Eilen piti mennä vain parille halvalle oluelle, mutta paskan marjat siitä mitään tullut. Olut ei alussa maistunut, mutta sitten kuvaan pompahti entinen emäntä ja sen jälkeen olut meni alas todella nopeaan tahtiin. Lisäksi muutamat työkaveritkin häiritsivät minua, mutta siinä vaiheessa tahti oli jo sen verran kova, ettei hyvää kittausta viitsinyt lopettaa. Illan jälkeen sitten olin menossa nukkumaan ja heti pitkälleen päästyäni päässä alkoi pyörimään niin, että huimauksen takia piti mennä heti palvomaan posliinijumalaa.
No kahdentoista aikoihin sitten heräsin ensimmäisen kerran ja katsoin puhelin - pomohan sielä oli soitellut. No en jaksanut soittaa takaisin vaan jatkoin unia vielä pari tuntia. Juuri kun oli tarkoitus nousta soitti pomo taas. Hän pyysi toki anteeksi, että häiritsee näin vapaapäivänä, mutta varmasti hän pisti merkille pienoisen viskibasson, joka aamulla oli. Tunnin kituuttelin olohuoneen lattialla olevalla patjalla ja taas alkoi tuntua siltä, että pitäisi mennä puhumaan norjan alkeita jälleen tutulle posiliiniastialle. Ei muuta kuin vatsahappoja pihalle.
Neljä tuntia piti vielä tiedottomassa tilassa katsella kauden 1994-95 NHL Weeklyja Spendiksen selostamina - totta kai.
Nyt olo onkin jo hieman kohentunut, ilmeisesti paketti buranaa alkaa vaikuttamaan.
Pikku-Raimo