Näin kirjoittelin 21 päivää takaperin.
Ja vittu takapakkiahan on tullut... Ei vittu. Kaiken pahan alku tuo juominen.
.
Kuten sua on jo neuvottu, ei kannata masentua ensimmäisestä takapakista, joka varmuudella ei tule jäämään viimeiseksi. Näin se vain valitettavasti menee. Niinkuin itsekin totesit, ei laihduttaminen sinänsä mitään ylivaikeaa puuhaa ole. Se vaikeus piilee nimenomaan siinä, että pääset eroon tosta laihduttamisajatuksesta ja siirrät ajatukset pidemmälle aikavälille, kokonaan uudenlaisten elämäntapojen ja tottumusten opetteluun.
Tiedän kyllä sen hyvän fiiliksen (ihan kokemuksesta) kun paino laskee kovaa vauhtia ja tuloksia tulee ja näkyy. Järkevämpää olisi kuitenkin edetä hiukan rauhallisemmalla tahdilla ja opetella laihtumisen ohella sellaiset elämäntavat ja ruokailutottumukset, josta oikeasti pystyy pitämään loppuelämän kiinni. Monille tuo hiilariton ruokavalio tuo loistavia tuloksia, minulle myös, mutta onko se kuitenkaan se tapa, jolla pystyy ja haluaa koko loppuelämää viettää? Eikö kuitenkin joskus, harvakseltaan, olisi kuitenkin kiva käydä kavereiden kanssa pizzalla tai kebabilla? Tai kun vietät ystäviesi tai lastesi/kummilastesi synttäreitä, niin tuskin on kovin mielekästä alkaa kieltäytyä pienestä kakkupalasta, kun se ei satu sopimaan hiilarittomaan diettiisi? Syöminenhän on kuitenkin paljon myös sosiaalinen juttu (tai no ainakin mulle on...).
Yritän sanoa, että kun laittaa suuret linjat kuntoon, ei ne pienet 'hairahdukset' saa junaa suistumaan raiteiltaan. Vanha totuushan kertoo, ettei se lihota, mitä syöt joulun ja uudenvuoden välillä, vaan se mitä syöt uudenvuoden ja joulun välillä. Tätä totuutta soveltaen...
Itse olen omalla kohdallani todennut, että kun normaalista, arkiruokavaliostani pidän viljat (ml. pastan) ja sokerit minimissä, niin muuten kestää syödä melkein niin paljon kuin haluaa ilman pelkoa lihoamisesta.
Alkoholi on tässä sellainen jännä poikkeus ja joka oli syynä allekirjoittaneelle, miksi paino ei alkuun meinannut millään lähteä laskuun,tai ainakaan pysyä alhaalla, kun olin saanut laihdutettua itseni ihannepainoon. Siis vaikka treenasin ja söin omasta mielestäni niin terveellisesti, että painon olisi pitänyt pysyä kurissa. Mulla oli onni päästä juttelemaan asiasta erään ravintoterapeutin (hän on itse myös kansainvälisen tason fittnes-mimmi..) kanssa ja hän kehoitti mua rajoittamaan alkoholin käyttöä max. kolmelle päivälle viikossa, mitä vähempiä päiviä, sen parempi. Hän ei ollut niinkään huolissani siitä, juonko kerralla hiukan enemmän, vaan siitä, että oikeasti pidän suurimman osan viikonpäivistä kokonaan alkoholittomina. Perusteluina oli se, että alkoholin
suurin ongelma ei ole niinkään sen sisältämä energiamäärä, vaan ennenkaikkea se, että se sotkee aineenvaihdunnan. Juuri tämän enempää en asian tieteellisestä puolesta tiedä, mutta ainakin allekirjoittaneen kohdalla se piti täsmälleen paikkaansa. Itse juon alkoholia tätänykyä max kolmena päivänä viikossa, useimmiten ainoastaan kahtena. Toisin sanoen kaikki alkoholi tyyliin; 'lasillinen punaviiniä dinnerin yhteydessä tai pari olutta töiden jälkeen kavereiden kanssa' ovat jääneet nyt pois. Ja aineenvaihdunta pelaa kuin junan vessa aikaisempaan verrattuna!
Mielestäni karppauksessa hiukan liikaa pelätään hiilareita noin ylipäätään, sillä tärkeämpää olisi miettiä, missä muodossa hiilarit otetaan. Minulle laaditun ruokaohjeen (sen laati tämä samainen ruokaterapeutti ja fittnes mimmi) perusteella saan syödä niin paljon vihanneksia ja kasviksia kuin haluan ja (käytännössä) lähes rajoittamattomasti hedelmiä, vaikka kummassakin voi olla hiilareita kohtuu paljonkin. Sen sijaan viljat hän poisti ruokavaliostani lähes kokonaan lukuunottamatta yhtä ateriaa päivässä, jolloin voin (pienen annoksen perunoita sijasta) ottaa pienen annoksen riisiä. Sokereita normaalista ruokavaliostani ei myöskään juuri löydy, hedelmiä (hedelmäsokeria) lukuunottamatta.
Niinä päivinä kun tiedän syöväni epäterveellisesti tai juovani alkoholia, pyrin vetämään tavallista tiukemman treenin alle. Muita muutoksia elämäntottumuksissani on, että pyrin nukkumaan pidemmät yöunet (ei ne vieläkään pitkät normi-ihmisten uniin verrattuna ole, mutta kuitenkin 6 tuntia yössä) ja päivän aikana pyrin pistämään suuhuni jotain pientä terveellistä naposteltavaa 4 tunnin välein pitääkseni muutoin aika hitaan aineenvaihduntani käynnissä. Homma on toiminut kohdallani erinomaisesti, suorastaan uskomattoman hyvin. Uskoisin nyt vihdoin ja viimein löytäneeni tavan, joka paitsi toimii, josta myös pystyn pitämään kiinni ja noudattamaan.
Omalla kohdallani en tajunnut aikaisemmin, kuinka viljat eivät mulle sopineet ollenkaan. Ensinnäkin söin aivan liikaa pastaa, riisiä ja leipää ja toiseksi niistä saatu hiilari jämähti allekirjoittaneella välittömästi jenkkikahvoiksi vyötärölle. Vaikka edelleen syön reilusti enemmän hiilareita kuin mitä esimerkiksi karppauksessa tai vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa suositellaan (kasvisten ja hedelmien muodossa), siitä saadut kalorit eivät kuitenkaan jostain syystä jämähdä samalla tavalla 'pelastusrenkaaksi' vyötärölle kuin viljoista ja sokerista hankittu hiilari.
Loppuun mielenkiintoinen artikkeli alkoholista tässä asianyhteydessä:
http://www.jussiriekki.fi/alkoholi/