumin entinen johtaja ja arvostettu Uuden testamentin tutkija Sir Frederic G. Kenyon totesi:
"Alkuperäisen kokoamisen ja varhaisimpien olemassaolevien todistekappaleiden välinen aika on niin pieni, että sitä voidaan pitää käytännössä olemattomana. Viimeinenkin peruste epäilylle, jonka mukaan Kirjoitukset eivät olisi tulleet meille siinä muodossa kuin ne on kirjoitettu, on nyt poistettu. Sekä Uuden testamentin kirjojen autenttisuus että niiden yleinen luotettavuus voidaan katsoa lopullisesti vahvistetuksi."
Asiantuntija on puhunut :) .
Viestin lähetti vlad
Aiemmin olen jo tästä aiheesta kirjoittanut, ja viitannut myös tässä kirjoituksessa siihen tosiasiaan, että evankeliumit joissa kuvataan Jeesuksen oletettua elämään ovat toisenkäden tietoa. Voinen myös mainita kirkollisen perimätiedon vasta varsin myöhään, joskus toisella ja kolmannella vuosisadalla liittänyt eri evankeliumeihin niissä käytetyt nimet, ja nämä tiedonannot ovat niin myöhäisiä ettei niitä voi pitää historiallisesti luotettavina. Joten tästä voi päätellä sen ettei ole todellista tietoa siitä kuka nämä evankeliumit on koonnut ”kirjoiksi”.
Evankeliumit eivät ole toisen käden tietoa. Evankelistat Johannes ja Matteus olivat myös opetuslapsia, jotka tunsivat Jeesuksen erittäin hyvin. Sinä tietenkin väität, etteivät Johannes ja Matteus ole evankeliumin kirjoittajia, mutta mitään muuta perustelua sinulla ei ole väitteillesi kuin omat arvelusi. Kristillinen traditio piti selvänä jo 1. vuosisadalla, että Johannes ja Matteus ovat evankeliumien kirjoittajat. Et voi millään väittää, että sinulla olisi enemmän tietoa kuin alkuseurakunnan läheisesti tunteneilla ihmisillä.
Sinänsä väite, että opetuslapsi Matteus olisi tarvinnut salaperäistä "Q-lähdettä" kirjoitukselleen, on naurettava. Miksi Jeesuksen läheisesti tuntenut kirjoitustaitoinen ihminen tarvitsisi "lähdettä" kirjoittaessaan dokumenttia kyseisestä henkilöstä?
Samoin Pietarin, Juudaksen ja Jaakobin kirjeet UT:ssa perustuvat silminnäkijähavaintoihin. Evankelista Markus oli Pietarin läheinen ystävä, joten hän sai varmasti tietonsa henkilöltä joka tunsi Jeesuksen. Luukas oli samoin alkuseurakuntaan kuuluva. Väitteesi ettei Luukas ole evankeliumin kirjoittaja on virheellinen. Luukasta pidetään yleisesti sekä evankeliumin että Apostolien tekojen kirjoittajana. Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot muodostavat yhtenäisen teoksen.
Viestin lähetti vlad
Tähän voin käyttää uskovaisten kiihkeää vastausta johon he niin kovin usein vetoavat ”Raamattu on Jumalan sanaa ja siten sanasta sanaan totta”, eli mikäli kyseessä olisi jumallallinen luomus niin tokihan jumala olisi varmistanut sen etteivät kirjoittajat pane omiaan ja kirjoita niinkin ristiriitaista tekstiä kuin ovat kirjoittaneet. Tottahan kaikivoipa jumala olisi tämän tehnyt - mikäli olisi ollut olemassa. Ja, vielä palatakseni tähän nimiasiaan, Matteuksen evankeliumi kulkee Jeesuksen opetuslapsen nimellä mutta teksti ei suinkaan tue tällaista näkemystä. Ei tunnu kovinkaan uskottavalta, että Jeesuksen kanssa lähes koko hänen julkisen ajan olleen Matteuksen täytyisi turvautua sellaiseen toisen käden lähteeseen kuin Markuksen evankeliumi kirjoittaessaan omaa evankeliumiaan... Ja, kuitenkin juuri Markuksen evankeliumia pidetään vanhimpana.
Itse näen asian siten, että Jumala antoi evankelistoille suhteellisen vapaat kädet mitä kirjoittaa. Toki Pyhä Henki vaikutti evankelistojen kirjoituksiin, mutta eri tavalla kuin esimerkiksi Vanhan Testamentin profeettojen kirjoituksiin.
Itse asiassa nykyisin on yleistymässä se käsitys, että Matteuksen evankeliumi olisi kirjoitettu ennen Markusta! Itse näen asian siten, että molemmat evankeliumit syntyivät aika lähellä toisiaan, ja olen taipuvainen uskomaan Matteuksen kirjoittaneen evankeliuminsa ennen Markusta. Ei ole sattumaa, että Matteus on Kaanonissa sijoitettu ensimmäiseksi evankeliumiksi. Kristillinen traditio aina 100 luvulta lähtien piti Matteuksen evankeliumia ensimmäisenä neljästä, ja nykyisin yhä useampi tutkija on samaa mieltä. Näin siis Markus olisi mahdollisesti käyttänyt lähteenään Matteusta, eikä päinvastoin.
Viestin lähetti vlad
Ja, tähän täytyy taasen painottaa sitä, ettei kyseessä ole yhden ainoan ”Luukkaan” kirjoitus vaikka perimätieto on samaistanut Luukkaan Paavalin apulaiseen lääkäri Luukkaaseen, ensimmäisenä kirjoittajana on toiminut tuntematon ei-juutalainen toisen sukupolven kristitty. Vaikka Luukkaan evankeliumi alkaa ns. esipuheella, joka tahtoo vakuuttaa lukijan siillä, että kirjoittaja on tarkoin tutkinut ne asiat joista hän kirjoittaa, on tämä tyylilaji lainattu hellenistisestä historiankirjoituksesta ja se saa lukijan odottamaan ”historiaa”, vaikkei se sitä suinkaan ole.
Tyypillistä puhtaaseen oletukseen perustuvaa liberaaliteologiaa. Et anna käsityksellesi mitään muuta perustetta kuin oman arvelusi. Pidät itseäsi suurempana asiantuntijana, kuin ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla eläneitä kristittyjä, joiden mukaan Luukas oli sekä evankeliumin että AT:n kirjoittaja.
Seuraavassa muutama peruste:
1.Opetuslasten voidaan loogisesti olettaa jättäneen jälkeensä jotain kirjoituksia, koska monet maantieteellisesti kaukana asuvat kristityt tarvitsivat opetusta. Olisi outoa ajatella, että apostolit olisivat kieltäytyneet laittamasta mitään "papyrukselle" ja tyytyneet vain suulliseen tiedon välittämiseen. Tällaisille kirjoituksille oli sikälikin suuri tarve, että niiden avulla voitaisiin osoittaa mahdolliset "virheyritykset" vääriksi.
2.Jos opetuslapset todella kirjoittivat jotain, on syytä olettaa, että näihin kirjoituksiin suhtauduttiin suurella kunnioituksella. Tämän puolesta puhuu sekin, että Polykarpus, Justinus Marttyyri, Diounysius, Irenaeus ja monet muut pitivät kirjoituksia jumalallisina kirjoituksina. On siis perusteltua olettaa, että näitä kirjoituksia käsiteltiin niiden arvon mukaisesti ja niiden säilyminen ei siis ole mikään ihme.
3.Evankeliumeja ja Apostolien tekoja lainaavat lukuisat kirjoittajat, joista osa eli samaan aikaan kuin apostolit. Itse asiassa koko Uusi testamentti löytyy osin ensimmäisten vuosisatojen kirjoittajien teoksista. Kirkkoisien kirjoituksista löytyy yli 86 000 lainausta Uudesta testamentista.
4.Kirjoitukset koottiin hyvin varhain erilliseksi teokseksi. Ignatius viittaa teokseen, jonka nimi on evankeliumit ja apostolit. Tällä hän tarkoitti teosta, jossa oli evankeliumit ja kirjeet.
5.Yhtään kommentaaria ei kirjoitettu 300 vuoteen mistään muusta kirjasta kuin nykyiseen kaanoniin kuuluvista. Jopa useimmat ns. harhaoppiset ryhmät hyväksyivät Uuden testamentin kirjoitukset.
6.Raamatun ulkopuolinen todistus pitää yksimielisesti Matteusta, Markusta, Luukasta ja Johannesta evankeliumien kirjoittajina. Jos nämä teokset olisivat jonkun muun kirjoittamia, olisi käsittämätöntä, että kukaan ei olisi asettanut niiden aitoperäisyyttä kyseenalaiseksi. Jos joku olisi halunnut sepittää kertomuksen Jeesuksen elämästä, hän olisi paljon todennäköisemmin valinnut "kirjoittajaksi" jonkun nimekkään apostolin, kuten Pietarin, Paavalin tai Jaakobin kuin Luukkaan ja Markuksen, jotka eivät edes kuuluneet Jeesuksen sisäpiiriin. Apogryfiset evankeliumit ja kertomukset kulkivat myöhemmin Pietarin, Jaakobin Filippuksen, Tuomaksen, Bartolomeuksen, Andreaan ja jopa Marian nimellä.
7.Ensimmäisten vuosisatojen kristityt erottivat selvästi nykyiseen Uuteen testamenttiin kuuluvat kirjoitukset epäaidoista kirjoista, joita usein kutsutaan apogryfi-kirjoiksi. Jonkinlainen kriteeri siis oli olemassa kirjojen hyväksymisen suhteen. Onhyvin todennäköistä, että tämä kriteeri (ainakin yksi niistä) oli nimenomaan aitoperäisyys.
Viestin lähetti vlad
”1. Luukkaan motiivi”.
Kun ei ole ”Luukasta” ei myöskään tarvita motiivia, on vain kirjoittajia jotka ovat koonneet pala palalta kertomuksia kirjalliseen muotoon.
”2. Luukkaan keinot selvitä vilpistään aikana, jolloin lukuisia Jeesuksen nähneitä silminnäkijöitä oli elossa”.
Suusta suuhun kerrotut tarinat muuttavat hyvinkin lyhyessä ajassa muotoaan joten asian todenperän tarkistaminen on ylivoimainen tehtävä kelle tahansa sen ajan ihmiselle, ja toisaalta ketään tuskin kiinnosti mitä todellisuudessa tapahtui koska hyvä tarina oli tärkeintä - se toimi sen ajan viihdykkeenä aivan kuin elokuvat etc. nykyään. Ja, hän joka kirjoitti niitä muistiin voi aina vedota siihen, että kuuli asian tapahtuneen juuri kuvailemallaan tavalla, ei ollut pekoa, että kukaan rupeaisi tarkistelemaan taustoja.
1. Äsken perustelin, miksi Luukas on historiallinen henkilö. Joten olet väärässä.
2. Koska kyseessä ovat silminnäkijät, ei kyse ole suusta suuhun kerrotuista tarinoista. Perustelin myös, miksi kyseessä ovat silminnäkijäkertomukset.
Viestin lähetti vlad
”Lisäksi perustele, miksi oletat Luukkaan evankelimilla olevan monta kirjoittajaa. Jälleen positiivinen väite”.
Perusteluja löytyy tästä kirjoituksesta, ja pienellä vaivan näöllä uskontoa kriittisesti tutkivasta ja käsittelevästä kirjallisuudesta. Ja, lisäksi, kun Uuden testamentin kaanon sai lopullisen muotonsa 300-luvun kirkolliskokouksissa siihen hyväksyttiin vain neljä kymmenestä liikkeellä olevasta evankeliumista. Lue tarkkaan mitä edellä kirjoitan: ”Uuden testamentin kaanon sai lopullisen muotonsa...” eli siihen saakka tapahtui selkeää toimituksellista työtä - näinhän asian voi ymmärtää.(Joskin UT on senkin jälkeen elänyt ja muuttanut muotoaan tavalla tai toisella).
Väärin. Et perustellut millään tavalla sitä, miksi et usko Luukkaan olevan evankeliumien kirjoittaja. Ainoa "perustelusi" oli oma oletuksesi, joka ei perustunut yhtään mihinkään.
300-luvun kirkolliskokouksella oli varsin hyvä syy hyväksyä juuri nuo neljä evankeliumia kymmenestä. Ne
1. Olivat vanhimmat ja perustuivat silminnäkijähavaintoihin Jeesuksesta
2. Eivät sisältäneet legendanomaista kertomusta Jeesuksesta, kuten vaikkapa Tuomaan evankeliumi ja osin myös Pietarin evankeliumi (jotka molemmat syntyivät 1. vuosisadalla ja täten eivät voineet olla Tuomaan ja Pietarin kirjoittamia).
Huomaatko miten koko ajan teet oletuksia, kuten "Joskin UT on senkin jälkeen elänyt ja muuttanut muotoaan tavalla tai toisella", mutta et perustele tai todista väittämääsi millään tavalla? Syyllistyt tyypilliseen ateistisen Raamattu-kriitikon perussyntiin:
Esitän väittämän Raamatusta joka perustuu vain omiin mielikuviini. Minun tehtäväni ei ole perustella sitä millään tavalla. Mikäli joku osoittaa väitteeni vääräksi, kuittaan asian nimittelemällä häntä hihhuliksi tai fundamentalistiksi.
Kuten sanoin aikaisemmin, sinä edustat tyypillistä hiekkalaatikkoateistia.
Viestin lähetti vlad
”Entäpä jos sama tapahtuma toistui ylösnousemuksen jälkeen? Eli Jeesus teki saman ihmeen kahdesti. Tämä on luonnollisin ja paras selitys”.
Väittämäsi ei suinkaan ole paras selitys eikä edes luonnollisin sillä ihmeitä ei ole eikä niitä tule, on vain ihmisiä jotka uskovat näihin kirjoitettuihin ihmeisiin mutta se, että ne on kirjoitettu ja niihin uskotaan ei tee niistä tosiasiassa tapahtuneita, tämä näin lyhyelti selitettynä. Huomautuksena vielä, tuon ajan ihmiset pitivät ihmeinä luonnonmullistuksia joita nykyään tuskin kukaan pitää enää ihmeinä vaan tiedämme niiden luonnolliset syyt joten tuolloin ihmeinä pidettiin asioita joiden nykyään tiedetään olevan aivan luonnollisia.
Väittämäni on paras selitys. Jeesus toisti tämän saman ihmeen, jotta opetuslapset tuntisivat hänet. Toimintansa alussa Jeesus oli kehoittanut Pietaria heittämään verkkonsa veneen toiselle puolelle, jolloin verkko täyttyi kaloista. Pietari teki samoin ylösnousemuksensa jälkeen, jotta opetuslasten usko vahvistuisi.
En usko että itsekään uskot esimerkiksi veden päällä kävelemisen olevan luonnollinen tapahtuma. Kyseessä on siis ihme, johon vain kaikkivaltias Herra on kykenevä.
Viestin lähetti vlad
”Enkeli ilmestyi unessa molemmille, sekä Joosefille että Marialle. Matteus mainitsee Joosefin, Luukas Marian. Oletatko sinä, että kaikissa evankeliumeissa pitäisi olla mainittuna tietty asia, että sitä voitaisiin pitää totena? Jos oletat näin, niin perustele”.
Ollakseni hivenen ilkeämielinen, uskovaiset vetoavat tähän jumalliseen sanomaan joten mikäli jumala olisi olemassa olisi hän asettanut kirjoitukset niin ettei niissä ole ristiriitoja vaan ne ovat harmonisia kokonaisuuksia. Ja, muista, ettei mikään kirjoitettu teksi muutu todeksi vain sillä, että se on kirjoitettu ja siihen uskotaan.
Kuten aikaisemmin totesin, evankeliumit ovat kirjoitettu neljästä näkökulmasta. Ne ovat samoin toisiaan
täydentäviä. Tässä on yksi esimerkki siitä, eikä mitään ristiriitaa ei ole. Matteus ei sanonut enkelin ilmestyneen
vain Joosefille, eikä Luukas sanonut enkelin ilmestyneen
vain Marialle. Matteus mainitsi tapahtuman Joosefin kohdalla, Luukas Marian kohdalla. Eli molemmat evankeliumut täydentävät toisiaan.
Et kai sinä lehtiartikkelia lukiessasi odota sen kertovan
täydellisesti jokaista yksityiskohtaa myöten tietystä asiasta. Etsit myös muita samaa asiaa käsitteleviä artikkeleja saadaksesi täydentävää- tai lisätietoa asiasta. Näin myös evankeliumeihin tulee suhtautua. Ne kertovat Jeesuksen elämästä neljästä näkökulmasta. Joku evankelista mainitsee tietystä tapahtumasta, mutta jättää mainitsematta toisesta.
Viestin lähetti vlad
Sekä:
”Eikö pienet erot evankeliumien välillä ole juuri todiste siitä, että evankeliumit on kirjoitettu:
1. Eri henkilöiden toimesta
2. Samoja lähteitä käyttäen, mutta kuitenkin toisistaan riippumatta.
Mielestäni tämä seikka ei suinkaan vähennä, vaan lisää evankeliumien historiallista luotettavuutta”.
Edelleen perään kuulutan sitä mitä olen aiemmin kirjoittanut, evankeliumit todellakin on kirjoitettu lukuisten henkilöiden toimesta ja lisäksi ne on nimetty nykyään tunnetuilla nimillä paljon kirjoittamisajankohtaa myöhemmin. Ja, se että useat henkilöt laativat toisen käden tietoon perustuvia kirjoituksia jotka vieläpä ovat keskenään hyvin ristiriitaisia ei tee niistä luotettavampia vaan ennemminkin käy toisin. Evankeliumin ja koko raamatun historiallisesta luotettavuudesta voin sanoa sen ettei raamatulla ole kummoista historiallista luotettavuutta - tämän allekirjoittavat monet tutkijat ja historioitsijat.
Äsken perustelin jo miksi väittämäsi on virheellinen, joten en enää jaksa kerrata samoja asioita.
Jatkuu...